Onkijalla onkijan mieli 15.7.2012

Onko karppi mielessä? No voisi kai se olla vähemmänkin. Yksi tyhjä kahdeksan tuntinen kuolemanhiljaisella karppipaikalla viritti jälleen kerran jousen niin kireälle, että itseäkin melkein häiritsee. Vähän väliä ajatus karkaa kaloihin ja siihen miten niistä pääsisi paremmin selvyyteen. Pidemmän reissun jälkeen lampi sai olla mäskittä 3 vuorokautta ja kun saavuimme tontille olimme varmoja, että ainakin näkisimme kaloja. Kuitenkin yökahdelta mieli oli taas täysin tyhjä - missä olivat kalat? Laskimme, että edellisviikon tehosyöttö olisi pitänyt kalat paikalla, mutta ilmeisesti olimme hiukan väärässä, tai sitten kyse oli jostain muusta. Laskeneesta vedenlämmöstä tai jostain. Itse haluaisin uskoa, että karppia ei vaan kiinnostanut - onkikoot, minähän en höntyile! Ainakin muistikuvat viimevuodelta betonoituivat taas tajuntaan. Pitää viimeinkin uskoa, että tontilla pitää päivystää vähintään yksi kokonainen yö.

Tuntuu hassulta, että särkikaloja on ongittu vasta vajaa pari vuotta. Sitä ennen tämä ajankohta oli osaltamme täydellistä kalastuksen lowseasonia. Kalatunnit painottuivat talveen, kevääseen ja syksyyn ja kesähelteillä ei paljoa mökkikalaa enempää harrastettu. Nyt mieli vetää rantaan ja ennenkaikkea panostus ja käytetty aika per saatu kohdekala on toisesta ulottuvuudesta. Tuntuu jo kotoisalta ruutinilta hiipiä pitkän tyhjähkön reissun päätteeksi himaan aamuyön valossa, järjestellä kamat vintillä, pestä hiki, maissi ja mäski irti ja sukeltaa peiton alle parin tunnin yöunille. Useimmiten uni ei vaan heti tule - missä oli vika, pitäisikö sittenkin nähdä se vaiva ja etsiä uusia paikkoja...

Sunnuntai-iltana mieli veti terapialammelle. Paikka on terapiaa helppoutensa ja ennenkaikkea sen takia, että paikalla ollaan useimmiten juttelemassa ja suunnittelemassa tulevaa. On siellä suutareitakin näkynyt, mutta pääasiassa onkijaa viihdyttävät isohkot sorvat, särjet ja lahnat. Paikka on kuin englantinalaisten lordien mailta ja jo pelkkä ajatus paikasta saa hymyn korviin. . Lajien arvostus on yksi mitä tietyssä engelsmannilaisessa tavassa kalastaa vetoaa sydämeen. Esimerkiksi sorva on loppupeleissä aika hieno kala. Kannattaa kirjoittaa youtuben hakukenttään Passion for Angling ja nautiskella tunnelmalla.

 Terapialampi kesäkuussa 2010

Me emme silti paljoa nautiskelleet - tsygäilimme Jukan kanssa suoraan kesän kovimman sateen syliin. Vettä tuli aivan tolkuttomasti, viemärit tulvivat kadulle, välillä hajusta päätellen myös paskaputket ja mikään tex-kalvo ei pitänyt. Kalsareista olisi pystynyt 5 minuutin jälkeen puristamaan lasillisen vettä. Harkitsimme kääntymistä, mutta halusimme väkisin päästä rantaan asti - olimme jo niin märkiä ettei kastuminen juurikaan haitannut. Rannassa ei tarvinnut paljoa mäskiin lisätä vettä ja lopulta ukkosen kumu peitti alleen mäskipallojan lässähdykset. Vieläkään emme malttaneet  poistua vaan pahimman ukkosen väistyttä ongimme hetken. Kohoja oli vaikea nähdä kun vettä oli yhtä paljon pinnan alla ja päällä. Lopulta ongimme ehkä kolme varttia ennenkuin tuli kylmä. Reissun vähimmäistavoitekin täyttyi kun Jukka nosteli Des Taylorin pocket pen rodilla etusormen mittaisia särkiä. Lelu mikä lelu, mutta yllättävän hyvä heitettävä.

Kahdessa vuodessa on löytynyt mukavia onkipaikkoja suurinpiirtein yhdenkäden sormien verran, mutta ahneus tuntuu iskevän. Karppi-istutuksia on jo tiedusteltu viranomaisia myöden, mutta valitettavasti loma-aika hidastaa tiedon kulkua. Samoin vanhat tutut vesistöjen kunnostussuunnitelmat on luettu läpi toivoen jonkun uuden tiedonjyvän löytymistä. Suutaripaikat tuntuvat olevan kortilla tai sitten en vain osaa hakea. Oma paikkamme on kalastukseen hiukan ikävä ja koska jollain tavoin taidamme kärsiä myös kilokuumeesta halajaa mieli varsinkin suutarin osalta jo uusia vesiä. Näin ollaan taas samassa umpikujassa kuin parina edelliskesänäkin - ongittavaa on niin paljon, että paljon puhuttu ankeriasreissu ei ole edes käynyt mielessä. Ja yhä vain - kokoajan enemmän ja enemmän kietoo karppi pauloihinsa. Suuressa kalassa hienointa ei ehkä sittenkään ole koko, vaan ikä - Jukan nelikiloisella lahnallakin täytyy olla vuosia mittarissa ainakin liki sama määrä kuin saamamiehelläkin. Siinä ajassa ehtii ihminen tehdä vaikka mitä - kaloilla on siis ollut aikaa elellä ja oppia - möllöttää. Oppisipa sitä itsekin - jotain muuta kuin sen möllöttelyn.

Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit