Yksityisautoilua Espoossa ja rehellistä munapataa - madeusko koetuksella 9.2.2010

Tämä reissu tuli jo uniin. Heräsin aamuun matikoiden kuvat hedelmäpelin tapaan verkkokalvoilla pyörien ja sain tosissaan tsempata töissä, että ajatus pysyi olennaisessa. Reteästi varasin syöttisilakoita reilusti mukaan ja kun hyppäsimme puoliviiden maissa autoon leijui ilmassa se tuttu odotus ja kutina, jonka jokainen kalamies tietää.

Arvoimme reittivalintaamme ja sitä miten voisimme mahdollisimma tehokkaasti välttää espoolaisten pientaloasujien tukkimat väylät kohti länttä. Reisilleen meni - normaalisti noin 35minuuttia ottava ajomatka venyi lähemmäs puoleentoista tuntiin. Punaiset takavalot ja jarruvalojen vilke kävi tutuksi ja turhautunut siloneulakolmikko purki ajatuksiaan tietulleista, kimppakyydeistä ja siitä mitä on karikatyyrinen espoolaisuus ja kuinka lähellä se on totuutta.

Lopulta saavuimme perille ja olimme analysoineet Suomen EM-karsintalohkoa, olympialaisia, kalamaratonia, lentämistä, Neuvostoliiton jääkiekkomahtia ja Toronto-mailojen osuutta sen menestyksessä, mitrin suhteita KGB:hen ja monta muuta asiaa puhki. Yksimielisyys kalastuksen ihanuudesta on kuitenkin jutuissamme aina yhtä liikuttavaa, joten jäällä pääsimme nopeasti yli matkasta ja laskimme harat toiveikkaina pohjaan.

klo 16.50 Leppävaara - matkaa jäljellä 1h

Reikä reijän jälkeen etenimme totutuilla ottikohteilla ja jaksoimme uskoa kalansaantiin. Kuitenkin jokainen reikä oli edellisensä kaltainen ja kaloja ei meinannut kuulua. Ympärillämme hiljaiseloa viettivät muutkin ja meri alkoi parin tunnin tyhjän tahkoamisen jälkeen tuntua noidutulta. Onneksi edellisvuosien kalakokemukset ja se, että usein yksi reikä on pelastanut koko reissu loi uskoa siihen, että lopulta työ palkittaisiin.



Ensimmäiset epäuskon hetket

Tänään ei kuitenkaan ollut työnsankarin päivä, vaikka mitri saikin ilmeisen kontaktin yksinäiseen matikkaan. Siirryttyämme lähemmäs autoa alkoi ajatus kääntyä jo epäluulon puolelle. Liekö päivässä ollut jotain mätää vai mitä, mutta näin hiljaista madeiltaa ei kohdallemme ole aikaisemmin osunut. Salosen Juhan seurue paineli vielä ohitsemme kolmeksi tunniksi tyhjän pyyntiin.

Nopeat laskelmat tekivät meille neljän tunnin saldoksi noin 20 000 turhaa haran nostoa per silmäpari. Tästä nopea laskelma tarjoaa mitrille jo noin 160k pohjan pölläytystä ilman kalaa. Huumori ja hyvä mieli pysyy silti kunnioitettavasti mukana matkassa ja uusireissu lyötiin jo ennen auton starttaamista lukkoon. Sen verran kuitenkin harmia on jo mielessä, että ilmoille heitettiin puolen miljoonan pöläytyksen rajaveto. Tämän jälkeen tämä jalo harrastus saa kuulemma jäädä muille!


200k pöläytyksenmies - kyllä se sieltä vielä tulee...
  • kalastusaika 18.00-21.45
  • lämpötila -10 astetta, tuuli 4m/s E, pilvisyys 3/10
  • vedenkorkeus -30cm, kuunvaihe: ohittanut viimeisen neljänneksen, ilmanpaine 1020
  • jäätä n. 25cm, lunta, loskaa ja vettä jäällä riittävästi

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

Vuoden suosituimmat tekstit