Saamisesta ja S-ryhmästä 2.9.2013

Touko-, kesä-, heinä-, elo-, syys- ja lokakuu - viitisen kuukautta karpinongintaa ja seitsemän pitkää, pimeää kaipauksen täyteistä kuukautta. Vähiin käy tämän kauden reissut, pimeydestä sen huomaa, vaikka pitkää lämmintä kesänjatkoa tällä hetkellä mennään.  Paras aika? Luulisin, että karpin kalastuksen osalta sitä pikkuhiljaa eletään. Jos puolivuotta makaa järven pohjalla lienee asiallista hiukan tankata sitä ennen.


Karppi on vain kala, liekö edes järin fiksu sellainen - syömäkone. Sen saamisen vaikeus perustunee yksinkertaisesti kalojen määrään. Samalla logiikalla Turska tai makrilli olisi kovin tavoiteltu saalis. On se mahdollista, mutta vaati tunteja. Tämä aika on joltain osin se juttu joka koukuttaa. Tavoite on vain muuttunut lihaksi karpissa. Periaatteessa tavoite voisi olla ihan yhtä hyvin lohi tai vaikka iso hauki - kala jonka saaminen ei ole automaatio. Ja ei, suurimmassa fongauksen hengessäkään tavoitekala ei voisi olla vaskikala tai isotuulenkala. Koko on osa jujua. Kalan painon ja väsytysvaiheen mitätöintiin en voi parhaimmissakaan fiilis ja odotuskuvailussa ruveta. Onhan se ihan saamarin komeaa kun koko 12 jalkaa on yhtä mutka ja karppi vaan painaa poikittain menemään. Joten pois se filosofisuus ja humaani luonnon kanssa yhtä oleminen minusta. Kalastus on jahtaamista, jonka kliimaksina on saaliin saanti. Itseasiassa välillä kaipaan jopa pampun heilahdusta - karpinonginnan yksi huono puoli on ruokakalan täydellinen puute. 

Suomen vesissä elää lukuisia lajeja joiden jatkojalostus ravinnoksi on hienoa. Itse saatu kala on aina tuoretta ja laadultaan ylivertaista. Kevätsiiat ovat ehkä mahtavinta lähiruokaa. Tässä taannoin vierailin S-ketjun siinä keskimmäisessä. Suurin Prisma myy ihan saatanasti eri edam-juustoja, siinä keskimmäisessä edam-valikoima on huomattavasti suppeampi ja pienimmäisestä, Alepasta edamvalikoima on täysin alasajettu. Valikoiman ero ei ole huima, mutta riittävä. Laatu pysyy kohtuu skeidana läpi koko ketjun. Silti ne haluavat väkisin johdatella minut sinne Prismaan. Koko konsepti tukee tätä. Meiltä nämä kolme löytyvät puolen kilometrin säteeltä, keskimmäisessä ei hihnalle edes mahdu meidän perheen ostokset. Kerran on rivien välistä annettu ymmärtää, että voisi käydä siellä suurimmassa. Voihan se olla, että sillä prismavierailulla ostan vaikka heräteostoksena pitkät kalsarit, tai sitä kotimaista siikaa. 

Hyi saatana, pyyntipäivä oli 13.8, osto-/ruokailupäivä 17.8. ja viimeinen myyntipäivät 21.8. Miten helvetissä tuota saa myydä yli viikon. Itse saadut kalani syön aina 3 päivän sisällä ja niiden kylmäketjun tunnen. Paistaessa siika tuoksuu taivaalliselta, tai paskalta - ainakin jos sen ostaa prismasta. Mikä tässä meni vikaan, täysin pilalla se kala ei vielä ollut, mutta mihin se maku oli matkalla hävinnyt saati minkälainen loiseläin oltaisiin kohdattu jos sama kala oltaisiin ostettu viimeisenä myyntipäivänä. Siksi niissä S-resepteissä käsketään aina käyttämään jotain saatanan kolmen juuston kermaa. Kaksi päivää tästä samaa kalaa myytiin tiskissä samaan hintaan. En edes valittanut, ei enää jaksa. Joskus se oli vielä hupia. Kerran ne ei löytäneet tarjousahventensa pyyntipäivää, viimeistä myyntipäivää saati saantipaikkaa mistään, vaikka koko tiskin henkilökunta kävi vuorotellen juttusilla. Soittivat ne jonkun puhelunkin johonkin. Eivät kuitenkaan suostuneet ottamaan selvästi pilaantuneita kaloja pois myynnistä. Mutta kivahan noissa puljuissa on käydä kun niillä on käynyt niin julmettu tsägä, että ovat saaneet kaikki kuntien parhaat tonttimaat itsellensä.


No joo, siinä oli jo perinteinen S-avautuminen. Lisää karpista. Kun sen kalan sitten lopulta saa tuntuu hyvältä. Näinhän sen piti mennä! Itselläni tunne ei ikinä ole mitenkään ylimaallisen riemukas. Negaation kauttahan sitä kuitenkin mennään - pettymys olisi ollut muunlainen tulema. Mielessä tunteet ovat ehkä yllättävänkin tasaiset, mutta kun karppi ui pois sen tajuaa. Kevyt tärinä jää. Sen poisuinnin jälkeinen tunne on upea. Joku budofilosofi sen on pukenut sanoiksi - hieno hetki! Tätä tärinää jahdataan vielä tänä vuonna lisää. Tällä hetkellä en odota talvea yhtään. Yleensä pilkkikausi alkaa näillä kuukausilla tuntua houkuttelevalta, mutta nyt lumipeite tuntuu pakkopaidalta. Johonkin se tarmo pitää silloin purkaa ja kuivahyllyltä löytyy jo muutamia mukavia tuotteita tähän. Kyllä sinne pilkillekin on mentävä, voi siellä hyvin juonia tulevaa...



Kommentit