Ahneet iltaongella 18.4.2010

Koska kalaa on tullut mukavasti ja piilevä kotitarvekalastaja on nostanut päätään pyöritimme Jukan kanssa itsemme keskiviikkona iltaongelle. Tarkoituksena oli fiilistellä tuloksekkaan siianonginnan parissa ennen siirtymistä fudisstudioon ja hyvinhän se meni, fisustuksen osalta. Jukalla oli ekat vavat vedessä ehkä vartin vajaa kuusi ja kun itse saavuin galtseille klo 18.30 kelasi Jukka jo toista siikaansa rannalle. Parvi oli paikalla.

Tästä eteenpäin ongittiin ehkä tunnin verran sellaisella sykkeellä, että vapojen virittelyn ja perkaamisen ohessa en saanut riittävästi lämmintä päälle. Kun kalan tulo lopulta hiljeni tajusin, että olin enemmän jäässä kun pitkään pitkään aikaan. Tyhmästä päästä kärsii koko jumalainen vartalo. Loppu ilta sujui leppoisasti, vaikka vielä kertaalleen parvi pyörähti vapojen edessä. Liikkuvatkohan siiat ahvenien tapaan samankokoisten kalojen parvissa. Ainakin nyt eka parvi antoi 500 grammaista, mutta toisen purskeen aikana kala oli kutistunut ison muikun kokoiseksi. Lopulta kaloja nostettiin kuiville 14:sta, vaikka lopetellessamme ongintaa puoli ysin maissa oli alueella päivystävä viekas varis onnistunut kähveltämään pari pikkusiikaa.

14-2=12

Varis on muuten mielenkiintoinen lintu. En tosin tiedä ornitologiasta yhtään mitään. Vedessä uivat linnut ovat vesilintuja, talitintin kokoiset siivekkäät pikkulintuja ja petolinnut haukkoja, mutta oletan varisten noudattavan jonkunlaisia reviirejä. Tämä yksi tuttaavuus ilmestyy aina paikalle kun tulemme rantaan ja on hitusen huvittavaa, että kun kävelee vavalle ja kelaa siimat sisään lehahtaa Veli Varis takuuvarmasti tonteille. Ekalla reissulla jäiden jälkeen kaveri söi ykkösillä kaikki perkeet, mutta nyt se kuljettelee niitä eri puolille aluetta kivienkoloihin ja puskien juurille. Nyt se oli lopulta myös tajunnut saalispussin funktion ja onnistui jotenkin avaamaan pussin ja ryöväämään, ansaitusti ehkä, pari pienintä siikaa. Ei ole senkään, kuten ei näköjään kalastajienkaan ahneudella rajaa.

Veli Varis ja sisäelimet vol. 34

Pieniä pilviä kalataivaan päälle ilmestyi kun kotiin lähtiessämme paikalle ilmestyi kolmaskin kotitarvekalastaja busterillaan ja laski parhaille tonteille kahdet verkot blokaten samallla heittosuunnat oikeastaan kokonaan. Mikäli tämä kolmaskin kalamies on yhtä ahne kuin varis ja me voi olla, että herran perhe pysyy hyvin siiassa ja samalla meidän kausi Eldoradossa on paketissa. Katsellaan eteenpäin ja käydään ehkä kertaalleen vielä tarkastamassa tilanne.

Nyt kevät on jo siinä vaiheessa, että maraton alkaa ottaa siivua ajatuksista. Vaikka sosiaalisen median yli-innokkaat pitävät maratonia piinavastikin pinnalla on kunniakas kilpa pysynyt vielä omissa aatoksissani aika hyvin taka-alalla. Keskiviikkona lausuttiin vasta ensimmäiset suunnitelmat vuodelle 2012. Ehkä sitä jonkunlaista treeniäkin tulee harrastettua ja muutamia "uusia" kalalajeja yritettyä ennen varsinaista koitosta. Maraton on hieno kisa. Toisaalta yhä useammin ajatus kääntyy jo maratonin yli lämpimiin kesäiltoihin. Särkikalojen onginta on vaan niin siistiä ja siihen suunnitelmia on tehty talven aikana enemmänkin. Jostain pitäisi kaivaa suutarille paikka, jossa olemisestakin pystyy nauttimaan ja kalan keskikoko on reippaasti yli kilon. Myös kamatilaukset pitäisi varmaan tehdä, sillä pikku tilbehöörin tarkoitusperät alkavat markkinointikoneiston takia aueta minullekin. Enää ei todellakaan tarvitse päivitellä kalastusmahdollisuuksien rajallisuutta - enemmänkin on ongelmana miten ehtisi kokeilla kaikkea mikä kiinnostaa. Esimerkiksi kuhan täkyonginta on ollut jo kauan aatoksissa ja tänä suvena pääsemme ehkä viimein myös ankerias ongelle.

Kommentit

Miia sanoi…
Ihana siikakuva!