Kemiön valloitus 5.-7.10.2007

PE 5.10.2007

Asfaltti rullasi tasaisena auton alla ja Turku lähestyi pelottavaan kovaa vauhtia. Kiemurrellesamme Suomen nykyisen ja entisen pääkaupungin välisellä valtaväylällä ihmettelemässä Nummen ja muiden metropolien perjantailtaista vilskettä ajatus ui jo syvällä Strömman kanavan ahvenrikkaissa vesissä. Edellisvuonna saadut paistikarkeat tuntuivat jytkyttävän kuvitteellisen vavan päässä ja mieli veti veneeseen. Oli tullut aika valloittaa Kemiö. Siloneulan vuotuinen syysreissu oli alkanut.


Villa Joppe - Kemiö, Elmdal
LA 6.10.2007

Mökki oli viimevuotisessa kunnossa, vaikkakin puolenpäivän aikaan paikalta poistunut venäläinen kalastusryhmä oli valmistanut luultavimmin jotakin kirgisialaista perinnemurkinaa sen verran kamala haju sisätiloissa leijui. Ilta sujui saunomisen ja kamojen virittelyn merkeissä ja kun pää laskeutui puolenuyön tienoilla tyynyyn oli mieli odotusta täynnä. Aamulla kello herätti 6,30 siloneulalaiset pimeään sumuiseen aamuun ja jo aamutyhjennyksellä käydessä kävi selväksi, että tuuli puhalsi pohjoisen puolelta - aamiainen kitusiin ja vesille.


Aamuhuurussa
Suzuki starttasi heti viidennellä kiskaisulla ja pian terhi kynti raskaassa lastissa kevyttä pohjoistuulta. Illan suunnittelupalaverissa oltiin päädytty valitsemaan ensimmäiseksi kohteeksi Strömman kanava joka edellisvuonna tarjosi puolentunnin huikaisevan ahvenkokemuksen, jonka aikana ahvenet tökkivät jokaisella heitolla tarjottuja pyytöjä. Päästyämme paikalle jigit lensivät toivorikkaina veteen ja Jukka onnistuikin kahdella ekaheitolla nostamaan veneesen perus 200 grammaiset veljekset. Tämän jälkeen syönti hiipui ja vain yksittäiset kalat nostivat kalaämpärin painoa. Kalojen koko oli edellisvuodesta tuttua filekalaa: 200-350g.



Katkeraa kalkkia Strömmalla
Siirryimme hetken mielijohteessa tuubikaislikoiden kupeeseen ja jätimme yhteistyökyvyttömät aaposet rauhaan. Mitri rankaisi haukipopulaatiota yhdellä 1,5 kiloisella, mutta hauen vastarankaisu oli karmina - ottisuspin pyrstö oli viety. Tässä vaiheessa kuvaan astui siloneulalle perinteinen sählärupeama. Päättämättömänä lukuisten kalastusmahdollisuuksien äärellä ajauduimme tunnissa uistelun ja tuubin heiton kautta takaisin jigiahvenen pariin kaiken kruunasi terävä räsähdys joka lyhensi uutta jigikeppiäni 10 senttiä pohjatärppirykimisen jälkeen. Kun vielä kalat välttelivät viimevuotisilla ottipaikoillakin jigejämme liutimme terhin hetkeksi kotilaituriin.

Muutaman tankkaustunnin jälkeen suunnitelmat oli ladattu paikoilleen ja särkisalon puoleiset haukikaislikot kutsuivat täyteenlastattua tilavenettä. Kelikin oli kirkastunut ja tuulensuunta oli hitaasti kääntymässä idän puolelle joten odotukset olivat korkealla. Pistimme nopeasti uistimet laahaamaan ja lähdimme uistellen kohti uusia kalapaikkoja. Vetämällä ei kalaa tullut, mutta ensimmäinen heitto matalan kaislikon reunaan tuotti ensimmäisen haukikontaktin kun puolikiloinen pikkupuikkari kävi veneessä papukaijasliderin vetämänä.

Kohti haukikaislikoita
Tämän jälkeen heitimme kilometritolkulla näyttävän näköistä kaislanlaitaa ilman minkäänlaista kalakontaktia. Uistimet vaihtuivat tasaiseen tahtiin, mutta ainoastaan vesikasvien koko fauna tuli tutuksi jo pikkuhiljaa tuskastuville kalastajille. Yht. äkkiä hiljaisuus päättyi äkisti ja mitrin pikkuminnaria vietiin. Hauki nousi heti tärpin jälkeen näyttävään hyppyyn ja paljasti, että kyseessä oli siloneulalaisittain suurhauki.

Pienessä veneessä alkoi nopeasi suuri tohina kun paikkoja vaihdettiin ja tavaroita siirrettiin pois lattialta koukkausyritystä silmälläpitäen. Hauki esitti muutaman komean pintapärskähdyksen ja vauhdikkaan spurtin, kunnes parin minuutin pyörimisen jälkeen oli se valmis koukattavaksi. Puristus nostokoukun varressa oli kova, mutta yllättäen koukku pureutui oikeaoppisesti kalan alaleuan alle jo suuri hauki nousi turvallisesti laidan paremmalle puolelle. Hämmästelimme hetken kalaa ja sitä, että onnistuimme saamaan sen veneeseen ilman pienintäkään sähläystä. Silmäpuntarit oltiin kalibroitu edellisellä Linlonreissulla ja painoarviot vaihtelivat viiden ja kuuden kilon välimaastossa. Punnituksessa kala osoittautui kuitenkin "vain" 4,5 kiloiseksi, mutta 91 senttinen vartalo nosti Mitrin siloneulan pisinhaukikategorian ylivoimaiseen johtoon 7 sentin erolla muihin.

Turvallisesti sylissä - 4,5kg, 91cm
Poistuminen ottikaislalta
Pönötysten ja pappin heilahtamisen jälkeen jatkoimme vielä hetken hauen heittelyä, mutta päätimme vaihtaa kalastuslajia loppuillaksi ahvenen/kuhan jigaamiseen. Olimme aikaisemmin huomanneet muutaman veneen jigaamassa erään saaren rantaa noin 9 metrin käyrällä joten paikkavalinnalle oli olemassa perusteensa. Kun ensimmäinen kalakin nousi nopeasti ylös valmistauduimme todelliseen suoltoon. Kaloja nousikin sieltä täältä tasaiseen tahtiin ja välissä joku isompikin, kuha kenties, kävi tukistamassa jigihäntää vain irrotakseen noston loppuvaiheessa. Kaikki ahvenet tuntuivat nousevan 7-9 metrin vedestä ja muutamat alamittaiset kuhakontaktit hiukan rannempaa.


Merimies on erimies
Nopeasti kävi selväksi, että illan ruokalistalla ahven näyttelisi pääroolia. Vaikkei syönti missään vaiheessa hurjaksi yltynytkään täyttyi saavi tappavan varmasti 200-400 grammaisista raitapaidoista. Vaihdoimme vielä kertaalleen paikkaa edellisvuonna potentiaaliseksi osoittautueneelle reimarille ja osuimme todelliseen huippusyöntiin. Vartin ajan kalakontakteja tuli lähes jokaheitolla, mutta viimevuodestakin tuttu kalojen ylössaantivaikeus tuotti ongelmia. Jukka pillki hyvällä menestyksellä veneen alle pakkautunutta parvea ja todisti myös tasurin tehoavan varsinaissuomalaiseen abbore-enemmistöön.

Pian aurinko alkoi kuitenkin hiipiä mailleen ja suzuki starttasi terhin suunnaksi mökkirannan. Päivän saldo oli ihan OK. 4,5 kiloinen hauki ja noin 5 kiloa ahventa. Mikäli olisimme jiganneet ahventa parhailla paikoilla pidempään olisi saalis taatusti noussut suuremmaksi. Aamuinen strömmaseikkailu harmitti hiukan, mutta seuraavana aamuna olisi aikaa korjata meren viljaa. Illalla herkullisia grilliahvenia syödessä ja saunoessa usko aamuiseen onnistumiseen oli kova.

Illan ahvensatoa

"Legendaarinen" suurhaukiuistin

SU 7.10.2007


Aamun ottihetkellä

Aamu aukesi utuisena ja sumuisena ehkä hiukan liian myöhään siloneulalaisittain. Kello raksutti jo puoli kahdeksaa kun ensimmäiset jigit lässähtivät veteen. Ensimmäinen puolituntinen oli todellista ahventen suoltoa. Edellisiltainen reimari pullisteli kalaa ja joka heitolla, mikäli vastaisku vain onnistui lätki nopeasti veneen pohjalla. Ottihetki loppui kuitenkin nopeasti ja meri hiljeni.

Onneksi vain hetkeksi. Samalta syvyyskäyrältä tyhjää kiskottuani heitin puolihuolimattomasti matalamman puolelle ja heti jigin pudotessa pohjaan tunsin jotain raskasta siiman päässä. Voimakkaat potkut viittasivat kuhaan, mutta valmistauduin jo henkisesti ensimmäiseen näköhavaintoon ja tietoon kookkaahkosta limatuubista. Kun kala lopulta alkoi veneen vieressä nousta kohti pintaa ja ensimmäinen näköhavainto todisti eväniekan messinkiritariksi pamahti pulssiin saman tien ylimääräinen satanen. Jukan nostaessa kuhan niskaperseotteella laidan paremmalle puolelle oli selvää että enkka paranisi selkeästi. Pakolliset poseeraukset, mittaukset ja punnitukset käänsivät suun entistä tiukemmalle virneelle ja uusi rekordi kirjattiin lukemin 2.1kg, 61cm. Kello tikitti kuitenkin eteenpäin ja hymyssä suin oli hyvä jatkaa jigien ulkoilutusta.

Muutaman paikanvaihdon jälkeen ja paria ahventa viisaampana lopettelimme ahvenhommat eilisiltaisen saaren kupeelle ja päätimme uistella haukea/kuhaa 6-7 metrin käyrää vetäen. Homma ei ollut kovin tuottoisaa ja lopulta heittelimme viimeiseksi kalastushetkeksi viime vuonna todellisena puikkarieldoradona kunnostautunutta kaislan pätkää. Tänään ei kuitenkaan hauki ollut otilla ja kun proäijätkin vieressä näkyivät pyytelevän nolla päätimme palata perkaamaan ja siivoamaan enne kotiin lähtöä. Kemiö 2007 oli paketissa ja mieli hyvä - ensivuonna uudestaan, paremmalla tiedolla ja tuurilla.

Sunnuntain viisituntisen saalista

Kotiin viemisiä








Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit