Kohti uusia takaiskuja 23.-24.8.2013

Tämä onkipaikka tsekattiin jo kesäkuun alkupuolella. Yhdeltä Jukan maanisista maantielenkeistä saapui viesti - nyt löytyi mesta! Tarkempi perehtyminen lammikoon vahvisti uskoa, siinä se oli - alkusyksyn onkipaikka potentiaalisesti hyvinkin isolle kalalle. Mitri oli vielä yhteydessä järveä hallinoiviin tahoihin ja uteli taitavasti kalakuulumisia.Vastaus oli silkkaa hunajaa - Ei niitä karppeja kyllä kannata syödä vaan keskittykää kuhaan ja ahveneen. Siinä oli sinetti. Tähän kohteeseen panostettaisiin isosti! 

Matkalla luotaamaan

Ja kyllä, elokuun puoliväli ohitettiin ja Kalakerho Siloneula ensamble kokoontui yhteen.  Aurinko oli painumassa vastarannan taakse ja veden pinta oli vain hiukan rikki. Mäskäys suunnitelma oli valmiina, spodi- ja luotauskamat viritetty ja elämä hymyili - odotuksesta. Rannassa fiilis vain nousi. Luotasimme ajatellun tontin niin tarkkaan kun näillä taidoilla pystyy ja jokaikinen heitto kertoi kovasta puhtaasta pohjasta ja sopivasta vedensyvyydestä. Mielessä väijyi ihmetys ja ajatus, voiko tämä olla mahdollista? Tästä ei mesta enää paranisi, rannalla oli tilaa isommallekin porukalle, toisella puolella aukesi lumpeikko ja toisella aina yhtä kiehtova kaislikko. Reissusta tulisi huikea!

Itse vannomme ennakkosyötön nimeen. Kun tehdään reissu, varsinkin uuteen kohteeseen, haluaa olla varma ettei rannassa joudu spekuloimaan oman laiskuuden takia. Ennen jokaista reissua käydään läpi määrät ja partikkelit mitä tontille heitetään. Noin viikon se ottaa, vähintään pari iltaa per silmäpari. Strategia on selvä, joskin se elää kokoajan. Pääperiaatteena on keventää kuormaa mitä lähemmäksi onki-ilta saa. Niin tehtiin nytkin ja torstai-illan viimeinen tarkistus ja mäskireissu koitti.

Karpin-onginnassa, kuten kaikessa muussakin kalastuksessa on paljon muuttujia. Tätä yhtä en kuitenkaan ennen torstai-iltaa osannut ottaa huomioon. Ei siitä ihan yhdellä kirosanalla selvitty, vaikka oikeastaan rannassa oli kerrankin hiljaista. Ei paljon juttu luistanut. Aivan suoraan mäskätyn tontin edessä makasi siististi verkko. Juuri se "meidän" 50 metriä. Verkkokalastus on varmasti hieno harrastus. Kaikilla on sama oikeus harrastaa, mutta juuri sillä hetkellä olisin hyvinkin mieluusti repinyt rätit tuhannen päreiksi sivaltanut sanallisesti kaikilla verkkokalastukseen liittyvillä epäkohdilla. Hiljaisuuden vallitessa spodasimme sovitut jankit jonkkaan ja toivoimme hiljaa parasta. Kyllä siinä salaliittoteorioitakin pyöriteltiin. Ihan hiivatin lähellä rantaa liinat makasivat - haukiako lie havitellut vai mitä? Kyllähän meidän puuhat varmaan herättävät huomiota eikä se nyt ihan poissuljettua ole, että tontti oltaisiin blokattu tarkoituksella.

Minkäänlaista keskusteluyhteyteen emme mystisen verkkokalastajan kanssa valitettavasti päässeet. Hirveän pitkälle pääsee kohteliaisuudella, hyvätapaisuudella ja avoimuudella. Suurimmat erimielisyydet syntyvät kun ei osata tai ymmärretä pyytää lupaa, kysyä neuvoa ja kertoa millä asioilla liikutaan. Kalastajien maine on, ihan syystäkin, aika huono. Tämäkin ranta oli kuin kaatopaikka - vanhoja siiman pätkiä, uistinkoteloita, tölkkejä ja makkarapaketteja. Kuinka helvetin vaikeaa voi olla huolehtia yhteisestä, tässä hiivatin maailmassa liikkuu muitakin kun se joka on kasvanut siinä alhaalla näkyvän navan ympärille. Miten helppoa elämä olisi kun pyörää ei tarvitsisi lukita, ovet voisi jättää auki ja lapsen voisi huoletta antaa nukkua kaupan ulkopuolella. Kenelle tämä ei sovi? Missä ovat ne ihmisyys ja inhimmillisyys - miksi ihmiseen ei voi luottaa?

Matkalla kotiin olimme sopineet, että reissu toteutettaisiin joka tapauksessa johonkin. Kaikilla oli yöreissu neuvoteltuna ja olisi tuntunut todelliselta antikliimaksilta jättää homma kokonaan väliin. Tätä kyseistä uutta kohdetta emme halunneet mäskäämättömästä paikasta onkia, joten päätimme siirtää leirin tuntummalle rannalle jos verkot yhä makaisivat väärässä paikassa. Olo oli snadisti kaksijakoinen, toinen puoli toivoi verkkojen poistuneen kun samalla toisella oli yhä pettymys ja huono fiilis takaiskusta. Mistään brittiforumeilta tuskin käy ilmi miten mäskäys ja verkot on sovitettavasti yhteen. Toivotaan nyt ainakin, ettei mäskätty kalleja sinne kaverin verkkoihin. Varmaa on, että kautta-aikojen parhaan särkikalasaaliin herra ainakin yhytti.

Spodausta

Jos siellä mitään verkkoja edes oli. Jarin viesti perjantaina kuului, että liinat olivat vuorokaudessa siirtyneet aina vaan lähemmäs rantaa. Salaliitto - tuskinpa sentään? Niin tai näin vei auto miestä kohti tuttua ja turvallista. Onneksi takaisku osui jo torstaille ja tilanteeseen osasi varautua. Nyt harmitus oli jo takana ja mielessä siinsi hyvän fiiliksen reissu. Homma alkoi paikkaantua heti alkuun kiitos inhimmillisyyden ja ihmisyyden - mahduimme parkkiin, vaihdoimme sanan jos toisenkin ja tuloksena tunsimme yhden järven asukkaista. Kaikki eivät onneksi ole äkkivääriä ja valmiita dumaamaan ilman minkäänlaisia ennakkotietoja.

Rannalla tunnelma oli kuin suomalaisesta 50-luvun filmistä. Auringon valo väheni asteittain, veden pinta kuhisi elämää ja kuikka huusi taustalla. Kuin kruununa kaikelle vastarannalta kiiri valloittava haitarimusiikki Besame Muchosta Rakastan Elämään. Liian usein on rannoilta kaikunut vaan jykevä bassopoljento tai virolainen kuorolaulu. Nyt väistyvä kesä välittyi myös musiikista ja sveitsinleikkeet katosivat nälkäisiin suihin letkeästi vuoden viimeisien lämpimien auringonsäteiden painuessa horisonttiin.


Vihdoinkin ongella

Kun saapuu yö...

Kesässä parasta on pitkät valoisat illat, jolloin nukkuminen ei tunnu vaihtoehdolta. Näin alkavassa syksyssä ilta pimenee nopeaan ja niin nytkin kirkas tähtitaivas saatteli karpinonkijat tahoilleen nukkumaan jo reilusti ennen puoltayötä. Mitri on hommannut laavun, bivvy sen minun mielestäni on - Vakavastiotettava karppiasumus. Siellä mahtuu sopuisasti istumaan nukkumisesta puhumattakaan. Kun vielä sain Jarilta lainaksi puhallettavan retkityynyn odotin kuulasta yötä ja maukkaita unia liki yhtä kiihkeästi kuin hälärin parkaisua.

Voi sitä autuutta, kun juuri ennen unen tuloa tajuaa nukahtavansa. Tuntuu, että makuualustaan uppoaa, silmäluomet painavat ja unta voi melkein koskettaa. Metsä on hiljainen ja vain kaukainen moottoriteiden humina muistuttaa alati vaanivasta kiireestä. Tähän hetkeen heräsin ja niin heräsivät kaikki muutkin, paitsi Jari jonka syväuni muistuttaa koomaa. 15 minuuttia rätisi ja paukkui niin, että lähialueen asukkaat eivät takuulla saaneet nukuttua - vesi kantaa ääntä. Ilotulitus - ihan tähän en uskonut törmääväni. Siinä olisi ollut momentum ainutkertaisille karppivideoilla ja olisihan se ollut aika messevää väsytellä isoa kalaa kuulaassa tähtikirkkaassa yössä ilotulitteiden valaistessa muuten pimeän maiseman.

Kohti talvea - valitettavasti...

Siihen loppui myös meikäläisen hyvin alkanut uni. En vain osaa nukkua ongella niin paljon kuin tahtoisin. Joku siinä kirraa, herään jokaiseen pieneenkin ääneen. Luultavasti kyllä nukun, en ainakaan ahdistu hereillä olosta niinkuin niinä öinä kun kotona uni ei tule. Joka ikinen hälärin piippaus aikaansaa pystyyn pomppaamisen ja sydämen lyönnin väliinjäämisen. Jokaisen tällaisen heräämisen jälkeen kestää hetki tovi rauhoittua, kai se on adrenaliinia tai jotain. Kaikki eivät vietä öitänsä tämä kevyen harson takana, osan esirippu on kiinni paljon paljon tukevammin.

Häläriherätys koettiin puoli viiden aikoihin. Jarilla on langattomat deluxehälärit, omani maksoivat ehkä femman kappale ja niistä puuttuu aika lailla ominaisuuksia, muunmuassa äänenvoimakkuuden säätö. On vain yksi asetus - helvetin kova. Jukan paketti on halpisratkaisu Ebaysta ja Mitrin on jotain Jarin ja meidän välistä. Ongelmana näissä on äänenvoimakkuus - tai oikeastaan äänenhiljaisuus. Oma harsoni haihtui nopeasti, mutta Mitri itse ei olisi ikinä herännyt hälyttimen ääneen. Jukan kanssa oltiin kutakuinkin samaan aikaan rannassa. Jukka ja Mitri sekoilevat totutusti vavoissansa, luulisi ettei se ole niin kovin vaikeaa muistaa missä telineessä oma setti makaa. Molemmissa oli kai saman värinen valo tai jotain, joten Jukka tempaisi setin käteen nosti vavan pystyyn ja kiroili kovaäänisesti - siima oli sotkeentunut puolanympärille. Vastaiskun kalibroinnissa oli tapahtunut jotain peruuttamatonta. Tilanne oli aika lailla mahdoton, kala veti siimaa joka ei juossut puolalta. Hetken se kesti ennenkuin siima poikkesi ja karppi ui tiehensä. Tässä vaiheessa Mitrikin oli könynnyt ylös.

Hetken siinä kiroiltiin ja spekulointiin, yö on vaikeaa aikaa - hemmetin paha kalibroida. Jukan jo kömmittyä riippumaton pohjalle nuolemaan haavojan löysimme Mitrin kanssa katkenneen siiman toisen pään. Siima kireälle ja pari tukevaa potkua siiman päässä. Kala oli yhä kiinni. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että ylös sitä ei enää saisi - sinne se oli pyörittänyt siiman kaiken maailman rantakasvien sekaan. Tilanne raukesi sikäli onnellisesti, että rojut kelattiin takaisin ilman kalaa. Vähän kyllä keljutti.

Toinen lähtö tuli heti tämän jälkeen. Jari sinkoutui paikalle langattoman herättämänä kuin meträkauris, uljaalla loikalla ryhdikkästi ja vailla hätäilyä. Tällä kertaa homma toimi ja kala saatiin siististi matolle. Hieno kala väärästä paikasta. Jos tämä olisi osunut kohdilla alkuperäisen suunnitelman kohteesta oltaisiin rannalla tanssittu ripaskaa. Nyt kaveri jätettiin punnitsematta ja vapautettiin hellävaraisesti mahdollisimman nopeaan. Kello oli ehkä puoli kuusi ja ketään ei enää nukuttanut. Tämä oli selvästi lähtöjen hetki, kalat olivat tontilla.

Oikea kala - väärä paikka

Mitäköhän erälehden kalakalenteri sanoisi tästä kuunvaiheessa

Onkijan parasta aikaa on aamuhämärä, niin saaliin kuin maisemienkin takia. Usva leijui höyhenen kevyenä peilityyneen pinnan päällä, siellä täällä kalat pintoivat - karpit valitettavan väärällä alueella ja koleus ja kosteus meinasi väkisin ottaa otteensa onkijoista. Suljin räksätti, videot rullasivat, mutta päivän lähdöt olivat tässä. Paljon on kehuttu Jarin boilareita eikä niille voittajaa meinaa löytyä millään. Ero on meidän reissuilla ollut käsittämätön. Nytkin vedessä olevat syötit jakautuivat kutakuinkin tasan nimeltämainitsematton ruotsalaisen laatumerkin ja Järvenpään ihmemiehen palleroiden kesken. Ruotsalaiset pallot ovat sosiaalisessa mediassakin esillä - isoja kaloja laadukkailla boilieilla - variaatioita ja uusia makuja. Ihmetuote! No molemmat lähdöt osuivat jo totutusti kotimaisen käsityön helmiin - jotain kreikkalaista makumaailmaa niissä taisi tällä kertaa olla. Näillä kalamäärillä olen jo itse pyyhkinyt sattuman mahdollisuuden pois. Kyllä joka valmistajan palloilla kalaa saa, mutta Jarin syöteillä kaloja tulee ihan helvetin paljon enemmän. 

Lopulta, kaikkien vastoinkäymisten jälkeen reissusta jäi hyvä mieli. Seuravaa onkiyötä kaipaa jo. Syyskuu lähestyy eikä kalatulo kelien viilenemisen myötä ainakaan heikkene. Yksi uusi paikka jäi tälle vuodelle kokeilematta, mutta seuraava ranta on jo haettu ja kuten aina tulevan reissun suunnitelu ontukevasti tulilla. Raportti on hyvä päättää keskiaukeman kalenterikuvaan. Elokuun Bivvypoika 2013 -Mitri Häkkinen


Elokuun bivvypoika 2013

Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit