Jarin kanssa kalassa 10.6.2010

Suomessa asuu montaa kovaa Jaria, joista yksi kirjoittaa mielipiteet jakavasti ja kiskoo kalaa työksensä leecheillä ja muilla pyytävillä ottipeleillä. Me emme kuitenkaan kaivanneet Tuiskusta tai muitakaan Jareja, sillä Oulaisten lahja Järvenpäälle ja Etelä-Suomen Karppien kestokauhu Jari Käpylä oli lupautunut oppaaksemme kotiseutujensa lajirikkaille kalavesille. Urbaanit ongelmat estivät pääsymme The Paikalle, mutta muualta toivoimme löytävämme rikastuttavia kokemuksia lajikirjoomme ja ennenkaikkea uudenlaista lähestymistapaa ongintaan ja tietojen vaihtoa hyvässä seurassa.

Autossa oli menomatkalla yksi paikka tyhjänä, kun Jukka kärsi kotona hammassärkyä ja jättäytyi ulos reissulta. Tunnelma oli korkella ja ennakotoiveet oltiin käännetty karpin sijaan törön, suutarin ja turpan suuntaan. Keskusteluissa sivuttiin monneja, ankeriaita, tokkoja ja muita ihmeellisyyksiä ja allamme kuuma moottoritie kiidätti meidät nopeasti sovitulle tapaamispaikalle, jossa oppaamme Jari ja Ful Maya odottivat jo totutusti snadisti myöhästyneitä siloneulalaisia.

Ensimmäiseksi suuntasimme keravanjoen varteen hyttysten syötäviksi. On ihmeellistä kuinka paljon helpompi on uskoa kalan tuloon, kun vieressä kerrotaan rauhalliseen ja itseään korostamattomaan sävyyn faktoja siitä mitä miltäkin paikalta on ylös noussut. Edes miljoonat verenhimoiset hyönteiset eivät latistaneet tunnelmaa ja jo parinkymmenen minuutin päästä vavan päässä potki potra kala. Punaisten evien vilahdus ruskeassa vedessä ja kokoonsa nähden kunnioitettavan paksun selän pyörähdys virrassa eivät jättäneet paljoa arvailulle varaa - turpa oli kelpuuttanut tarjotun syötin!

Se on siinä ja riemu kuvastuu kasvoilta

Pinnakala ja elämän toka turpa

Lopulta kala nousi rannalle ja hyväolo valtasi mielen. Muutamat fotot ja kala takaisin jokeen - noita haluttuja ja toivottuja kaloja osuu kohdalleni kuitenkin sen verran harvoin, että tämänkään kauniin yksilön kohtelu rannalla ei täyttäisi mitään CR-kriteerejä, mutta toivotaan kalalle kuitenkin pitkää ikää. Töröjä ei vajaan parin tunnin onkimisen aikana Jarin ennakkovaroitusten mukaan paikalla näkynyt, mutta hieno kohde oli nyt korkattu ja matka jatkui eteenpäin.

Kävimme katsastamassa muutaman kalakohteen johon ilman tietoja mahdollisista suutareista tahi karpeista emme olisi koskaan eksyneet. urbaanien muuttujien takia siirryimme kuitenkin illaksi läheiselle kohteelle, josta Jarin tietojen mukaan voisimme löytää isojakin suutareita. Paikka näytti silmääni enemmän kalapaikalta kuin edellinen, mutta koska myös Jari oli kohteessa kalassa ensimmäistä kertaa oli ilmassa paljon kysymysmerkkejä.

Mäskin sihtausta - aina oppii jotain uutta

Sorsatkin katsovat kateellisena, kun Jari ritsaa maissit sentin tarkasti mäskimatolle

Hieno reissu - tänne palaamme varmasti!

Lopulta suutarit ja yllättäen myös pinnasorvani jäivät saamatta, mutta illan aikana tieto siirtyi suurina ryöppyinä aivosopukoihimme. Mäskäys, onkivälineet ja tiedot suurien särkikalojen käyttäytymisestä nostivat onkikuumetta ainakin parilla asteella kohti kiehumispistettä. Ja mikä ehkä kaikkein tärkeintä - oma usko siihen, että suutari ja jopa karppi voi olla aivan mahdollinen kala myös meille kasvoi. Ja jos usko kalan saantiin on olemassa se usein tarkoittaa sitä, että lopulta sen kalan myös saa - yrittämisen ja erehdyksen kautta!