Karppipäiväkirjat 4 - Olet mitä syöt, syöttöboilareista / 1

Sinä viikonloppuna syötiin ihan helvetisti hernekeittoa! 

On vaikea olla uskomatta asioihin joiden on itse nähnyt toimivan ja toisaalta isojenkin auktoriteettien pieteetillä perustellut teesit kuittaa liian helposti olan kohautuksella jos itse on ajanut näiden kanssa voimalla kerran päin seinää. Purematta nieleminen on pahinta, jää vielä pala kurkkuun ja tukehtuu toisen tietoihin. Toisaalta teoriatiedosta puhutaan usein ylimieliseen sävyyn. Ikäänkuin itseoppiminen olisi oikea, ylevämpi tapa hiffata asioita. Itselle suurimmat oivallukset on tullut kun yht.äkkiä on tajunnut omien kokemusten alleviivaavan jotain tuttua teoriaa. Siinä vaiheessa oletus muuttuu nopeammin tiedoksi ja tätä uutta ymmärrystä kykenee käyttämään monessa muussakin tilanteessa. Kun aloitimme karpinonginnan emme tienneet yhtään mitään. 

Boilie tehtaalla oli vielä talvi

Sinä viikonloppuna leivottiin ihan helvetisti boilareita.

Pohjois-Pohjanmaan lakeuksilla, soisten metsien siimeksessä aurinko sulatti nopeasti metristä lumipatjaa. Kulkemattomien korpimaiden mahdolliset villieläimet ja metsäteollisuuden raiskaamat tehometsät vilisitivät auton ikkunoissa ja tutulla rauhallisella nuotilla lausutut totuudet ja tarinat siivittimät meitä eteenpäin. Auton ratissa istui Jari Käpylä. Meillä on käynyt ihan hillitön tsägä!

Mitri sai meistä ensimäisenä ison karpin, Kalalla oli painoa muistaakseni reilut 9 kiloa ja se ihastui Lidl:stä ostettuihin viiteen hiuksen rigattuun sokerimaissin jyvään. Tämän jälkeen käytännössä kaikki karppimme on saatu itse tehdyillä boilareilla. Tietämättämme suorastaan harppasimme yli ensimmäisen karpinongintaan liitytetyn ongelman. Ensimmäisestä varsinaisesta karppikesästä asti olemme onkineet ja syöttäneet riittävän hyvälaatuista kamaa. Alkuun vain luulimme, mutta nyt tiedämme. Kaikki teoriatieto tukee rannassa oppimaamme ja 12-vuoden jälkeen uskallan jo väittää, että tiedämme myös sen miksi meidän syöttimme ja tapamme syöttää toimivat. Hillitön tsägä alkoi kun Jari liittyi meidän jengiin!

Sinä viikonloppuna puhuttiin paljon syöttämisestä.

Miten eroaa itse tehty syötti kaupallisesta? Toista saa kilotolkulla kotiovelle pelkästään klikkaamalla ja toisen eteen joutuu tekemään kokonaisen viikonlopun duunia. En kiistä, ettei jo tämä alleviivaa tekijälleen laatueroa ja kalastuksessa usko on usein se mikä ratkaisee. Mihin siis perustuu meidän usko, toivo ja ennenkaikkea rakkaus. Tajutakseen ajatuksen, kannattaa boilie alkuun murentaa osiin. Kaupallisten boilieden kilohinnat vaihtelevat n. 2,5 eurosta melkein 20 euroon ja meidän itsetehdyt asettuvat n. 6-10 euron kilohintaan. On siis helppo huomata, että kyseessä ei ole ainoastaan meille tyypillinen laihialainen lähestymiskulma. 

Ensimmäiset syöttitalkoot järjestettiin kevättalvella 2013 (Ekat syöttitalkoot) ja siitä lähtien, lukuunottamatta paria koronatalvea, kesän syötit on leivottu aina kimpassa. Ensimmäiset kerrat sujuivat ihmetelessä - pipettejä, tuoksuja, purkkeja ja puteleja. Tiesimme syöttien toimivan, mutta kokonaiskuva siitä mitä ja ennenkaikkea miksi taikinaan livautettiin oli mysteeri. Nyt meillä on jo omiakin ajatuksia. Kyse on karpin fysiologiasta. Ihmisen ja eläimen erottaa se, että eläin kykenee huomattavasti paremmin määrittämään sen millainen ravinto sille on hyväksi.

Työleirin lopputuotoksia

Sinä viikonloppuna opittiin jälleen uutta.

Vehnäjauho on halpaa ja se sisältää prosentuaalisesti ylivoimaisesti eniten hiilihydraatteja. Karppi pitää proteiinista, tarkemmin ottaen eri proteiineista ja niiden saaminen luonnon vesistä on sille hidasta. Kaupallisten tuotteiden hintaero selittyy pallon koostumuksella - karpille oleelliset ravintoaineet maksavat enemmän ja meidän onkijoiden hajuaistille osuvat tuotteet vähemmän. Itse maualla, saati tuoksulla ei siis lopulta ole syötettäessä kovin suurta merkitystä. Saadakseen karpin innostumaan tarjolla oltavaa kamaa kannatta hiukan miettiä. Pelkkä huono boilari voi olla huomattavan paljon enemmän no-go kun tarkkaan harkitut lähikaupan antimet. Toisaalta saisimme täysin toimivia syöttöboilareita halvemmalla ja ennenkaikkea helpommalla jos tilaisimme ne suoraan kotiin. Uskoa ja toivoa voi rahalla ostaa, mutta rakkautta ei ikinä.

Kotimatka - spekulointi jatkuu

Kun tiedät jokaisen aineen ja nykyään alkuun eriskummalliselta hifistelyltä haisseiden molekyyligastronomisten elementtien merkityksen on kynnys muuttaa lähestymiskulmaa iso. Silti - samoilla rannoilla, erilaisella syöttitaktiikalla muut porukat osuvat kaloihin hyvin samankaltaisella osumisprosentilla kuin me. En tiedä onko tässä syöttitehtailussa lopulta mitään järkeä, mutta hauskaa se on. Lopputulos palkitsee ja matolla makaava kala tuntuu ehkä hiukan paremmalta kun rigin päässä on IVP, Lucifer, Fiesta tai RokastajaRantanen

Sinä viikonloppuna nautittiin maaseudun rauhasta.

Kaupungin kivisolien kasvatille hiljaisuus on ylellisyyttä. Lintujen laulu ja pimenevä metsä siivitti ajatukset kohti tulevaa kesää. Harvoin sitä on aikaa olla niin, että ainut vastuu on onkisyöttien valmistus. Kodan hämärässä, nuotion valaistessa tutut kasvot alati muuttuvan kellertävään valoon olimme ajatuksien kanssa jo kesässä. 12-vuodessa siitä on tullut tapa ja mielentila. Pystyttäisinpä jo telttaa, hörppisinpä jo trangia kahvia, nukahtaisinpa jo linnun lauluun ja heräisinpä tänä vuonna edes kerran siihen kun Jari herättelee rannassa myöhään nukkujia kahville. Pienen piirin sosiaalisuus ja omien pieruvitsien ja kommellusten kertaaminen on itselle tärkeää. Siihen on syntynyt tuttu viitekehys ja siksi karpinonginttaa on jo ikävä.

Sinä viikonloppuna katse käännettiin lopullisesti kohti kesää.

  

Vanhoissa blogikirjoitukset ovat ainoa "tilasto" joka meidän kalastuksesta on olemassa. Sieltä oli myös helppo tarkistaa - ensimmäinen kalareissu karpin perään on tehty 2.7.2011. Silloin rannassa olivat mukana Tapion Jerry, Villarealin Marco, Käpylän Jari, minä ja Jukka. Emme sukeltaneet karpinonginnan syviin vesiin yksin, vaan ympärillä oli siinä vaiheessa meitä paljon osaavampia ja intohimoisempia kavereita. Yhdessä oppiminen tuuppi meitä