Kolme rakasta ruskeaa kalalajia 21.8.2018

SUUTARI
13.-14.7. Tsygäreissu

Suutari on kiehtova kala. Punaiset silmät, valtavan kokoinen pyrstö ja ulkonäkö joka erilaisuudessaan herättää jo itsessään mielenkiinnon. Onkikalana suutari on kimurantti vastustaja ja ohuiden siimojen päässä se on taistelija vailla vertaa. Meille suutari on ennenkaikkea kelaonkikala ja sen jahtaaminen on kerran pari kesässä toistuva rituaali. Emme ole tässä(kään) lajissa mitään guruja. Ehkä jonkunlainen viisasten kivi on suutarireissuilla rantametsiköistä silti löytynyt. Paikka tekee yhä kalastajan, mutta kenties pelimerkkejä vielä joskus laitetaan myös uusien paikkojen etsintään. Meille suutari on rakas jo pelkästään siksi, että heitettyämme minnowspoonit kaapinperälle ja innostuttuamme särkikalojen onginnasta valitsimme ekaksi kohdekalaksi helpoimmaksi luulemamme Suutarin.

Tämän vuotinen heinäreissu onkirantaan tehtiin tsygällä. Ajokoiran kuntoinen Jukka pyöritteli menemään ja itse liu'uin perässä vihellellen tuntemiani Karpinonginta lauluja. Kilometri toisensa jälkeen jäi taakse ja lopulta kolmetuntisen pyöräilyn päätteeksi kasasimme leirin tuttuun paikkaan. Helteisen heinäkuun yöstä tuli ikimuistoinen. Kuplapilvet pörräsivät onkitontille ja kontakteja kaloihin saatiin reilusti. Illan laskiessa Jukka linjasi karpinonkijana vääristyneen totuuden - Ei se karpinonginta todellakaan ole mitään zen-homma, kamat veteen ja kahvinjuontiin. Näiden suutareiden tartuttamisen kanssa menee hermot ja terveys.

Illan saldoksi jäi yksi saatu kala, mutta parin tunnin tirsojen jälkeen aurinko lämmitti ja myös kohdekalojen saantiprosentti parani tuntuvasti. Ehkä muistimme jotain menneiltä vuosilta tai jopa opimme hyppysellisen uutta. Kotimatkalla pyörä liisi yhdellä hymyllä läpi alavan ja kumpuleivan uudenmaan eikä unettomuuskaan hidastanut vauhtia saati pilannut onnistuneen onkireissun aikaan saamaa ihanaa euforiaa.



KARPPI
Pikapisto kohteeseen 28.-29.8

Yhtä kalareissua en unohda ikinä. Elettiin elokuun 13. päivää vuonna 2011 ja kello näytti 4.32. Mitrin hälytin huusi ja meidän tapamme kalastaa lyötiin tällä kiljaisulla kerrasta uusiksi. Karppi ui Siloneulalaiseen kalapäiväkirjaan ja työnsti viiksensä kerrasta suosikkilajilistan kärkeen. Karpin onginta ei ole mitään salatiedettä. Rigejä voi viritellä, syöttejä mallata sopiviksi ja kalan siiman päähän saaminen kysyy pitkää mieltä, uskoa ja kestäviä perslihaksia. Itse tartutuksessa ollaan kaukana ahvenpilkinnän tai koho-onginnan herkkäkätisyydestä. Käytännössä kun välineet on kunnossa tartutukseen ei itse paljoakaan voi vaikuttaa. Karpin magia on onkihetken pituudessa, kalan koossa, väsytyshetkien sporttisuudessa ja paikkojen löytämisen vaikeudessa. Kun puhutaan siloneulalaisesta karpinonginnasta ollaan retkeilyn, toveruuden ja arjesta irrottautumisen ytimessä. Turhuuden turuilla ja vapauden aallonharjalla joihin karppi tarjoaa meille passelin viitekehyksen.

Tämän kesän lomat päätettiin tutun järven uuteen rantaan. Hirveiden helteiden jälkeen odotimme hikisen kuumaa rantaa, mutta keskelle intiaanikesää osui yksi hyvin tuulinen päivä ja pilvinen ja vähäsateinen yö. Mitrille tähtimerkit osuivat kohdilleen.  Yön eittämättömän enkkakalan huonotuurinen karkuutus kääntyi aamulla kahdeksi saaduksi kalaksi. Toinen niistä rullasi vakaa Mitrille ennennäkömättömiin lukuihin. Itse en nukkunut tuskaisen kuumuuden ja huutavien lintujen takia yöllä silmäystäkään ja autossa unikuvat meinasivat puskea väkisin läpi kiivaan keskusteluun. Tällakin kertaa kaikki kontaktit kaloihin saatiin Jarin uudella neronleimauksella - Luciferilla.

Mitrin rekordi
Viimeinen lomapäivä

RUUTANA

Enkat paukkuu 18.-19.8

Kolmas ruskea onkikala ja ehkä kimurantein kaikista. Aliarvostettu ruutana huijaa onkijan luulemaan itseään taitavaksi. Se napostelee ja näykkii ja hylkää syötin juuri oikealla hetkellä. Siloneulalaisista onkireissuista ruutanakeikoille kiroillaan ylivoimaisesti eniten. Suutarista ymmärrämme jotain ja karpista luulemme tajuavamme enemmänkin. Ruutana on arvoitus. Emme tajua sen sielunelämästä yhtään mitään. Koukkukoko pienenee, syötti samoin, kamat kevenevät ja ruutanat jatkavat uintiaan. Vain silloin tällöin joku raukka harhautuu ja päätyy haaviimme. Yhtäläisyyksiä tartutuksen onnistumisille emme ole keksineet.

Tai emme olleet. Arjen pyörähdettyä täysillä liikkeelle teimme reissun järvelle jossa luulemme elävän kaikkia kolmea suosikkionkikalaamme. Karppeja siellä on niin vähän tai ei enää olenkaan, että ajatuksissamme risteili enemmän suutarin ja ennenkaikkea ruutanan kuvat. On epäreilua, että usein reissuille ei osu se paras mahdollinen ilma. Karppirannassa sillä ei ole niin väliä, mutta vaikka sadetta emme pelkää vesittää piiskaaava tihku kelaonginan kauneudesta terävimmän mielihyvän pois. Kohon tuijottaminen veden ripistessä kolmatta tuntia hupun liepeeseen vaatii sisua. Näin se nytkin meni. Illalla sateli kuuroissa ja onkiminen oli jaksottaista. Yön pimeyden saapuessa taivas veti kirkkaaksi ja kohon valokärkien loistaessa kilpaa tähtien kanssa pääsimme kokeilemaan pitkästä aikaa pimeää ongintaa.

Kirosanoja kuultiin nytkin eikä vähiten siitä, että aamulle luvattu sade vaikutti väistämättömältä. Jukka - malttamattomin meistä oli valmis lyömään leikin sikseen kun ensimmäinen kohdekala narahti maissiin. Illan alati latistuva tunnelma parani huomattavasti ja Jukka oli niin tyytyväinen, että alkoi puhua jo nukkumaan menosta. Sääennusteen takia olimme ajatelleet valvovamme pitkään, mutta toisin kävi. Valokärjen tuijottaminen väsynein silmin on raskasta. On kuin kirjaa lukisi. Silmä lurppaa ja ajatus nukahtaa. Pohjaongella ei nukuta juuri koskaan, mutta nyt päätimme nukahtaa hetkeksi ja herätä pari tuntia ennen alkavaa sadetta.

Kun heräsimme ennuste oli muuttunut. Ehdimme Mitrin kanssa onkia ehkä vartin, pudottaa yhden ruutanan ja hämmästellä ääneen Jukan valintaa nukkua. Sitten alkoi sade jota jatkui käytännössä koko aamun. Välillä satoi kuin saavista, joskus sade loppui täysin tai laantui siedettäväksi. Näiden taukojen aikan löysimme jotain ja lift-metodi tuntui tekevän tartutuksesta juuri sen pienen askeleen helpompaa. Päivän päätteeksi leirin ollessa kasassa aurinko tuli esiin ja sade oli ohi. Kävelimme asfaltoitua tietä autolla ja hymyilimme. Kaikille osui täsmälleen saman kokoinen kala - seuraennätys on nyt jaettu kolmen kalastajan kesken.

Aliarvostettu älykkö
Alkuillan huumaa



EGOLISTAUS


OnkijaKarppiSuutariRuutanaLahnaTurpa
Jari0000
Jukka4201
Mitri30100
Teemu33101


SYÖTTITILASTO


SyöttiSaatu karppiLähtöPisteet
Lucifer™6415
BonBon™204
IVP™204
Fiesta™102
Batman™102

Rokastaja Rantanen™
102





Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit