Pitkästä aikaa pilkillä - vähän kaloja ja uusia kuvakulmia 29.3.2013

Näyttää siltä, että sisällöntuotosta on tullut kalastusta tärkeämpää! Tällaisen väitteen kuulin tänään ahtaessa kupuuni pitkään hautunutta mureaa lammasta ja fantastisia falafelejä ja vaikka väitteen esittäjän suupielillä kareili hymynpoikainen sivalsi epäily hiukan tarkoitettua syvemmälle. Eipä sitä kyllä kalastuksesta juuri Jukan kanssa rupateltu vaan arvioitiin ja äimisteltiin Jukan uuden lelulun - GoPron ominaisuuksia ja mahdollisuuksia. Hauska vempele, mutten jätetään tuotearvioit Tekniikan Maailmalle ja ERÄ-läpyskälle.

Vähän on vaikea tuottaa sisältöä ilman kaloja! Tällä kertaa tavoittelimme materiaalia merellä ja kerrankin keli oli enemmän kuin kohdillaan. Avovesikauden läheisyyden aisti keliä enemmän kuitenkin juttujen aihepiireistä. Sen minkä Jukka uudelta kameraltaan malttoi, kävimme läpi mäskitilauksia, Etelä-Suomalaisten vesistöjen karppipotentiaalia ja tottakai rakasta kalamaratonia. Parin kuukauden päästä mennään jo ja jotain juontakin on jo ruvettu punomaan. Saa sitten nähdä suostuvatko pääroolin esittäjät myöntymään käsikirjoittajien toiveisiin vai leikataanko tästäkin rainasta ne maukkaimmat kohdat lopulta pois.

 Action! Cam!

Hienointa päivässä oli haalarittomuus, paljaskätisyys ja seura, tässä järjestyksessä. Harvoin jos koskaan on tullut pilkittyä tuolaisessa kelissä. Lämpöasteita olisi voinut toki olla enemmän mutta syvänsininen taivas ja mäkihyppääjien märkä päiväuni - täysin tyyni keli olivat sellainen kombinaatio, että riisuessani kuorihousujen alta ylimääräisiä varatykkejä pois hymy kasvoilla  läikkyi miltei tarpeettoman autuaana. Onneksi paluu maanpinnalle kävi kohtuu rivakasti.

Suomenruotsalaisten puhuma suomi on aina kuulostanut korvaani hyvin leppoisalta. Leveästä sanankaaresta ja äidinkielenään suomea puhuvien intonaatiosta täysin poikkeavasta painotukseta pärskähtelee kuulijan kasvoille rannikkokuntia vuosisatoja piiskanneiden syysmyrskyjen suolainen vesi. Samalla puheen rauhallisuus, liki välinpitämättömyys kertovat sivistyksestä ja omanarvontunnosta joka kumpuaa kotisaaren kallioilta ja purjeveneiden reelinkien tuolta puolen. Hyviä seuranpitäjiä ja letkeitä oleskelijoita kaikki. Paitsi tämä yksi jonka kotirantaan ilmeisesti jurnuutimme ensimmäiset reikämme.

Sieltä suolapärskeiden, rauhallisuuden, sivistyneen välinpitämättömyyden, omantunnonarvon ja letkeyden seasta sai juuri ja juuri selvää mitä herra Jungelstamilla oli mielenpäällä -Menkää pois minun rannasta, rauhallinen pitkäperjantai, onko pakko kun muualla on kilometrikaupalla tyhjää rantaa... Yritin vastata kohteliaasti, mutta intonaationi taisi olla liian monotoninen ja tapakasvatustunnit väliin jättänyt Jungelstam jatkoi meuhkaamista. Vaikka kuinka yritän ymmärtää niin en aivan kykene ja jos ikinä törmään kyseiseen herraan uudelleen rauhallisemmissa merkeissä haluaisin esittää pari kysymystä. Kilometrikaupalla tyhjää rantatilaa, missä? Kyseisellä alueella on toinen toistaan hulppeampia asumuksia joka ikisessa rannassa? Miten tunnistaa mikä on kesämökki ja mikä kotitalo kun jopa puuvajat näyttävät mahtavilta näin kerrostalokolmion ikkuntasta katsottuna. Ja haluaisin myös tehdä selväksi, että mielellään, kuten herran Jungelstam kehotti, kääntäisin edes penkkini poispäin tontista. Tosin edes Jukan GoPron kuvanlaatu ei ole niin timanttinen, että parisadanmetrin päässä, luultavasti laadukkaiden ikkunoiden takana tapahtuvaa Latten juomista pystyisi menestyksellä tarkkailemaan.

Ehkä eniten mielen valtaa kuitenkin surku. Näinkö raskaita ovat herra Jungelstamin aamut. Jos tuollainen kiukku nousee pintaan noin helpolla voin vain kuvitella mitä murhetta ovat aiheuttaneet alueella nähdyt vanhat kairan reiät. Toivottavasti me pilkkijät emme ole saaneet Kilimanjaron etelärinteillä kasvaneita kahvipapuja maistumaan viisituntia seisseeltä Saludolta ja Husiksen sofistikoitunutta kulttuuritoimittajaa kuulostamaan Satakunnan Kansan Rockreportterilta. Ja vielä vinkkinä. Kannattaa ensikerralla aloittaa keskustelu sanoilla anteeksi, voisitteko. Ei tarvita edes intonaatiota, suolapärskeitä tai sivistystä, viesti menee varmasti perille vaikka tampereen murteella.

 Väriä elämään

 Siellä se istuu - kamera päässä!

Lopulta aloitimme myös pilkinnän. Tuttuja uria, lähinnä matalasta yrittäen etenimme kohti luotoa johon luotamme. Pari paikkaa löytyi helposti kun matala vesi oli tehnyt ottialuiestamme karikoita, mutta ehkäpä ennätyksellisen alhaalla maannut vesi oli laittanut kalojen suut kiinni. Yksittäisiä kaloja nousi jäälle joukossa pari krouvimpaa, niitä kohdekaloja, mutta missään vaiheessa minkäänvaltakunnan syöntipiikkiä ei koettu. Olen antanut itseni ymmärtää, että madot kalojen suomupeittellä kertovat ahventen passiivisuudesta ja harvoin olen nähnyt yhtä matoisia kaloja kuin nämä isommat. Kiertelimme pari uuttakin paikkaa, mutta ehkä keli oli myös pilkkijöille liian kaunis ja kairasimme koko päivän tosi laiskasti. Oma kairani huutaa kyllä uusia teriä sen verran huonosti maalipeitteensä kohta kokonaan luovuttanut toveri jäätä leikkaa. Kairan ulkonäön puolesta joku voisi oikeasti luulla, että olisin tekijämies. Erheellisesti.

 Luontotaidetta

Tämä taisi olla historiallisen hiljaisen pilkkivuoden viimeinen merikeikka. Talvelta reissuja on takana murto-osa aikaisemmista vuosista eikä kalaakaan juuri ole saatu. Ehkäpä meillä oli aiempaa enemmän muuta tekemistä, mutta itse kallistuisin lievään puutumiseen. Suurin polte on ollut kateissa. Epäilen oireiden olevan vain väliaikaisia ja ensikaudella reissumäärän kasvavan hiukan, mutta selvästi kalakauden painopiste on luiskahtanut kesäkuukausille. Kun istuimme rantakioskin terassilla naamat punaisina mutustelemassa Gumbolaisia (sämpylä, 2 reilua makkarasiivua + mausteet) mieli oli jo tulevassa. Kauden eka pilkkireissu oli todella mainio ja oikeastaan siitä asti on odotettu kauden päätösreissu samaan kohteeseen. Toiveissa on lämmintä, aurinkoista ja uusia kuvakulmia, niin kalastuksellisesti kuin sisällöntuotollisestikin. Kunhan vain onnistumme kotona selittämään tämän kalareissun parhainpäin. Ei haalaria, ei kaloja, rehellinen terassirusketus ja raa'alta sipulilta haiseva hengitys - koko kuva Siloneulalaisesta pilkistä vuonna 2013!

Oletettavasti vuoden viimeisen meripilkin päätösmarssi