Mateen pilkintä

Madepilkkikausi koittaa osaltamme tammi- helmikuun taitteessa. Yksittäisiä kaloja nousee etelärannikon jokisuistoista useimmilla reissuilla, mutta kertaakaan emme ole vielä osuneet "suureen suoltoon". Vaikea ottaa kantaa siihen, mikä tekniikka toimii parhaiten, mutta tulevina talvina lienee paikallaan kokeilla talvikuukausien taitteessa myös syöttipilkintää. Sen verran iso osuus kaloista ottaa alkukaudessa haran päällä roikkuvaan syöntiin eikä helvetillinen lyijymötikkä nyt ainakaan helpota tartutusta.

Siloneulalainen madetaktiikka sisältää reipasta kairaamista. Kalastuksessa on mitä suurimmassa määrin kyse uskosta ja oma uskoni kokee aina uuden luukun kohdalla nousun. Kairatessa myös veri lähtee uudelleen liikkeelle ja se ohkainen kokemus mikä on kertynyt on osoittanut, että myös kalojen saannin puolesta homma toimii. Pääasiallinen syötti on ollut syötitetty hara joskin myös ryöstäjällä on kaloja saatu. Pilkkitekniikkana on toiminut haran jatkuva liikkeessä pitäminen ja terävä vastaisku pienenkin painon tuntuessa.

Mistään rakettitieteestä ei todellakaan ole kysymys ja jokainen joka helmikuisena pakkasyönä löytää itsensä oikeasta paikasta saa takuulla kalaa. Suurin hohto matikkapilkillä onkin aivan omanlaisessa tunnelma. Helmikuinen pimeäilta, lahdella välkkyvät otsalamput ja keskittyminen tuntemaan kaikki epämääräinen paksun siiman päässä. Mikään muu kalastus ei tyhjennä päätä yhtä tehokkaasti kuin tämä. Plus puolelle kirjataan vielä se, että reissuun ehtii vallan mainiosti duunipäivän jälkeen ja kalaonnen osuessa kohdilleen tarjotaan seuraavana päivänä ruokapöydässä silkaa gourmeeta.

mallireissu
http://siloneula.blogspot.com/2007/02/luikeroiden-y-ystvnpivn-harasta-1422007.html