Kalakerho Siloneula - letkeästi onkien

Vapaus on tila jossa ajatusta ei rajaa määreet. Siellä mielen pyörteet saavat virrata ilman estoja.  Ne jämähtävät tarpettomaan nauttien ihanan pehmeästä huolettomuudesta vailla ajatusta vastuusta. Löydän pienen palan tätä kun suljen silmät. Aurinko värjää vastarantaa kultaisella sudilla ja koivu puskee talven takaa esiin kevään hentoa vihreää. Linnut laulavat ja lämmin päivä on kääntymässä viileäksi illaksi.  On pakko laittaa takki päälle ja pipo päähän. Päivän aikana puhaltanut kevyt tuuli on tyyntymässä, mutta pienet laineet liplattavat yhä vasten rantakalliota. Avatessani silmät uudellen tiedän, että enää kuluu silmänräpäys ja olen taas siellä. Minun pakopaikka on onkiranta.


Elämän tekevät toiset ihmiset. Ilman muita en ikinä ymmäräisi kuinka hyvältä tuntuu yhteinen riemu ja kuinka paljon lohduttavampaa on surra yhdessä. Usein toisen hymy on omaa naurahdusta arvokkaampi. Itse tunnen eniten kun tiedän pystyväni pyyhkimään poskelle vierähtävän kyyneleen ja muuttamaan suolaisen itkun…