Hauen heittokalastus

 Vitonen Lähteelästä

Hauen heittämisestä kaikki on lähtenyt, mutta viimeisten neljän vuoden aikana varsinaisia haukireissuja ei ole juurikaan tehty. Aikanaan auton keula käännettiin lähes aina kohti Kirkkonummen "haukirikkaita" vesiä. Vierailimme Lähteelässä ja Linlossa taajaan ja kalaakin saatiin jonkunverran. Reissuista on lukemattomia hyviä muistoja muutaman oikean kalankin muodossa, mutta pääasiallisen muistijäljen on jättänyt automatkojen rupattelu, kävely Linlon syksyisessä metsässä ja sulloutuminen Lähteelän vuokrasoutuveneeseen.

Miksi hauen heittäminen sitten on jäänyt sivuun? Rajalliset paikat ovat varmasti suurin yksittäinen syy. Kun veneettömänä riittävän monta vuotta käveli kaislikkojen takana etsien sitä yhtä taskua, josta uistimen pystyisi lingota veteen alkoi homma pikku hiljaa tympäistä. Myös venereissuilla jatkuva vesikasvien irrottelu koukuista alkoi tympäistä vaikka kyllähän hauki yhä, pelkästää ulkomuotonsa ja persoonansakin puolesta kiehtoo - Petokala isolla P:llä.

Jotain itselleni vierasta (jerkkien hinnat?) on myös kulttuurissa, jossa isoja moottoriveneitä (elintaso?) vedetään traikkujen perässä Saaristomerelle suurten toivossa ja illalla hinataan hopeahaukka takaisin kotipihalle odottamaan seuraavaa viikonloppua. Toiselta puolelta asiaa katsoessa olen taas aivan saletti, että mikäli tälläisille reissuille osallistuisin alkaisi haukikamamäärä, into ja katsantokanta tähän tapaan kalastaa muuttua. Iso kala kiehtoo aina eikä saaristomeren kauneutta ja moottoroidun kulkuneuvon tuomaa vapauden tunnetta voi saavuttaa polkuveneillen.

Tätä oli Linlo - Suspeja ja pikku puikkareita

Vuoden suosituimmat tekstit