Kellokoski-Kaukas koskialue - 2.8.2009

Koko Siloneulalle tarjottiin lupien kera mahdollisuutta tutustua Kellokoski-Kaukas kalastusalueeseen. Lisätietoja: http://www.ottipaikka.net/. Hetkeäkään epäilemättä tartuimme tilaisuuteen, ja lähdimme Jukan kanssa viettämään kauden perinteistä koskireissua Keravanjoen pohjoispuolelle. Teemun jäi tällä kertaa tekemään arvokasta kasvatustyötä koti-Helsinkiin. Ensimmäisenä tavoitteena oli löytää "Kaukas" niminen metropoli, joka osoittautui vielä pienemmäksi paikaksi kuin luulimme. Lopulta paikka löytyikin pienen eksymisen, puhelinluettelon kartan, käsi-GPS:n, Google Mapsin ja Autonavigaattorin yhteistyön avulla.

Siltakoski

Olimme päättäneet aloittaa kalastuksen alueen yläosan Siltakoskelta, ja edetä hiljalleen jokea alaspäin. Itse sillalta ko. koski näytti naurettavan pieneltä, mutta astuttuamme ulos autosta, totesimme kosken hyvin monimuotoiseksi, täynnä pieniä hyviä kala- ja heittopaikkoja. Myös joen vesi näytti meille Vantaanjoen kasvateille paljon kirkkaammalta kuin perinteinen maitokahvin väri. Siltakoski kuuluu joen ns. yhdenkoukun kalastusalueeseen, jossa saa kalastaa vain vieheellä, jossa on yksihaarainen väkäsetön koukku. Kuuliaisina kalastajina olimme siis tietenkin askarrelleet koskivieheisiimme kriteerit täyttävät koukut jo edellisenä iltana.

Jukka otti autosta ykkösluokan virvelinsä, kun taas itse päätin verestää muistoja ja kokeilla vuosien tauon jälkeen perhokalastuksen kaunista maailmaa. En ehtinyt kovin pitkään tehdä rullausheittoharjoituksia kosken niskalla, kun Jukka onnistui tartuttamaan reissun ensimmäisen kalan suvannolla. Pitkään luulimme kalaa taimeneksi kunnes se lopulta esittäytyi vain kosken kuohuissa muskeleitaan kasvattaneeksi haueksi. Tällä kertaa kyseinen laji ei kelvannut, sillä olimme rasvaisemman kalan perässä. Hetken päästä aloimme molemmat saamaan tärppejä pikku taimenilta, mutta yksikään ei tullut ylös kuvattavaksi asti. Väkäsetön koukku teki tehtäväänsä. Ennen siirtymistämme seuraavalle koskelle, saimme vielä niskalta jokiahvenet mieheen, minä perhoon ja Jukka jigiin.

Steelhead?

Seuraavaksi suuntasimme testaamaan Sahankoski-Myllykoski-Saunakoski alueen, joka tarjosi taas lisää luonnonhienoja kuohuja, niskoja, suvantoja ja monttuja vihertävällä jokialueella. Ainakin kalastajan silmällä katsottuna ottipaikkoja näytti olevan paljon. Ensimmäisten heittojen aikana väkäsettömään koukkuun UL-vapani päähän tarttuikin vilkas lohikala. Muutaman minuutin ajan kala vei siimaa ja kolkutteli koskikiviä kunnes ui Jukan tyrkyttämään haaviin. Kala osoittautui reilu puolikiloiseksi jenkkikirreksi. Tai niin sen olimme ainakin tunnistavinnamme. Kuitenkin hieno kala ja loi meihin uskoa loppupäivän koitoksiin. Lisäksi pienikin kala tuntuu UL-välineissä makealta, varsinkin jos se on ehtinyt kasvattaa voimiaan jo hetken kosken kuohuissa.

Jatkoimme vielä jonkin aikaa näiden kolmen kosken piiskaamista kunnes nälkä yllätti kokeneemmatkin kalastajat. Myllykoskella näytti olevan hyvät tulentekopaikat, mutta tohkeissamme emme olleet ottaneet mitään evästä mukaan. Naputtelimme siis navigaattoriin ravintolakriteerimme, ja saimmekin reittiohjeet noin kuuden kilometrin päässä olevan Jokelan pizzakeitaaseen. Itse vierastin hieman ajatusta Jokelaan menosta, sen historian vuoksi, mutta nälkä oli niin kova, ja halu päästä nopeasti testaamaan loputkin kosket, sai meidät suuntaamaan kohti Jokelaa. Itse kaupunki oli hiljainen, mutta pizza teki tehtävänsä. Haimme vielä kaupasta hieman evästä ja suuntasimme seuraavalle koskelle.

Myllykoski

Rieskakoski

Kaukaksen sydämestä löytyi Rieskakoski jossa virta oli paikoin ehkä voimakkaampaa kuin edellisillä koskilla. Tämäkin oli hienon näköinen, tarjoten lukuisia heittopaikkoja. Kuitenkin nopeammin kalastettava kuin edelliset kosket. Ehkä kurahousuilla olisi auennut vielä jonkin verran enempi ottipaikkoja. Emme saaneet tältä koskelta tärppejä, mutta en ihmettelisi jos täältäkin saisi kontakteja lohikaloihin.

Matkamme jatkuikin koko ajan alaspäin. Kävimme autosta käsin tarkistamassa, että miltä näyttävät hieman "urbaanimmat" lehmä- pässi ja kaukastenkoski. Niissäkin varmasti olisi jonkin verran heittopaikkoja, mutta kalakellon käydessä kovaa vauhtia, päätimme panostaa loppuajan kehuttujen alapuolella olevien koskien kalastukseen.

Kohti Santakosken rotkoa

Santakoski

Osoittautuikin viisaaksi päätökseksi jättää tarpeeksi aikaa kahdelle vikalle koskelle, sillä ne oli piilotettu sen verran hyvin meidänlaisilta turisteilta. Hetken (reilu tunnin:) ajaltuamme kartta väärin- ja oikeinpäin yksityisillä hiekka- ja sorateillä saimme lopulta ystävällisiltä paikallisilta ohjeet Santakosken löytämiseksi. Santakoski menee hyvin syvässä rotkossa, mutta lopulta sinne laskeuduttamme, avautui rauhallinen, vehreä, mutkitteleva ja hieman mystinenkin pitkähkö koskialue. Vettä oli aika vähän, mikä rajoitti heittopaikkojen määrää, mutta uskon, että keväällä tai syksyllä alue tarjoaa vielä enempi kalastettavaa. Piiskasimme koskella ahkerasti vaappuja, jigejä, perhoja jne. mutta kalansaalis jäi muutamaan ahveneen.

En tiedä, oliko Jokelan pizzaan sekoitettu jotain vahvempaa Oregaanoa vai oliko paikan etsiminen saanut vähäisetkin kartanlukutaitomme sekaisin, mutta lähdimme aluksi kävellen (15km) kohti viimeistä kohdettamme - Seppälänkoskea. Onneksi kilometrin ja puolentunnin pöheikkötetsaamisen jälkeen pääsimme kartalle ja totesimme matkan todellisen pituuden. Pakitimmekin joen vartta takaisin autoon ja nokka kohti viimeistä kohdetta.

Seppälänkosken niska

Seppälänkoskelle pääsemiseksi joutuu käyttämään hieman mielikuvitusta, mutta sitten paikka kyllä löytyy. Parkkikselta kävelyä tulee noin kilsa. Lopulta avautuu kalaisan näköinen niska, kuohuvat kosket ja iso suvanto. Sen jälkeen koski jatkuu vielä mutkittelevana alaspäin, mutta niitä osia emme valitettavasti ehtineet kalastaa. Heittelimme kiireesti ottipaikan näköisiä kohtia, mutta tällä kertaa kyseinen koski ei tarjonnut meille mitään. Kalaraporttien mukaan sieltä on kuitenkin noussut isojakin punakylkiä. Lopulta aurinko painui suvannon taakse, ja lähdimme laittamaan kamoja ja kalareissua pakettiin. Paljon jäi vielä kalastettavaa, ja pitää yrittää tulla vielä tämän vuoden puolella uudestaan. Omasta mielestäni Kellokoski-Kaukas kalastusalue menee "Etelä-Suomen" koskipaikoista kärkipäähän. Oli kiva tutustua tähän uuteen vaihtoehtoon, alueella, jossa ei ylläpidettäviä koskikalastuspaikkoja ole yhtään liikaa.

Seppälänkosken suvanto

• kalastusaika 10-22
• saalis: Mitri: kirjolohi (steelhead) 600g, muutama ahven, Jukka:hauki 500g, muutama ahven, molemmille pikkutaimentärppejä
• sää: ilma +20 astetta, pilvisyys 3/10, tuuli kevyt