Alamittaista moraalihiippailua kuhakohteilla 2.6.2010
Olemmeko syypäitä stadin kuhakantojen nykyiseen tilaan? Kohta jo 20-vuotta on jigini kolahdelleet merialueemme laakeille pohjille ja saalistakin on siinä sivussa tullut joskus vähemmän joskus enemmän. Kun 90-luvun alussa ekan kerran sain saaliksi kuhia en alkuun edes tunnistanut kyseistä lajia ja noin 10-vuotiaan suuren saalistajan reippaudella vein äidille kotiin hymyssä suin kaikki rannalle nousseet kalat. Alamitoista ei itselläni eikä muulla perheelläkään ollut mitään hajua. Ei niitä kaloja lopulta silloin kovin paljoa tullut ja kun sen yhden kevätreissun jälkeen taoimme keskikesän ja syksyn nollaa hiipui myös jigi-into ja palasimme vuosiksi tuttuihin onkirutiineihin.
Paluu jigikuhien äärelle tapahtui vuosituhannen taitteessa ja tästä eteenpäin pyynti on ollut kutakuinkin aktiivista. Kymmenessä vuodessa myös tieto, taito olivat kasvaneet ja tästä eteenpäin alamitat ovat jatkaneet kasvuaan rakkailla kotivesillä. Siksi Hesarissa toukokuun viimeisenä päivänä julkaistu uutinen nostatti karvat pystyyn. (http://www.hs.fi/keskustelu/Pyynti+kutupaikoilla+uhkaa+kuhaa+Helsingiss%E4/thread.jspa?threadID=245128&tstart=0&sour ) Oliko syynä se, että syyttävä sormi oltiin suunnattu jigikalastajiin ja tunsin piston omassa tunnossa vai joku muu, mutta niin vain reissujalka vipatti ja suuntasimme kulkumme tutuille rannoille tarkastamaan kalamestarin kommenttien paikkansapitävyyden.
Todettakoon heti, että verkot (ne lailliset ja näkyvät) olivat poistuneet lahdeltamme, kuten lain tämänhetkiseen nimeen kuuluukin. Se, että kalaa saa kutupaikoilta hyvin toukokuun puolesta välistä eteenpäin ainakin jigillä ja luultavasti myös verkoilla on sitten asia erikseen - on meinaan aika naivia ajatella kalakantojen katovan yhtenä kuukautena kahdestatoista. Oma paikkamme oli entisellään - tuntiin nousi kaloja 10, mutta kuten näillä touko-kesäkuun taitteen kaloilla on tapana, olivat nämäkin veijarit liian pieniä kotiin vietäväksi, joten vapautimme ne nopeasti takaisin jatkamaan suvunjatkamista. Illan viimeisen tunnin vietimme sitten muualla munapadan pyynnissä.
Tässä kohtaa alkaakin sitten ajatus surrata - jigikalastajan on todella vaivaton ja nopea vapauttaa kalansa. Suurin osa kaloista on irrotettu muutamassa sekunnissa ja esimerkiksi tänä vuonna saaduista reilusta 20 kalasta ehkä yksi on laskettu takaisin verta vuotavana. Vapautetut kalat myös syöksyvät takaisin syvyyksiin säikähtäneinä, mutta pirteinä, sillä mistään väsytyksestä ei näillä kalakoilla voi puhua. Tältä osin omatuntoni on siis puhdas.
Valitettavaa tietysti, että kaikki eivät toimi kuten me. Usein tässä vaiheessa keskusteluun pulssi kiihtyy ja fokus käännetään nopeasti väsyneeksi ulkomaalaisjorinaksi. Ryssät sitä ja kiinalaiset tätä ja ihan varmasti asiassa on ainakin puolet totuutta. Täysin varmaa kuitenkin on, että lupatarkastajia ei ainakaan meidän rannaltakalastajien (joita ulkosuomalaiset poikkeuksetta ovat) puuhat voisi vähempää kiinnostaa, sillä koko kalastushistoriamme aikana emme stadissa ole törmänneet yhteen ainoaan lupatarkastajaan. Ja ainakin osalla meidän tapaamistamme ulkolaisista ei ole pienintäkään tietoa luvista saati kalojen alamitoista (kuten ei itsellänikään 90-luvun taitteessa).
Miksei lupia sitten tarkasteta? Onko tarkastajien duuniaika aina kasista neljään vai eikö vaan mielenkiinto oikeasti riitä? Ne paikat joissa stadissakin kuhaa jigataan huristelisi illan aikana helposti läpi. Äidinkielestä riippumatta voisi tehdä alamittakalojen pamputtajille ihan hyvää nähdä viranomainen silmästä silmään ja maksaa vaikka yhdet rapsut tekemisistään. Resurssipulaan on ainahelppo vedota ja jatkaa tekemisiään tuttuja uria eteenpäin - niin helppoa ja mukavaa.
Mielestäni tässä kohtaa katoaa kuitenkin uskottavuus. Vastuu on toki jokaisella kalastajalla itsellään, mutta on helppo ajeluttaa lehdistöä "tehotarkastuksilla" ja puhua toimittajille asioita joista näillä ei ole itsellä kokemuspohjaa. Omasta vastuusta ja toimista tämän "pohjaltakalastuksen" siistimiseksi ei sitten hiiskuta sanaakaan. Lisäksi sormen osoittaminen yhtä kalastusmuotoa kohtaan on halpamaista ja kuten hesarin keskustelupalstaltakin huomaa tämä nostattaa vain täysin tarpeettoman väittelyn eri kalastusmuotojen välille. Käsittääkseni seisomme kuitenkin kaikki samassa veneessä ja jokaisen päämäränä on varmasti tavalla tai toisella se, että kalaa riittää pyydettäväksi tulevaisuudessakin.
Voisinko itse olla esimerkiksi jigaamatta koko kesäkuun? Helposti, sillä kokemus on osoittanut, että kuhaa saa rannaltakin läpi vuoden ja kaikenlisäksi keskikoko on muina vuodenaikoina ainakin hitusen suurempi. Eiliselle reissulle oltaisiin helposti keksitty toinen kalalaji - suutari, karppi, hauki ja muut mainiot kalastusmuodot olisivat ajaneet pääntyhjennysmielessä aivan saman asian. Olisiko tämä täyskielto sitten ainoa pelastus paikallisen kuhan tulevaisuudelle?
Ilman valvontaa laittomat verkottajat ja luvattomat alamittojen pamputtajat jatkavat mellastustaan ja mikään ei muutu. Muutenkaan nykyiset kalastuslait ja asetukset eivät kaikilta osin kestäisi lukion etiikankurssin tarkastelua, joten yhden syyttävän sormen voi osoittaa myös viranomaistaholle. Jokaisen olisi hyvä miettiä sitä, että niin kauan kun hymistellään ja siirretään vastuu jollekin toiselle, vaaditaan rajoituksia ja muutoksia muiden kalastustapoihin, mutta ei olla itse valmiita tekemään itse myönnyksiä omiin käytänteisiin vaan keskitytään syyttelyyn ja mustamaalaamiseen olemme niin syvällä juoksuhiekassa, että ylöskipuaminen on hankalaa. Ja keneltä tämä on pois - kaikilta kalastajilta ja ennenkaikkea rakkaalta messinkikyljeltämme kuhalta!
Paluu jigikuhien äärelle tapahtui vuosituhannen taitteessa ja tästä eteenpäin pyynti on ollut kutakuinkin aktiivista. Kymmenessä vuodessa myös tieto, taito olivat kasvaneet ja tästä eteenpäin alamitat ovat jatkaneet kasvuaan rakkailla kotivesillä. Siksi Hesarissa toukokuun viimeisenä päivänä julkaistu uutinen nostatti karvat pystyyn. (http://www.hs.fi/keskustelu/Pyynti+kutupaikoilla+uhkaa+kuhaa+Helsingiss%E4/thread.jspa?threadID=245128&tstart=0&sour ) Oliko syynä se, että syyttävä sormi oltiin suunnattu jigikalastajiin ja tunsin piston omassa tunnossa vai joku muu, mutta niin vain reissujalka vipatti ja suuntasimme kulkumme tutuille rannoille tarkastamaan kalamestarin kommenttien paikkansapitävyyden.
Todettakoon heti, että verkot (ne lailliset ja näkyvät) olivat poistuneet lahdeltamme, kuten lain tämänhetkiseen nimeen kuuluukin. Se, että kalaa saa kutupaikoilta hyvin toukokuun puolesta välistä eteenpäin ainakin jigillä ja luultavasti myös verkoilla on sitten asia erikseen - on meinaan aika naivia ajatella kalakantojen katovan yhtenä kuukautena kahdestatoista. Oma paikkamme oli entisellään - tuntiin nousi kaloja 10, mutta kuten näillä touko-kesäkuun taitteen kaloilla on tapana, olivat nämäkin veijarit liian pieniä kotiin vietäväksi, joten vapautimme ne nopeasti takaisin jatkamaan suvunjatkamista. Illan viimeisen tunnin vietimme sitten muualla munapadan pyynnissä.
Tässä kohtaa alkaakin sitten ajatus surrata - jigikalastajan on todella vaivaton ja nopea vapauttaa kalansa. Suurin osa kaloista on irrotettu muutamassa sekunnissa ja esimerkiksi tänä vuonna saaduista reilusta 20 kalasta ehkä yksi on laskettu takaisin verta vuotavana. Vapautetut kalat myös syöksyvät takaisin syvyyksiin säikähtäneinä, mutta pirteinä, sillä mistään väsytyksestä ei näillä kalakoilla voi puhua. Tältä osin omatuntoni on siis puhdas.
Valitettavaa tietysti, että kaikki eivät toimi kuten me. Usein tässä vaiheessa keskusteluun pulssi kiihtyy ja fokus käännetään nopeasti väsyneeksi ulkomaalaisjorinaksi. Ryssät sitä ja kiinalaiset tätä ja ihan varmasti asiassa on ainakin puolet totuutta. Täysin varmaa kuitenkin on, että lupatarkastajia ei ainakaan meidän rannaltakalastajien (joita ulkosuomalaiset poikkeuksetta ovat) puuhat voisi vähempää kiinnostaa, sillä koko kalastushistoriamme aikana emme stadissa ole törmänneet yhteen ainoaan lupatarkastajaan. Ja ainakin osalla meidän tapaamistamme ulkolaisista ei ole pienintäkään tietoa luvista saati kalojen alamitoista (kuten ei itsellänikään 90-luvun taitteessa).
Miksei lupia sitten tarkasteta? Onko tarkastajien duuniaika aina kasista neljään vai eikö vaan mielenkiinto oikeasti riitä? Ne paikat joissa stadissakin kuhaa jigataan huristelisi illan aikana helposti läpi. Äidinkielestä riippumatta voisi tehdä alamittakalojen pamputtajille ihan hyvää nähdä viranomainen silmästä silmään ja maksaa vaikka yhdet rapsut tekemisistään. Resurssipulaan on ainahelppo vedota ja jatkaa tekemisiään tuttuja uria eteenpäin - niin helppoa ja mukavaa.
Mielestäni tässä kohtaa katoaa kuitenkin uskottavuus. Vastuu on toki jokaisella kalastajalla itsellään, mutta on helppo ajeluttaa lehdistöä "tehotarkastuksilla" ja puhua toimittajille asioita joista näillä ei ole itsellä kokemuspohjaa. Omasta vastuusta ja toimista tämän "pohjaltakalastuksen" siistimiseksi ei sitten hiiskuta sanaakaan. Lisäksi sormen osoittaminen yhtä kalastusmuotoa kohtaan on halpamaista ja kuten hesarin keskustelupalstaltakin huomaa tämä nostattaa vain täysin tarpeettoman väittelyn eri kalastusmuotojen välille. Käsittääkseni seisomme kuitenkin kaikki samassa veneessä ja jokaisen päämäränä on varmasti tavalla tai toisella se, että kalaa riittää pyydettäväksi tulevaisuudessakin.
Voisinko itse olla esimerkiksi jigaamatta koko kesäkuun? Helposti, sillä kokemus on osoittanut, että kuhaa saa rannaltakin läpi vuoden ja kaikenlisäksi keskikoko on muina vuodenaikoina ainakin hitusen suurempi. Eiliselle reissulle oltaisiin helposti keksitty toinen kalalaji - suutari, karppi, hauki ja muut mainiot kalastusmuodot olisivat ajaneet pääntyhjennysmielessä aivan saman asian. Olisiko tämä täyskielto sitten ainoa pelastus paikallisen kuhan tulevaisuudelle?
Ilman valvontaa laittomat verkottajat ja luvattomat alamittojen pamputtajat jatkavat mellastustaan ja mikään ei muutu. Muutenkaan nykyiset kalastuslait ja asetukset eivät kaikilta osin kestäisi lukion etiikankurssin tarkastelua, joten yhden syyttävän sormen voi osoittaa myös viranomaistaholle. Jokaisen olisi hyvä miettiä sitä, että niin kauan kun hymistellään ja siirretään vastuu jollekin toiselle, vaaditaan rajoituksia ja muutoksia muiden kalastustapoihin, mutta ei olla itse valmiita tekemään itse myönnyksiä omiin käytänteisiin vaan keskitytään syyttelyyn ja mustamaalaamiseen olemme niin syvällä juoksuhiekassa, että ylöskipuaminen on hankalaa. Ja keneltä tämä on pois - kaikilta kalastajilta ja ennenkaikkea rakkaalta messinkikyljeltämme kuhalta!
- kalastusaika 21.00-23.00
- ilma +17, pilvisyys 0/10, tuuli 6m/s S
- saalis: Jukka 3 alamittaa, Mitri 2 alamittaa, Teemu 5 alamittaa
Kommentit
Itse en aktivoidu, vaikka se varmasti yleishyödyllistä olisi. Sapetuskin nousi pääasiassa pintaan hesarin jutun asenteesta. Toivottavasti joku muu aktivoituu..
-Jari K-