Lapsireissu siikarannoille 12.4.2014

Resepti onnistuneeseen siikareissuun lasten kanssa:

• Älä pakota tai maanittele mukaan vaikka mieli tekisi, mutta kun pyydetään niin älä unohda reissua. 5-vuotiaan päässä seuraavaan kevääseen on ihan helvetin pitkä aika
• Varaa riittävästi vaatteita mukaan, oikeastaan parasta olisi ottaa matkaan liikaa päällepantavaa, meren äärellä on ihan himputin kylmä, aina.
• Rantakalliot ovat liukkaat ja arvaamattomat. Saappaat, kurahousut ja -hanskat tarjoavat rajattomat puitteet olla ja seikkailla.
• Kuravetimistä huolimatta ota mukaan minimissään: 2 paria varasukkia, 2 paria varahanskoja, varakerrastot ja vara fleecet
• Älä lähde kalaan saalispää edellä vaikka kuinka mieli hykertelisi suuresta suollosta.
• Vastaa kysymyksiin ja ole läsnä, naapuritonttia onkivan ukon jorinat eivät saa viedä mielenkiintoa Shere Khanin seikkailurataan tutustumisesta
• Muista isot, monipuoliset ja mielellään snadisti sokeripitoiset eväät. Lämmin safka = pidempi reissu
• Lähde pois silloin kun muut haluavat älä silloin kun mahdollinen päivän neljäs syöntipiikki on ohi.
• Anna lasten kokeilla, seikkailla, kastua ja puuhailla jos siltä tuntuu
• Valitse mielellään paikka josta kalansaanti on isosti todennäköistä

Suuri saalistaja

Lähdimme siis reissuun miehissä kun Hilman flunssa sai perheen naisväen jäämään kotosalle. Tätä reissua oltiin todella odotettu. Joku voisi kuvitella, että Lauri ja Ahto kalastelevat harva se päivä, mutta todellisuudessa kalastus on lähinnä oma harrasteeni jota vartioin mustasukkaisesti. Toki vuotuiset siikareissut, pilkkireissut ja uutena karppikeikat taitavat olla pojille vuoden huippuhetkiä. Eivät ne kyllä ihan hirveänä ole mukaan kärttäneet ja kun ovat niin aika nopeasti reissut on pyritty toteuttamaan. Yritän pitää linjan sellaisena, että en lähde itse kalareissuja kovin herkästi ehdottelemaan, innostuvat sitten itse jos kokevat homman mielekkääksi.

Edellisviikonlopulle suunniteltu pisto kariutui vesisateeseen ja hyvä niin sillä Mitrin, Jarin ja Jukan kolmikko ei ollut pistävässä vesisaateessa saaneet kuin muutaman hassun kalan. Toisaalta varsinkin Ahto odottaa kuin kuuta nousevaa reissuja joilla Mitri on mukana. Ihan heti en unohda viimevuoden karppikeikkaa joka jäi Mitriltä väliin - pettymys oli kevyesti sanottuna karvas.Sinne siis mentiin, avoveden äärelle hyytävään parin asteen lämpöön ja navakkaan luoteistuuleen. Tsygillä tietysti, Lauri sotkien ja Ahto pyöräkärryn kyydissä letkeästi pikkukirjoja lukien. Pioneerihengessä, innolla, jossa jokainen nousu oli Alpe d'Huez ja jos oli mahdollista kaahata mukulakiviä/laattoja sukellettiin arvaamattomaan Arenbergin metsään matkalla kohti Roubaixin velodromia.

Siikapaikkoja on vaikka millä mitalla, mutta tätä yhtä on pidetty ylivoimaisena. Paikka löytyi ihan vahingossa kohta 10-vuotta sitten, alkuun siellä sai olla ihan rauhassa muilta onkijoilta. Pientä kissahiirileikkiä on pidetty paikallisen verkkomiehen kanssa, mutta kalaa on tullut pääsääntöisesti hyvin, välillä niin hyvin että evästaukojen ajaksi on pitänyt kelata rojut ylös vedestä. Helsinki on Suomen mittakaavassa suurkaupunki ja sellaista paikkaa ei ole johon ihmiset eivät löytäisi. Olemme tietoisesti pimittäneet paikkaa ja potkineet onkitukina toimivia kiviä takaisin mereen, mutta vääjäämättä väkimäärä paikalla on vuosi toisensa jälkeen kasvanut. Emme mekään siellä varmaan ensimmäisiä olleet ja näin tämän kuuluu mennäkin. Harmi meille, mutta onni niille muille jotka paikan ovat löytäneet.

Mahduimme mukaan, jopa parhaille paikoille jos minulta kysytään ja nopeasti vavat viriteltiin pyyntiin. Tullessamme rannalle pidin normaalin kehityskeskustelun liukkaista rantakallioista ja vapaudesta liikkua, mutta omasta vastuusta siihen että märät vaatteet ovat käytännössä synonyymi kotimatkalle. Ensin vavat, sitten vaatetus oli pienoinen virhe. Eka kala tuli oikeastaan samantien, innosta puhkuva Lauri unohti kaikki ohjeet ja ryntäsi kohti vapoja suistuen samalla liukkaalta kalliolta vaakatasoon läheiseen lätäkköön. Irrotettuani kalan ja tutkittuani vahingot kohtuu vähäisiksi käänsin katseeni Ahtoon. Ilme oli niin syyllinen, että tiesin mitä oli tulossa. Kaveri oli vetänyt lipat mereen heti alkumetreillä, mutta oli päättänyt pysytellä asiasta hiljaa kotiinlähtöpelotteluni johdosta. Olisi ehkä kannattanut hoitaa toi pukeutumis / vapojen viritys hiukan eri järjestyksessä. Suurta ongelmaa tästä ei tullut, vaikka himassa tulikin snadisti huutia priorisoinnista kun molempien jalat olivat aika likomärät polviin asti. (kyllä, skippasin oleellisen kohdan reissuohjeesta ja jätin varasukat himaan)

Joskus kolmannen kalan kohdalla kaikki keksit oli jo syöty ja saatiin kaivettua esiin ensimmäinen riita - kuka saa juoda lämmintä mehua Hilman mukista. Vähintään yksi kriisi on reissussa normi ja nyt se oli tämä. Kumpainenkin oli vahvasti sitä mieltä, että mukilla ei ole mitään väliä kunhan itse saa haluamansa. Kai tämä on jotain sisarrakkautta, mutta äänen kasvaessa itselläni leikkasi kiinni. Onneksi pojat ovat jo sen verran isoja, että ne voi jättää itse selvittämään asiansa. Tuulensuojasta kuului hetken jotain murinaa, mutta uikutus ja erimielisyys ei korviini joissa pauhasi rantamainingit ja vinkui tuuli. Lopulta päästiin kriisin päälle ja loppureissu oli silkaa riemua.

Tosin itselläni oli aivan himputin kylmä. Ja ehkä neljän tunnin kohdilla aloin ehdotella kotimatkaa. Ajatus torpattiiin melko totaalisesti seikkailuradan, majanrakennusprojektin ja saalishimon viedessä ylivoimaisen voiton tärisevästä isäukosta. Lopulta kaloja saatiin seitsemän ja kaikki olivat silminnähden tyytyväisiä. Eväät loppuivat ja itse en saanut yhtään keksiä, mehu meni parempiin suihin ja ruokaakin sain vain pienen kulhollisen, mutta ne kenelle reissu oli suunnattu saivat haluamansa. Kotona oltiin 8 tunnin kuluttua startista juuri 10 minuuttia ennen saunavuoron alkua, joten aikataulullisesti homma oli napakymppi. Itse lämpenin jo pyöräillessä, mutta väsymys oli normireissua huomattavasti kovempi. On se erilaista, lasten kanssa kalastus. Turha istuminen on yliarvostettua ja 8 tunnissa ehtii tapahtua kaikenlaista. Siinähän ne oppivat ja mikä tärkeintä nauttivat, yhteisestä ajasta.

Lisäsyy kurahousujen ja -hanskojen mukana kuljettamiseen