Ahvenen pilkintä
Talvisia hetkiä ahvenpilkillä - lammilla, meren jäällä, järven selällä. Reissukertoja on takana reippaanlaisesti, mutta suuria saaliita saati kookkaita saaliskaloja ei liiemmälti reissukirjanpidosta löydy. Suurin yksittäinen syy tähän on varmasti kalapaikat, mutta myös tietotaidon haaliminen on ollut laiskanlaista ja yleinen tyytyväisyys kukkokaloihin ja keskimääräisesti liian pitkät kahvi ja rupattelutauot sekä laiskahko kairaaminen vaikuttavat taatusti saatuihin saaliisin. Talviset ahvenreissut on helppo jakaa kahteen kategoriaan.
Ensi jäät - Uudenmaan lammet ja pikkujärvet kukkokaloineen
Siloneulalainen pilkkikausi avataan perinteisesti ensijäiden lyödessä teräksisen kantensa Uudenmaan, useimmiten Nuuksion, lammille. Ekojen reissujen tavoite on yksinkertaisesti vain päästä kuulemaan kairan pureminen jäähän ja avaamaan saalisvarmoilla paikoilla pilkkikausi. Totuus muuten on, että pilkkikalat tuntuvat aina avovesiserkkujaan huomattavasti suuremmilta.
Alkuvuosina suurin osa reissuista pilkittiin tapseilla, mutta nykyään lähes kaikki alkukauden kalat nousevat värikoukuilla. Värikoukkupilkintä kiehtoo useammastakin syystä. Se on huomattavasti aktiivisempaa kuin tapsipilkintä ja säästää sormia ja hermoja, kun pakkasessa ei tarvitse puljata toukkien kanssa. Lisäksi allekirjoittaneen krooninen tapa rähmiä toukkapurkkinsa jäälle ensimmäisellä siirtymällä edesauttoi omalta osalta kalastustavan muutosta. Kantsulainen Lilla Strömsö pitää huolen siitä, että laadukkaita ja taidolla tehtyjä koukkuja riittää koko kolmikolle.
Tyypillinen alkukauden reissu kulkee saalismäärän ja muunkin toljailun osalta tähän tyyliin.
Talvi etenee - Etelärannikko saa kantavan jääpeitteen ja tavoitekalan koko kasvaa
Meri on arvaamaton myös talvikalastajalle. On kausia joina pilkkimme eivät ole vajonneet suolaiseen veteen ja aikoja joina usko (isomman) meriahvenen saantiin on ollut liki nollissa. Kuitenkin meri tarjoaa rajattomat mahdollisuudet ainakin kävellä ja etsiä. Ja löytyy sitä kalaakin. Toivotaan, että tulevina vuosina ilmeisesti vahvistuneet Suomenlahden ahvenkannat tarjoavat hienoja hetkiään myös meille
Lauttasaari. Stadin edustalla löytyy käyrää, löytyy pattia ja komeaa saaren reunaa. On Melkin matalikko, käärmeluodot, on Pihlajisto ja kaumpana häämöttävät unelmat, mutta näillä paikoin emme enää oikeastaan kalasta. Alkuvuosina tapsit poimivat paikoilta pikkuahventa, mutta lukemattomat pikkukalat ilman yhtäkään kontaktia isoihin veivät uskon. Siitä on kuitenkin jo kauan, joten kannattaisikohan kotistadin ulkovesien kondis käydä taas tarkastamassa.
Meri reissut suuntautuvat poikkeuksetta Porvoon ja Kirkkonummen välille ja muutama paikka on valikoitunut useimpien reissujen määränpääksi. Opeteltavaa riittää ja aluetta on haravoitavana, mutta usko siihen, että mahdollisuudet osua oikeaan ovat realistiset kasvavat kokoajan. Tällä hetkellä Siloneulalainen meripilkki tapahtuu liki 100%:sti tasapainopilkein. Tämä on sementoinut saaliskalaksi ahvenen ja kasvattanut keskikokoa selvästi. Siimojen päässä viuhuvat pääasiassa 7-8 senttiset pilkit. Haave puolikiloisesta kalasta ja keskipainolta 250grammaisten kalojen löytymisestä elävät.
Perusreissu:
