Karppikauden avaus - ekskursio Boilitehtaalle 3.4.2013

Seison Hämeentiellä ja yskin ohikiitävien dösien nostamaa katupölyä ulos - kevään merkki sekin, mutta miksi Hämeentiellä? Mughal,  Indian Market, Oriental Supermarket, Global Shop, China Pruduct Market ja monet muut etniset liikkeet pyyhkivät kahdella kovalla, Keskolla ja S-ryhmällä lattiaa. Samalla Kallion ja Hakaniemen alueella näyttäytyy monikulttuurinen Helsinki kokonaisuudessaan. Paikalliset herkut tuovat alueelle stadilaisia maailman jokaisesta kolkasta ja laskeutuessasi kurvista kohti Hakaniemen hallia voisit yhtä hyvin olla missäpäin Länsi-Eurooppaa tahansa. Kaukana on kultainen kasari, homogeeninen Suomen kansa, lauantaimakkara ja Edam-juusto. Tästä minä pidän.

Jukan kanssa emme kuitenkaan liikkuneet halvan laadukkaan riisin, palkokasvien, maustekastikkeiden tai maida-jauhojen perässä, Emme kaivanneet kulinaariselle listallemme kuivattua kalaa, kokonaisina pakastettuja pikkuhaita tai taatusti tuoretta kotimaista, aamulla teurastettua, Keskon ja S:n hintapolitiikalle persettä näyttävää lampaankaretta, halalia tottakai. Meillä oli tehtävä - Järvenpääläisen tehtaan piipuista alkaa  pikkuhiljaa tuprahdella hentoja savukiehkuroita kun tuotantolinjaa ajetaan takaisin ylös pitkään jatkuneen talviseisokin päätteeksi. YT-neuvottelut ja irtisanomiset ovat enää paha muisto, kansakunta kaipaa lisää boilareita. Viime vuonna olimme vapaamatkustajia, mutta nyt Järvenpään Syötti ja Tärppi on saanut uuden raaka-aineiden alihankkijan. Grahamit ei kelpaa, puolikarkeat ovat saatanasta eikä sämpyläjauhoilla tee mitään. Onneksi erheen ja yrityksen kautta Jari on löytänyt boiliepohjaansa täydelliset raaka-aineet Pitkänsillan oikealta puolelta.

Jauhot takakontissa huristelimme kohti Järvenpäätä. Mieli oli hilpeä ja into nähdä boilienvalmistusta alusta loppuun oli kova. Kauppaa hakiessa eksyimme vielä Suur-Järvenpään humuun, mutta lopulta löysimme pilvenpiirtäjien varjosta tiemme takaisin aurinkoon. Muutama tärkeä ainesosanen puuttui vielä. Sääliksi käy sitä Järvenpään ainoaa kasvissyöjää jonka soijasämpylät jää valmistamatta ahneiden karpinonkijoiden takia. Lopulta olimme perillä, mutta todellisuudessa vasta tien alkupuolella. Jos viimevuosi paljasti ettei karpinonginta ole mitään salatiedettä muutti yksi kolmen tunnin vierailu Järvenpäähän tätä ajatusta taas toiseen suuntaan. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että  boilareiden teko on jotain molekyyli gastronomian ja US Postalin medikaalisen ohjelman välistä. Tästä illasta tuli meille uuden oppimisen Alpe d'Huez.

Leipuri Hiiva vai Ufe Fuentes

Tehtaan porttien kumahtaessa jylhästi takana sieraimiin tunkeutui kesän tuoksut. Talviseisokin aikana naftaalinissa olleet valmistusaineet oltiin kaivettu esiin. Saimme asiankuuluvan vastaanoton ja eri tuotantovaiheet esiteltiin meille asiaankuuluvalla arvokkuudella ja ylpeydellä. Tehdashallin eteläosan valtavat taikinasammiot herättivät kunnioitusta, mutta vasta pohjoissiiven tuotantolinjan nähdessään koko siloneulakolmikko hiljeni ja letkeä jutunjuuri katkesi kuin ylivuotinen siikatapsi. Massiivinen koneisto pystyy suoltamaan symmetristä palloa sellaiseen tahtiin, että heikompaa hirvittää.

Jari oli kohtelias isäntä ja kahvin juonnin lomassa saapastelimme länsiaulan kirjastotilaan jonka hyllyt notkuivat alan kirjallisuutta. Helppo oli huomata, että viimevuoden IVP:t, Kurjenpolvet ja muut innovatiivisenosaston luomukset eivät syntyneet ilman perehtymistä ja useampaa erhettä. Mieleen lähti väkisin soimaan JuhlaMokan mainosviisu ja näin Jarin pehmeässä kynttilän valossa istumassa nojatuolissa höyryävä kahvikuppi kädessään: "Kun sen itse alusta asti tekee niin sitä osaa arvostaa pieniä yksityiskohtia, tuoksuja ja muotoja."  Laadusta tinkimättä - paikallista käsityötä.


Mitä pidemmälle ilta eteni ja mitä enemmän työvaiheita prosessi toi eteemme sen vakuuttuneemmaksi tulin Jarin osaamisesta. Kyse ei ollut vain munista, jauhoista ja makuaineista vaan lukemattomista pienistä millilitran tarkkuudella mitattavista aineosasista, joilla jokaiselle on olemassa oleellinen merkitys. Osan nimet olivat sellaisia, että kaipasin välitöntä tulkkiapua ja osa oli tuttuja ainoastaan teollisten leipäpussien tuoteselosteista. Maku (ja haju) vaihtoehtoja löytyi järjettömät määrät ja välillä olo oli kuin kemianlaboratoriossa kun haistelimme ja koetimme tunnistaa erinäisiä tuoksuja. Tiedä sitten onko jokaisella aineella lopulta merkitystä kalan saantiin, mutta uskoa tuo luo. Varsinkin kun jo pariin kertaan Jarin syötit ovat peitonneet mennen tullen laadukkaat ja maineikkaat kaupalliset versiot.

Pikkukemisti työssä

Järvenpäässä on saletisti totuttu jos jonkinlaisiin ruiskuraimoihin, mutta Jarin ruisku-, pipettivaraston laajuuden lopulta paljastuttua kokonaisuudessaan voin vakuuttaa Jarin pelaavan ihan omassa liigassa. Vertaukset Suomen hiihtomaajoukkueeseen eivät tekisi oikeutta, tämä ei ole puuhastelua. Syöttilaukku ei taatusti unohtuisi vahingossa Essolle ja Jarin rinnastaminen Pirkka Mäkelään ja J-P Turpeiseen olisi rienausta.  Tekeminen on enemmän suuresta maailmasta - voin kuvitella, että Festinan verenkierrätys ja EPO-järjestelmä 90-luvun loppupuolella on toteutettu tällä järjestelmällisyydellä, rauhallisuudella ja ammattiylpeydellä. Oulaisten Eufemiano "Ufe" Fuentes tietää mitä tekee ja tekee mitä tahtoo. Kun Jari lopulta paljasti pienet ruskeat lasipurkit nauroin ääneen - niin selvää oli, että niiden kyljissä lukisi nimet Pantani, Ullrich, Armstrong ja Contador eikä Tuttifrutti, Monster Crab, Skopex ja Geranium.

Carpenator

Ullrich, Pantani, Armstrong, Contador...

Täydellisen pastataikinan valmistuttua käynnistimme tuotantolinjan ja pääsimme kukin kokeilemaan miten syötit valmistetaan ammattimaailmassa. Joskun on tullut pyöriteltyä käsin epämääräisiä pastamykyjä, mutta tämä oli jotain muuta ja hyvä niin. Viime kesän loppu sementoi ajatukset siitä, että ennakkomäskätessäkin kannattaa käyttää boilareita ja mikäli jokainen pallero pyöriteltäisiin yksitellen menisi hommaan aivan tolkuttomasti aikaa. Nyt reilut sata siistiä symmetrissä boilieta valmistui muutamassa sekunnissa ja pisimmäksi työvaiheeksi muotoutui taikinan teko ja palluroiden keittäminen. Koko prosessi ei toki käy kädenkäänteessä ja kun illan päätteeksi pitelin käsissäni 1,5kiloa tuoreita boilareita voin vain toivoa, että Jarin leipomisinto kestää. Itse uskon, että meidän salainen ase on sama maku niin ennakkomäskissä kuin onginnan aikaisessa pop-up syötissä. 

Ilta toimi myös mukavana virittäytymisenä kesään. Kuukauden päästä ongitaan taas. Voin jo helposti aistia lämpimän onki-illan tunnelman. Metsä ympärillä laskeutuu yöhön ja samalla järvi herää eloon eikä sinun tarvitse tehdä muuta kuin odottaa ja antaa jutustelun tai ajatuksiesi viedä. Syötit on vedessä, ruoka tulilla ja mikään ei paina mieltä. Välillä odotus unohtuu ja mieli tyhjenee, kuulee ehkä jonkun linnun laulavan ja Jari täsmentää sen olevan  Lehtokurppa tai Suohakkelus. Kun tähän tyhjänmielen vaiheeseen tulee lähtö ollaan karpinonginnan ytimessä. Täydellinen rauha muuttuu yhdellä infernaalisella huudolla adrenaliiniryöpyksi, joka tasoittuu hyvänolontunteeksi ja riemuksi jo siinä vaiheessa kun tunnet ensimmäiset painavat potkut käsissäsi. Hyvällä tuurilla käsiä läpsitään, kuviaa otetaan, kala vapauteaan ja tilanne on ohi, vain täpinä jää...

Mitrin tyylinäyte

Jaris Balls

Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit