Me olemme jo vahvasti vanhentuneita miehiä. Takana on paljon yhteisiä kalatunteja, yhdessä nukuttuja öitä ja litratolkulla kahvia erinäisillä rannoilla - ja kalojakin on saatu. Onneksi aika tasoittaa puutteet osaamisessa ja hitaasti oppimisessa ei ole mitään pahaa. On hulvatonta katsoa vanhoja kuvia. Parin kymmenen vuoden takaisista otoksista sen todella ymmärtää. Siitä on jo aika kauan. Siksi nuorisolaiset tuntuvat lapsilta ja omia lapsia saavat aikuiset nuorilta tulokkailta. Kun vuonna 2007 kirjoittelin ensimmäisiä blogitekstejä uunituoreeseen blogiimme nykyisten instagram kuviemme nuorimmat tykkääjät eivät välttämättä olleet edes syntyneet. Myös maailma oli aivan erilainen paikka.
Kun tapasimme, joutui nykyinen vaimoni tavoittelemaan minua lapsuuden kotini lankapuhelimesta. Silloin oleminen ajassa oli hyvin erilaista. Toki on myönnettävä, että jo silloin olkapäälläni istui iloisesti visertelevä "Muutos Vastarinta". Olin ehkä viimeisiä oman ikäluokkani edustajia joka itsellensä matkapuhelimen hommasi. Sillä mitäpä sitä tässä elämässä sellaisella tekisi ja onhan sitä ennenkin pärjätty ilman. Maailman rytmi oli vuosituhannen vaihteessa aivan toinen. Elämän laatua ja hyvyyttä on vaikea mittaroida, mutta tämä nykyinen aika ja tapa olla kuormittaa enemmän. Mielenterveysongelmien diagnostiikka ja hyväksyttävyys ovat yksi tekijä, elämän keskimääräinen kuormittavuus toinen. Onneksi en itse ole nuorisoa nyt, miten lie pärjäisin?
Karpinonginta alkoi osaltamme vasta vuonna 2011. Siitä on vain hiuksen hieno hujaus ja jälkeenpäin mietittynä oma kalamääräni olisi takuulla isompi ilman ystävääni Muutos Vastarintaa. Usein on menty perse edellä puuhun ja junnattu liian kauan tutulla ja turvallisella tavalla onkia. Onneksi vierellä on aina ollut kavereita, jotka ovat ymmärtäneet muutoksen mahdollisuudet. Kalamäärät ovat tosiasioita ja lopulta jääräpäisinkin hiffaa ettei aika tasoita eroja vaan kasvattaa niitä. On pakko nöyrtyä - Mitä sä oikein teet eritavalla?
Elämän yksi mageimmista asioista on uuden oppiminen, on kyse mistä tahansa. On paljon kivempi yrittää pitää itsensä edes vähän kartalla ympäröivästä maailmasta. Tieto lisää ymmärrystä ja valitettavasti ymmärrys myös välillä turhauttaa. Onginnassa on aivan sama. Olemme oppineet, mutta vähintään yhtä usein olemme myös turhautuneet. Alkuvuosien vakaa usko siihen, että karppeja on saatavissa oikeastaan joka järvestä on pikkuhiljaa haihtunut kylmään realismiin. Tämä on aihepiiri jota luultavasti sivutaan jatkoblogeissa kohtuu taajaan ja sitä pohditaan oikeastaan aina kun olemme asettuneet rauhaisalle onkirannalle. Olemme oppineet paljon, mutta silti tajuamme usein olevamme totaalisen ymmällämme karpin mielenliikkeiden kanssa. Se lienee myös suurin syy sille, että tälle harrastukselle ei näy loppua.
Millaistakohan olisi aloitella onginta harrastusta nyt? Olemmeko jopa huomaamatta olleet todistamassa jonkun sortin muutosta suomalaisessa kalastuskultturissa vai istummeko juuri nyt sillä kynnyksellä? Ehkäpä edessä on "ruotsin malli" ja onginta on kiilaamassa tasaväkiseksi osaksi suomalaista kalastuskulttuuria. Tätä muutosta - hidasta, mutta pikku hiljaa kiihtyvää on ollut ilo ja etu seurata. Muutoksessa ja uuden oppimisessa pahamaineinen sosiaalinen media on veturi. Samanmieliset saavat seuraa, opettavat ja oppivat. Veturi tarvitsee myös kuljettajansa. Tavallaan luulen, että olemme itse olleet osana edistämässä tätä muutosta. Nykyään karpinonginnan aloittamisen kynnys on matalampi, mutta sen turhauttavat lainalaisuudet ja tietynlainen ongelmallisuus tekevät siitä silti vielä pitkään pienen piirin toimintaa. Luulen silti, että ne ajat kun tiesimme suurimman osan karpinonkijoista etunimeltä ovat kohta takana. Ja sanoo se nostalgiassa rypevä ja vanhoja hyviä aikoja kaipaava "Muutos Vastarinta" mitä tahansa. Me emme ole mystisiä ja tavoittamattomia karppijermuja jotka itsekseen pyrkivät ratkaisemaan pohjoisen karpin mysteerin. Meitä on jo aika monta ja määrä tulee yhä kasvamaan. Siksi suomalaisen karpin mysteeri on avautumassa yhä nopeammin ja siksi se kaikkein jääräpäisinkin karppijermu hymyilee hiljaa.
 |
| Jukan luultavasti eka - syyskuu 2012 |
.JPG)
Kommentit