Hyytävä puhallus - ajatuksia ajasta 14.-15.10.2014

Karppikausi alkaa olla kääreissä ja tulevan kauden kujeet makaavat kaukana valkean talven takana. Katse kääntyy helposti taaksepäin ja ajatus puntaroi jo tehtyä ja elettyä aikaa. Kausi alkoi kun lämmin huhtikuu oli muuttunut kirpeän kylmäksi toukokuuksi. Olosuhde oli mahdoton (http://siloneula.blogspot.fi/2014/05/kylmaa-kyytia-3-452014.html). Onneksi pakkaset kääntyivät uuden vihreän ja kesäisen lämmön (http://siloneula.blogspot.fi/2014/05/vihrea-toukokuu-tyhjaa-muttei.html) kautta helteiksi ja hikoiluksi (http://siloneula.blogspot.fi/2014/07/hellekarppia-heinakuussa-26-297.html). Kaloja saatiine tasaiseen ja alkusyksyn ihanien iltojen aikana pohdittiin kalastamista uusien paikkojen kiehtovassa maailmassa. http://siloneula.blogspot.fi/2014/08/paluu-kohteeseen-22-2382014.html. Öisessä metsässä aikaa ei ole, mutta nykyisen elon käänteissä kalenterin sivut kääntyvät huomaamatta.  Olo on onnellisen haikea.

Viime syksyn mukavat muistot alitajunnassa punoimme tarinaamme yhden ylimääräisen juonen. Ennen pikkujouluja kokeiltiin kaiken alku ja oppimisen kiintopiste lokaongella. Lämmin alkusyksy hyhmääntyi juuri ennen reissua kirpeän pohjoistuulen kautta kristallinkirkkaaksi tähtitaivaaksi. Makuupussin sisällä nenänpäätä kipristi. Lokakuisessa karpinonginnassa on vahvoja samankaltaisuuksia heinäkuiseen karpinongintaan. Tavoite on sama, kertomus eri kirjasta. Pimeä laskee seitsemältä ja aamuhämärään on puolikas vuorokausi. Siihen väliin mahtuu kalseita tunteja ja katkeran suolaisia ajatuksia tulevasta talvesta. 


Pakkanen laski kymmeneen ja optimistisimmankin aatoksen takaa kurvasi virnuileva kalattomuuden varjo. Makuupussin vetoketjua raottaessa sisään tunkeutuva kylmyys teki tepposet myös odotukselle. En ollut varma haluanko sinkoutua hälyttimen käskystä aluskerrasto päällä pimeään pakkaseen. Mukavuudenhalu ja kalamiehen toive väänsivät kiivaasti kättä. Pakkaskarppi on yhä vielä saamatta, joten olisihan siitä riittänyt reposteltavaa.

Leirinuotion loimussa puntaroitiin vuodenkierron ihanuutta ja ankaruutta. Rakastan vilpittömästi kaikkia vuodenaikoja, mutta kansallisen ajatusmallin mukaan sivun kääntyessä toiseksi ajatuksiin tunkee vääjämättä kaiho. Mennyttä ei saa takaisin, mutta kadonneessa ajassa uiminen on itselleni terapiaa. Muistot tekevät myös tulevan. Jälkeenjätetty elämänkaari vaanii aina uuden kulman takana. Tuleva, nyt kaukaiselta tuntuva karppivuosi kertoo ymmärsimmekö tänä vuonna jotain uutta. Opimmeko ajatellemaan kalastuksesta puolia joita toukokuisessa pakkasyössä emme osanneet edes miettiä. Ensivuoden oivallukset ovat toivottavasti tämän kauden epäonnen tuotosta ja tämän vuoden euforia ja itseriittoisuus lyövät seuraavan epäonnen hetkellä avokämmenellä. Väärässä oleminen on oikeus.

En vaihtaisi näitä kymmentä onkiyötä toisiin. Olen kaikin puolin tyytyväinen ja niin ovat muutkin. Tasapaino on hyvä tila olla. Sen saavuttaminen on vaikeaa ja siinä pysyminen liki mahdotonta. Nyt ollaan lähellä. Kun onkileiri on pystyssä voisin kävellä nuoralla maailman toiselle laidalle. Reuna on lähellä, mutta vielä kerran tämän vuoden puolella pysähdytään onkiporukalla ihmettelemään olemista. Pikkuisen on joulua jo ilmassa eikä viimevuosi hevillä unohdu. Haluaisin saada kalan pakkasella lumihiutaleiden leijailleissa valaisemaan pimeän syksyn. Tahtoisin vapauttaa kauden viimeisen kalan ensiriitteen jo rynniessä rantaruovikon väliin. Viimevuoden jälkeen tiedän en vain tunne. Lukiessani RKTL:n tietopakkettia huomaan myös kirjoitetun tiedon muuttuneen. Totuutta ei silti pääse pakoon ja myös karpit tietävät sen varmasti - talvi on kohta täällä.

"Karpin ravinnonotto on kiivasta keskikesästä alkusyksyyn, mutta veden jäähtyessä alle 8-10 ºC:n se vähenee nopeasti."
http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/karppi/



Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kaunis on kuvapari, fifi