Kauden avaus 26.5.2019

Sumuisen järven jäädessä taakse marraskuu puraisee onkijan sielua. Karpinonkijan vuosi on Suomessa kovasti kaksijakoinen. Toukokuusta marraskuun alkuun ongittavaa riittää. Voit lähteä kalaan käytännössä koska vaan, mutta lopulta kun jääpeite aina yllättää huomaat katsovasi kalenteria hiljaa nieleskellen. Onkitauko kestää puolivuotta. Sen aikana tulee lumi, sohjo, pakkanen ja jää. Sieltä saapuu myös hauen täkyonginta, mutta sulaa vettä ja pitkiä iltoja rannassa on ikävä. Sitä sielunmaisemaa ei talvella ole. Silti, nopeammin kuin arvaatkaan räystäät alkavat lorista, muuttolinnut saapuvat ja pikkuhiljaa - hitaasti ja varmasti jääpeite väistyy. Kevät on tullut ja koko kausi siintää edessä. Silloin Karpinonkija on kuin kevään ylioppilas. Aivan kaikki on mahdollista. 

Tämä kausi avattiin toukokuun loppupuolella, myöhemmin kuin monesti aiemmin. Useina vuosina olemme kihelmöineet jo huhtikuussa ja istuneet jäistä yötä toukokuun alussa saamatta minkäänvaltakunnan kontaktia vedeneläviin. Samalla alkuinto on ropissut ja muut velvoitteet siirtäneet seuraavan ison reissun kesäkuulle. Näin olemme hukanneet jotain. Viimeiset vuodet kausi on aloitettu vasta kun vedet ovat lämmenneet riittävästi. Lisäksi olemme päättäneet, että kautta ei enää aloiteta uudesta paikasta.


Syy sille miksi me ongimme karppia on ainakin osittain niissä hetkissä kun kalaa ei tule. Siitä on kirjoitettu paljon, mutta tämä kuva jatkaa samaa tarinaa.

Tällä reissulla oli kaksi ongintaan liittyvä tavoitetta. Saada kauden avaava karppi ja samalla onnistua onkimaan jokaiselle suurruutanat, joita onkipaikalla todennäköisesti esiintyy. Miten kävi - tarina kertoo, että...

RUUTANA

Ruutana on eittämättä ja todistetusti Suomen ylivoimaisesti vaikein onkikala. Meille kruusialainen on aiheuttanut harmaantumista nopeammin kuin hiusraja vetäytyy. Lukemattomia ovar ärräpäät ja epäuskoiset päänpudistukset. Paljon on puitu tartutuksen ongelmia, mutta edellenkään emme ole keksineet mitään millä ylössaantiprosenttia oltaisiin oikeasti nostettu.

Useinkaan emme halua onkia kahta lajia samaan aikaan. Koho-onkiminen on yllättävän hektistä puuhaa. Kohoa on kokoajan pakko tuijottaa ja me myös syötämme jatkuvasti pieniä määriä maissia ja pellettiä tontille. Se kaikki on pois karppireissun rauhasta ja meitä yhteen kasaavasta jatkuvasti juttelun porinasta. Koho-onkiessa ehkä jopa korpeaa, kun taas pohjaongella mieli on oikeastaan aina kovin tyhjä. Nyt poikkesimme suunnitelmasta ja aloitimme koho-onginnan heti kun aika siihen antoi mahdollisuuden.

Illan valossa kahdesti mäskätty tonti oli hiljainen. Ei pintovia kaloja, ei kuplia ja täysin kuolleena kelluva koho. Kunnes ensimmäisen, täysin yksittäisen ja puskista tulleen viennin päätteeksi pitelin kädessäni ruutanaa. Tartutus oli helppo ja harhakuva osaamisestani selviö. Paluu maanpinnalle oli nopea kun ruutanan paljastivat itsensä. Syönti seurasi toista ja kirosana kolmatta. Kaikki oli niin kovin tuttua. Mitri ja Jukka valtasivat kapean onkipaikan mutta kalat veivät yhä onkijoita. Ja toki ttässä vaiheesa tiesin taas tarutuksesta liki kaiken ja tein sen toisille hyvin selväksi.

Lopulta Mitrin telkkari taipui vaativalle kaarelle. Etiketti virhe, sofistikoitunut kelaonkimies vaan tuhahtaa moiselle. Pitkällä, brutaalilla ja esteettisesti arveluttavalla televavalla saatuja kaloja ei edes pitäisi laskea saaduksi, mutta tämä ei pyyhkinyt pois saamamiehen maireaa hymyä. Jukkakin sai kalan ja samaan hetkeen tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Ruutanat alkoivat syömään niin, että jopa me tajusimme oikean hetken vastaiskulle. Itse en vavan varteen päästyäni tätä päässyt kokemaan, koska tartutin tukevasti kolmen metrin korkeudessa vaanineen salakavalan haavanoksan. Tele Häkkinen oli täysin liekeissä. Viides kala, täysin samankokoinen kuin edeltäjänsä päätti silti onkimisen syönnin ollessa kiivaimmillan. Kahvihammasta kolotti, makkaran kuoren nitriittisen kaunis poksahdus kaikui korvissa eikä koho-onginta jaksanut kiinnostaa enää ketään.

Mitri "Tele" Häkkinen 


KARPPI

Korrelaatio. Sitä me etsimme. Mikä toimii, mikä ei - sateella kala syö ja jos sylkäiset matoon vie kohoa kohta valtava Antti Ahvenainen. Usein olemme  erimieltä: rigeistä, syötin koukutuksesta jopa onkipaikan valinnasta. Yksi asia silti korreloi selvästi saatujen kalojen kanssa. Ilman etusyöttöä onkiminen on kuin sukeltelu ilman uimalaseja. Silkkaa hakuammuntaa ja hämärän sumeaa hapuilua. Voi sen helmen niinkin löytää, mutta tsägää se vaatii.

Itse olin tässä syötössä isosti vapaamatkustajan roolissa. Kehityin ja vapautin ajatuksiani duunipaikan koulutus-/virkistypäivillä. Ymmärsin olevani yllättävän hidas ja kankea sekä tajusin pitkäkestoisen liikuntaponnistelun tuottavan ennennäkemättön jumin. Mikään ei silti haitannut kun tiesin Jukan ja Mitrin hikoilevan onkitontin kimpussa. Kolmella syötöllä ennusmerkit olivat oikein hyvät, mutta silti tuleva 14 tuntinen yllätti.

Ensimmäinen lähtö tuli oikeastaan heti. Kauden ekaa kalaa ei haluaisi menettää ja sen näki onkimiehen kasvoilta. Teleongella sen olisi ehkä saanut satimeen. Mielialat ja -piteet vetivät raivokasta siksakkia. Oli huikeaa avata kausi nopealla lähdöllä, mutta mitä jos tämä oli tässä. Reissun ainoa vienti ja katkera karkuutus rantarytöihin. Kun potkut loppuvat ja vastassa on vain betonin kova paine on kuin jäätelöpallo olisi tippunut hiekkatielle.Onneksi lähdöt seurasivat tasaisesti toisiaan ja mitä pidemmälle reissu eteni sen ällistyneempiä olimme. Tiedossa on, että tässä järvessä ei kaloja liikaa ole ja autossa vaihdetut epäilevät kommentit tulevasta tuntuivat todella kaukaisilta. Kausi avattiin viimevuoden tapaan huikean hyvällä reissulla ja tästä on oivallista suunnata eteenpäin.

Pakatessamme seuraavana aamuna kamoja ja muistellessamme mennyttä kaikkia hymyilytti, yhtä hiukan kitkerämmin. Vain  viiden metrin mies jäi ilman karppia. Ongimme epäilemättä sitä aluetta järveä johon kala luonnostaan parkkeerra. Sopiva rinne kerää kalat ja kun mäskiryhmä oli ollut aktiivinen pääsin itse päättämään ekan reissun egotilaston kärkipaikalla. Eikä pummilla matkustaminen jäänyt tähän. Omistaminen on historiaa: yhteisautot, kimppaveneet ja ystäväperheiden yhteiset mökit. Miksi karpinonginta poikkeasi tästä. Ilmastonmuutosta vastaan Jukan rigeillä, Mitrin teltassa nukkuen ja molempien ruutanavapaa kätellen. Pitäisi ehkä tehdä se karppitilaus ja kamapäivitys ennenkuin auton takavalot katoavat ja taakse jää marraskuun sumuinen järvi joka saa taas odottaa seuraavat puoli vuotta.



EGOLISTAUS

OnkijaKarppiSuutariRuutanaLahnaTurpa
Jari00000
Jukka10100
Mitri00300
Teemu20100


SYÖTTITILASTO

SyöttiSaatu karppiLähtöPisteet
IVP™215
Rokastaja Rantanen™102
Lucifer™011






Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit