Vähän kalaa ja reilusti ongelmia - Vitträsk 29.12.

Tämä päiväinen reissu piirtyy muistoihin klassikkoreissuna, valitettavasti legendan ainekset eivät tälläkään kertaa aiheutuneet kantamattoman suuresta ahvensaaliista vaan aivan jostain muusta.

Aamu aukeni harmaana ja utuisena. Olimme suunnitelleet aikaista starttia, jotta Vitträskin klassinen aamupäivän syönti saataisiin kerrankin istua alusta loppuun läpi. Kun lopulta kuitenkin saavuimme perille toukkien haun ja pienen harhailun jälkeen oli päivä jo auennut aikaa sitten. Kävelimme kuitenkin päättäväisesti halki jään, lumen, sohjon ja veden kohti keskimatalaa ja suurta haavettamme. Jukka ja Mitri parkkeerasivat itsensä matalan reunalle ja itse jatkoin suoraan matalikon päälle.

Haalareita ruuhkaksi asti

Jo toinen reikä antoi pari vitträskin peruskalaa, kun tasurin alakoukussa roikkui vajaan satagramman tusinaveljekset. Samallainen syönti oli menossa myös etäämpänä ja kun Jukka ja Mitri puolentunnin päästä parkkeerasivat viereeni oli jokaisella pussien pohjalla vajaa kymmenkunta kalaa. Osa kaloista iski ahnaasti tasurin etukoukkuun, mutta suurimman osan ylössaanti oli vaikeaa ja ainakin itse onnistuin nostossa sössimään useamman ahvenen. Yksi kaloista olisi ylittänyt varmasti parinsadan gramman paistikoon, mutta isohko tasuri ja jäänlaita kohtasivat kuin Jari-Matti Latvala ja ojan penkka ja pyrstö vaan heilahti katkeraksi hyvästiksi.

Totuttuun vitträsk-tapaan tasaisena jatkunut syönti stoppasi osaltamme heti puolenpäivän jälkeen, joskaan yrityskin laantui niin meiltä, kuin muiltakin ympärillä olleilta syönnin kanssa samaan aikaan. Yksittäisiä kaloja tuli vielä muutamia, mutta räntäpyryn yhä vain tihentyessä teimme päätöksen palaamisesti sivilisaation pariin. Normit jutut ja perusvitsit saalittomuudestamme hekotellen kävelimme kohti autoa tuulen piiskatessa räntää vasten kasvoja. Kaikki oli kuten aina kunnes...

Päivän saldoa

- Nyt musta tuntuu, että se on vihdoinkin tapahtunut, tokaisi Mitri lakonisella äänellä.
Sen verran monta tuntia on samoilla vesillä ja samassa autossa tullut istuttua, että tajusimme Jukan kanssa välittömästi mistä oli kysymys. Auton avaimia on usein etsitty erinäisistä taskuista, mutta tähän asti kaikki on lopulta kääntynyt oikein päin. Tämä päivä olisi tältä osin kuitenkin toisenlainen.

Sillä aikaa kun itse kävelin lämpimikseni tarkastamaan pilkkipaikkamme, Jukka ja Mitri totesivat lopullisesti taskut ja auton vierustan avaimettomaksi maaperäksi. Epäusko alkoi jo kavuta mieleen, kun sain selälle puhelun Jukalta. Eräs yksin liikkeellä ollut kalastaja oli tarjoutunut heittämään koko kolmikkomme IKEA:lle, josta Mitrin faija noukkisi meidät hybridiinsä. Kun istuimme ystävällisen kalamiehen autossa vaihtamassa kalastusvinkkejä ja puhisemassa huonoa onneamme mieleen hiipi kuitenkin myös mukavia aatoksia.

Jättiläismäinen kiitos avuliaalle pilkkimiehelle joka vahvisti taas uskoani ihmisyyteen, eikä tehnyt sähläilyistämme minkäänlaista numeroa vaan kyyditsi apua tarvitsevat läpimärissä haalareissa kipristelevät miehet takaisin sivistykseen. Jos joskus kohtaamme pilkkijäillä toivottavasti saamme maksaa kiitollisuudenvelkamme takaisin vaikka värikoukkuina tai raakana rahana. Toinen onnen aihe oli, ettei avaimet kadonneet vaikka viimejoulun reissulla Iso-Rapaselle Heinolaan http://siloneula.blogspot.com/2008/12/rapaisia-hetki-heinolan-suunnalla-2812.html. Silloin olisimme olleet enemmänkin pulassa.

Eniten tässä käy tietyksi sääliksi Mitriä, joka saatuaan lopulta haettua autonsa takaisin ja palautellessaan meille puuttuvia kamojamme kertoi uuden avaimen teettämisen maksavan 200 euroa. Siitä voi jokain laskea nopeasti Mitrin saatujen ahvenfileiden kilohinnaksi lähemmäs kaksitonnia. Kantapäänkautta mennään - voi olla siloneulalaisten avaimet, puhelimet ja muu arvokas on tästä lähin köytettynä erilaisilla ratkaisuilla haalariin kiinni.

• kalastusaika 9.30-13.30
• sää: +1 aste, pilvisyys 10/10, rankka räntäsade, tuuli 5m/s S
• jäätä 10cm, lunta, räntää, vettä jäällä n.20cm
• saalis yht.1.7kg ahventa, Jukka 12kpl, Teemu 9kpl, Mitri 5kpl