Kevätpilkillä talvisessa Sipoossa 13.3.2011

Paukkupakkasten värittämät ikumuistoiset keskitalven madereissut alkavat olla takana. Ennätyspitkä talvi on kääntymässä aurinkoisine päivineen kohti kevättä. Tässä vaiheessa tekee mieli kääriä haalarin hihat ja lähteä keväiselle ahvenpilkille. Teemu vietti laatuaikaa Lahden mäkimontussa, kun itse vaeltelin Motonetin loputtomien kalahyllyjen välissä. Mukaani tarttui toukkien lisäksi muutama kalastajan silmiä houkutteleva kuhapilkki. Mieleeni tuli, että aamulla voisi harjoitella kuhan pilkkimistä ennen kuin siirtyisi raitapaitojen metsästykseen. Jukka ei ollut uskoa korviaan kun ehdotin hänelle lähtöä sunnuntaiksi jo ennen auringonnousua. Yleensä olemme missanneet varhaiset aamusyönnit täysin, sillä ainakaan itse en ole aamuvirkkuna viikonloppusin mikään nopein herääjä.

Tällä kertaa kello soi kuitenkin 05.30. Hernarin kiehuttamisen ja rapa-ajelun jälkeen olimme rannassa auringon viralliseen nousuaikaan 06.48. Tuhnuisen sään takia aamuheräämistä ei palkittu taiteellisella auringonnousulla, mutta oli hieno tunne olla kalapaikalla valmiina heti luonnon heräämisen aikaan. Muutama muukin porukka saapui paikalle, mutta muuten koko Sipoonlahti oli käytettävissämme.

Lumessa kahlaaminen ja metrin jäälumi-mössön kairaaminen saivat kropan nopeasti hereille. Jukkakin eteni ja kairaili nopeasti vaikka vasta oli toipunut flunssasta. Mietimme, että pitäisikö todella harkita lisäkierteiden ostamista kairaan. Sen verran haastavia viimeiset 20cm olivat näillä jää-kohva-lumi-loskamäärillä normaalille kairalle ja huonolle ihmiskunnolle.

Muutaman reiän ja paikanvaihdon jälkeen tunsin tärpin vavassani. Siimaani oli sidottuna 8cm messinkinen hopeasiipi väritettynä Jukan askartelemalla hienolla oranssisella mätikuvioisella kolmihaara värikoukulla. Tavoitteena oli siis kuha, mutta jään päälle nousi sivutuotteena pannukokoinen 200-300g ahven. Ihan positiivinen pettymys siis! Heti perään muutama samanlainen lisää. Sen jälkeen tuntuikin kuhamainen tärppi. Kuhahan sieltä nousikin, mutta pituutta oli vaivaiset 30cm. Heti valokuvaamisen jälkeen takaisin kasvamaan ja lisääntymään. Fongailun ja lajipisteen ansiosta jäi kuitenkin hyvä fiilis, vaikkei kuhafileitä lautaselle saanutkaan. Tämän jälkeen onnenavannosta tuli vielä muutama pienempi ahven. Myös Jukka nosteli viereisestä avannosta kolme hyvän kokoista pannukarheaa raitapaitaa.

8cm messinkiä ja alamittainen vapautetty kuhafongo

mukavia sivutuotteita pannulle

Vaihdoimme hieman keskemmälle lahtea. Jukka sai komealta kuulostavan kuhatärpin ja toisenkin. Itselläni oli myös vielä yksi täysin selvä kuhatökkäysy. Kuhatärpin kanssa tuntee itsensä helposti avuttomaksi. Rauhallinen nykyttely katkeaa kovaan tökkäisyyn jonka jälkeen ei yhtään mitään. Tapahtuma menee ohi ennen kuin huomaakaan. Kuha vaan ui pois. Itse jää ihmettelemään, että miksi ei jäänyt kiinni? Miksei yritä uudestaan? Aamun edetessä lahdelle alkoi valumaan hieman enempi väkeä, mutta itse teimme lähtöä jo seuraavaan kohteeseemme ahventen pyyntiin. Pakkasimme kamat autoomme, kävimme viereisellä Nesteellä kahvilla (ilman pilkkihaalareita) ja kurvailimme vähän matkan päässä olevan tutun Kalkkirannan parkkikselle.

Paikalla oli normaaliin tapaan yli 20 farmaria ja 50 pilkkipipoa. Kahlasimme hyväksi todetulle reimarille, ja etsimme paikkamme. Kairailimme, vaihtelimme pilkkiä ja kairailimme lisää. Kalan saanti näytti hyvin hiljaiselle. Myöskään ympärillä ei pyörinyt pahemmin tuulimyllyjä. Eväitä syödessämme paikallaan olevan tasurin yhteen toukkaan tuli tärppi. Ilmesesti kannatti kokeilla ihan tapsilla onkimista. Heti sainkin jään päälle muutaman pienen kiisken ja vielä pienemmän ahvenen. Juttelimme, että ennen tälläinenkin syönti tyydyttänyt, mutta nykyisin nälkä kasvanut kalastaessa. Eri asia sitten on, että ovatko saaliit kasvaneet samassa suhteessa.

Kalkkirannan hiljaisen syönnin takia rupesimme jossittelemaan, että olisiko sittenkin pitänyt jäädä alkuperäiseen paikkaan. Siellä kuitenkin isompi ahven kävi koukkuun ja kuhakin töksäytteli. Olisikohan mittakuhakin tullut lopulta ylös asti? Kannattiko sittenkään vaihtaa paikkaa? Kalastus onkin herkullinen alusta kaikenlaiselle jossittelulle. Turha kuitenkaan katua myöhemmin, sillä päätökset tulee aina tehtyä silloisten fiilisten mukaan. Matkalla autolle törmäsimme kokeneen näköiseen vanhempaan pilkkiherraan. Hän oli pilkillä rannassa aivan parkkipaikan vieressä. Naureskeli kun koko päivän kyseisestä avannosta tullut vain kiiskeä. Opetuksena meille, että kannattaa niitä uusia kalapaikkoja etsiä ja vaihdella nyt kun on vielä energiaa saappaissa. Sitten vanhempana voi ottaa rennommin, kairata päivän avannon auton viereen ja nauttia ulkoilmasta.


miltähan tuntuisi aurinkoinen vähempijäinen kevätpilkkipäivä ?


  • kalastusaika: 06:48 - 14.30
  • sää: -2 - +2, pilvistä, tuuli 5ms
  • saalis: Sipoonlahdelta: Mitri (5 kpl 100-250g ahventa + yks alamittainen kuha), Jukka (3 kpl 100-200g ahventa). Kalkkirannasta: Mitri (3kpl kukkoahventa + 2 kpl kiiskiä).

Kommentit