Randomreissu Lopelle 27.1.2008

Uskomatonta- tammikuun loppuvaiheessa ei varmasti kantavaa jäätä löydy etelästä edes nuuksion pikkulammilta ja siksi reissumme suuntautui villillä randomilla Lopelle. Viikolla selailtiin ahkerasti karttapaikka.fi:stä mahdollisia pikkulampia ja Lopen kohdilta löytyi lähekkäin erikokoista lämpärettä. Kymmenistä lammista valitsimme "tarkalla" vainulla saarellisen noin Urjan kokoisen lätäkön jonka ympäristössä kävelyetäisyydellä oli monta vielä tätäkin pienemäpää lutakkoa.

Gebsi ohjaili auton aamu kahdeksan jälkeen epämääräiseen pöpelikköön jonka mökkikylän reunustama lammikko näytti jos mahdollista vieläkin epämääräisemmältä. Jäätä lammella kuitenkin näytti olevan joten auto kikkailtiin tiensivuun ja haalarimarssi läpi aution mökkitontin kohti "ottipaikkoja" alkoi. Porailimme ekat reijät n. 10 senttiseen jäähän ja ihailimme etelähämeen lammen railojen ja ohuemman jään täplittämää valkoharmaata tilkkutäkkiä. Muutama pieni - itseasiassa aivan helvetin pieni jopa siloneulalaisittain - apponen nousi kirkkaan veden hapekkaammalle puolelle. Syönti oli kuitenkin niin nihkeää, että vajaan tunnin, kuuden ahvenen ja mitrin kahden särjen jälkeen oli aika siirtyä viereiselle vieläkin pienemmälle suolammelle

Iso-Malvan monsteri

Kapean kannaksen takana avautui uusi jääkannen peittämä kalakeidas - suopursujen ja rahkasammalen reunustama lammikko ei suuria ennakko-odotuksia kirvoittanut. Siksi yllätys olikin melkoinen kun lammen toisessa päässä tönötti kaksi pilkkijää. Usko koki lähes helluntailaisen herätyksen ja innolla kairat pureutuivat lumen peittämään jäähän. Mitrin ketjupilkki ehti hädin tuskin laskeutua kun jo tuulimylly ilmoitti nousevasta kalasta. Sama toistui neljä kertaa peräperää ja kun ahventen koko oli luokkaa suurempi kuin totusti alkoi päivän ennakko-odotukset olla jo voitetut. Ahvenia nousi tasaiseen tahtiin ja ottivyöhyke tuntui olevan aivan rantapenkassa kiinni n. 1,5-2 metrin vedessä. Kalaa tuli niin tapsilla, ketjulla kuin värikoukullakin, vaikkakin jälleen tuntui siltä, että lumipeitteesta huolimatta Jukan värikoukut keräsivät innokkaimman yleisön.

Evästauon jälkeen siirryimme kapean "salmen" taakse Paskikseksi ristimällemme lammen osalle. Itse hivuttauduin etäämmälle jallittamaan kaatuneen koivun katveessa päivystäviä raitapaitoja. Minkäännäköistä kalakontaktia en saanut ja kun käänsin katseen "salmen" suulle näin Jukan nostavan jäälle suovetten uimarin. Nopea hölkkä ottipaikalle paljasti värikoukkukeisarin yhyttäneen ahvenet. Useampi reilusti 100 grammainen ahven oli purrut äkäisesti värikoukkua metrin vedestä. Paikka oli selkeästi muita kokeilemiamme matalampi ja pian itsekin nostin yhdellä kädennostolla jäälle muutaman tumman lampikalan. Värikoukku tuntui olevan ainakin tähän hetkeen tässä lammen osassa aivan ylivoimainen ottikone - Mitrin tapsi sai lillua aivan vailla huomiota koko sen kymmenminuuttisen kun Jukka nosti komeita suoahvenia jäälle.

Lähtömaisemaa malvalla

Kello läheni jo kahta ja suurimmat pilkkihalut oli jo tyydytetty. Yritimme etsiä ahvenia vielä muutamasta matalan näköisestä paikasta ja haahuilimme tarkastamaan myös kahden mystisen pilkkijän reikäjuustoksi poraaman lammenpohjukan. Kaloja kertyi enää muutama, vaikkakin Jukan Iso-huudot saivat pulssin nousemaan ja uudelleen laskemaan lähes puolikiloisen särjen noustessa jäälle. Pilkkipäivä loppui Iso-Malvalle auringon viimesäteiden pilkistellessä metsänreunasta. Pussien kokovertailussa Jukka vei jälleen kirkkaan voiton. Uskottava se kai sitten on - mikäli jäät pysyvät näin ohuina ja lumipeite jään päällä lähes olemattomana lienee syytä unohtaa ylpeys ja aloittaa värikoukkutreeni.

Suolammen satoa

Näinköhän tässä oli tämä pilkkikauteni. Reilun parinviikon päästä pilkkikaverikatraan olisi aika kasvaa ja ennen sitä ei jäälle enää taida olla asiaa. Kun vielä talvi ei taida ikinä alkaa, lienee kai turha edes haaveilla kevään kuhareissusta tai viimejäiden ahventalkoista. Annetaan toisten koittaa ja viritetään siikatapsit valmiiksi - kevättä odotellessa.

• Kalastusaika 9 - 15,30
• Sää - 3, vaihtelevaa pilvisyyttä, iltapäivää kohden voimistuvaa koillistuulta
• Saalis: Ahvenia yht. 1,9kg (Jukka 1,2kg + n.500g särki, Teemu 450g, Mitri 250g)
  

Vettä ja jäätä - pilkkikauden avaus 12.1.2008

Vähän perjantaina hirvitti, kun 4 asteen lämmössä yritti aamulla rynniä bussille läpi vaakasuoraan piiskaavaan vesisateen. Lauantaiksi suunniteltu pilkkireissu tuntui vesittyvän alkuunsa ja järjettömän pilkkikuumeen sammuttamiseksi ei edes holtiton vesisade riittänyt. Illalla kamat kuitenkin viritettiin kuntoon ja starttiajaksi sovittiin klo 8.

Aamu aukeni yhtä utuisena kuin kaksi edellistäkin, mutta taivas ei enää itkenyt pettyneen pilkkijän puolesta. Kun auto kynti läpi lumettoman synkän tammimaiseman vallitsi matkustajissa odottava epäusko. Eläkepäiviksi suunnitellut päivittäiset pilkkiretket tuntuivat yhtä mahdollisilta kuin Golf-virran pysähtyminen ja kairaa suunniteltiin jo vaihdettavaksi surffilautaan. Kun lopulta määränpäässä järvi oli jääpeitteen alla ja ensimmäiset koeporaukset todistivat kannattavan 7-8 senttisen teräksen mahdollistavan pilkkipäivän ei riemulla ollut rajoja.

Matalan lahden metsästäjät

Keli oli odotuksiin nähden täydellinen - tasalaatuista jäätä juuri sopivasti, pari astettä lämmintä, ei sadetta eikä jäänpäällä tietoakaan sohjosta tai nilkkasyvyisestä vedestä. Kun Jukka vielä värikoukutti jo lähtörannasta ekat kukkokalat oli helppo olla onnellinen. Edellisvuoden ensikokeilu kyseisellä lampikaksikolle oli ollut positiivinen ja alkureissun ekat reiät ennustivat saman toistuvan toisena peräkkäisenä vuonna. Kalat ottivat matalasta niin tapsiin kuin värikoukkuunkin ja vaikka syönti oli kokoajan varovaista tippui pikkutirrejä pussien pohjille tasaiseen tahtiin.

Siirryttyämme toiselle lammelle alkoi Jukan ja Mitrin näytös. Mitri veti kalaa tapsilla ja Jukka värillä, kun itse istuin vieressä pilkkityyppiä vaihtaen ilman minkäänlaista kontaktia kaloihin. Puolen tunnin tuskailun jälkeen, kuunneltuamme samalla partiolaisten reiluäänistä luonnostanauttimista taitureidenkin syönti lakkasi ja vaihdoimme paikkaa.

Uusi kaislantupsu ja uudet kujeet - syönti alkoi itselläni samantien, hentoisena mutta varmana. Tapsia purivat jatkuvasti toinen toistaan pienemmät raitapaidat ja pussin pohjalle alkoi kertyä räpisteleviä snadikaisia. Sumu senkuin tiheni ja samalla kalat unohtivat värikoukun lumon. Tapsi antoi kalaa tasaisesti, mutta värinappulat eivät enää aapoille kelvanneet.

Hetki enne sadetta

Puoli kahden maissa taivas alkoi parkua - vesisade senkuin tiheni ja kalat olivat lyöneet ainakin väliaikaisesti suut kiinni. Haahuilimme päämäärättömästi uudessa kulmassa järveä ja haimme puuttuvia kaloja kukkoon. Tasamatalat ja hitaasti syvenevät reunat olivat aivan tyhjiä, mutta lopulta löysimme heti rannasta jyrkempänä putoavan rinteen ja syönti jatkui alkupäivän kaltaisena - ainakin minulla ja Mitrillä. Jukka löysi nopeasti unelmiensa luukut ja nosti kymmeneen minuuttiin kahdesta reiästä reilusti 30 appuraista. Pikkulampien gurukeisari oli jälleen iskenyt. Viime vuonna värikoukuilla ja nyt myös tapsilla, niin vaikealta kuin se tuntuikin oli pakko tunnustaa, että päihin tuli jälleen kerran.

Lopulta järki voitti tunteen ja likomärät haalarit oli aika kävelyttää autolle. Matkalla koettiin kevyitä jännityksen tunteita,. Keskellä pikkujärveä oli 50X50m alueella harmaata jäätä. Olimme tullessa paikan kiertäneet, mutta nyt väsy painoi ja jalka halusi kuljettaa miehen autolle mahdollisimman lyhyttä tietä. Jukan painaessa liukuesteensa tukevasti harmaan jään pintaan kuului epämielyttävä narahdus. Varovainen koeporaus tukevamman jäänpuolelta osoitti, että harmaa jää ei ollut kuin n 3 senttiä paksua. Kun totuus paljastui löysi katse nopeasti heikolta jäältä myös pieniä avantoja. Onneksi jäällä ei ollut lunta - muuten olisi siloneulan ensimmäinen dorkauinti ollut enemmän kuin lähellä. Kuivana autolla oli kuitenkin helppo todeta - tästä on hyvä jatkaa, ehkä jo ensiviikolla.

• Kalastusaika klo 10 - 15
• Sää: +2 astetta, sankka sumu joka klo 13.30 vaihtui piinaavaksi vesisaateeksi, jäätä n. 8cm
• Saalis yht. n.2,1kg ahvenia (Jukka 63kpl, Teemu 26kpl, Mitri 19kpl)
  

Saatanan ilmastonmuutos 10.1.2008

Pilkkikauden pitäisi olla jo merivaiheessa, mutta jo toistavuotta peräkkäin odotellaan etelässä jäitä kuin lapsen syntymää. Viimevuonna ensimmäiset kairankierrokset pyöräytettiin 21.1. ja parin päivän päästä olisi tarkoitus aloittaa kausi. Toivotaan, että jäätä löytyy edes jostain pikkulammen nurkasta sen verran, että avaus ahvenet saisi jäänpäälle nostettua.

Hyvää tammikuuta pk-seudulta