Vappuajatuksia 1.5.2012

Viime aikoina on löpisty paljon vuodenajoista, joten jatketaan valitulla teemalla. Vuodenajat rytmittävät meidän jokaisen eloa - juhlapyhät tulevat ja menevät, kelloja käänneellään ja taas yhdet talvikengät ovat menneet liian pieniksi. Kalastuksessa homma menee aivan samalla tavalla. Jokainen askel vuosikalenterissa eteenpäin avaa eteen uusia mahdollisuuksia. Kalatkin noudattavat omia vuosikellojaan. Joku voisi pitää hivenen huolestuttavana sitä, että oma vuosikalenteri alkaa muistuttaa särkikalojen vastaavaa.

Nyt on jo toukokuu - maratonkuu, ja sen kyllä huomaa. Osa tutuista hiljenee mitä lähemmäs kisaviikonloppu tulee ja toisten kitapurjeet pullistuvat, kun liikkeelle lasketaan yhä uusia huhuja ja kuvia harjoitusten suurteoista. Luultavasti useammankin tuvan takanurkassa lasketaan jo kolmeenkymmeneen kun samalla ynnäillään omia varmoja, mahdollisia ja lasketaan liki varmoiksi nettikuvien perusteella muiden tänä vuonna ylössaadut lajit. Yksi näistä tuvista taitaa sijaita Lassilassa. Laskevan auringon piirtäessä siluettia taivaanrantaan liitää ajatus kovin helposti realismin tuolle puolen. Uskon kasvavaan lajimäärään, mutta kun muistelee jokaista mennyttä maratonia paiskaa totuus ikävän rätin kasvoille. Kisan aikana lajeiksi lasketaan vain ne jotka saa 24 tunnin aikana kuiville.


Toukokuun raamattu

Joku kalalaji on joka vuosi tavallista vaikempi ja vie tätä kauttaa aikaa kaikelta muulta. Asiat alkavat kasaantua ja aikataulutettu 24 tuntinen ei toteudu. Otetaan käyttöön varasuunnitelma, hätäillään ehkä hiukan ja pian on mennyt 3 tuntia ilman uutta lajia. Muistivihko on unohtunut Teboilin vessaan, se tärkeä A4:n kelluu alas pitkin ruskeaa Vantaanjokea ja pitäisi osata tehdä seuraava paikka valinta niin, ettei kaiken kurjan - väsymyksen, vesisateen ja puutuneiden jäsenten lisäksi mieltä valtaa kaiken täyttävä epäusko.

Parin viime vuoden aikana ei suuria reittisuunnitelmia ole etukäteen tehty ensimmäisen parin tunnin lisäksi. Intuitio on vienyt ja mieli on pysynyt kirkkaana. Joskin erilaisia listauksia saatavien kalojen todennäköisyyksistä ja mahdollisissa saantipaikoista toki lentelee sähköpostista toiseen ja ajatuksia siitä miten kisa lopulta tulee osaltamme etenemään on olemassa. Päädytäänkö kisassa sitten sille haaveiden tielle vai kuljetaanko eteenpäin pitkin  loivaa ylämäkeä vetäen perässä valtavaa kolmipiikkirekeä. Harjoittelemalla voi kääntää todennäköisyyksiä haluaamansa suuntaan, mutta 24 tuntia on lyhyt aika. Sen vuorokauden ratkaisee taidon ja treenaamisen lisäksi myös tsägä. Elämässä itsessäänkin pienten mitättömältä tuntuvien valintojen vaikutusta tulevaan vähätellään usein - kuinka tapasit kumppanisi tai miksi asut nyt siellä missä asut?

Taisin verrata juuri kalamaratonia elämään. Ei hyvää päivää! Tervetuloa toukoukuu - maratonkuu.

Kommentit

Taimenmies sanoi…
Ensimmäistä kertaa tehty hieman tarkempi suunitelma jossa itse suunitelman sisällä monta variaatiota.

Mennään intuition ja vaiston varassa, pyritään treenaamaan edelliskilpailuiden heikot kohdat ja hiotaan tiimihenki huippuun ennen kisaa.

Saumaton tiimi ja hyvä fiilis siivittää pitkälle... Sitä maankuulua tuuria unohtamatta.
ANTTI SAARIKOSKI sanoi…
Mahtavaa tekstiä taas kerran jos vertaa esim mun just valmistuneeseen Siuro-juttuun. Mä valmistaudun maratooniin Variaatioiden armeijalla joka tilkitsee jokaisen tiiminsisäisen kompromissin. Mitä lähemmäks kohtalon hetki tulee, sitä enemmän mä turvaudun ajatukseen tsägäilyistä.

Vuoden suosituimmat tekstit