Home sweet home Uganda - pikkujouluissa 8.-9.11.2014

Välillä meidän kalastus on järkyttävää säätämistä. Hienostelevan tekstin, käsiteltyjen kuvien ja viilattujen videoiden takana on totuus. Sliipattu ulkokuori ja loppuunharkittu filosofia on kuin Pohjois-Korealainen mallilähiö. Pinta on krumeluuria, mutta julkisivun takaa löytyy luonne ja särmä. Tässä loputtomassa sähläämisessä on se hienous, että karpittomastakin reissusta on helppo repiä muistoja. Ihmillisyys on aina täydellisyyttä kiinnostavampaa. Kaunista kiiltokuvaa on mukava katsoa, mutta elämän uurteista piirtyy kokemus ja tarina. Siitä haluaa tietää enemmän. On luettava, selailu ei riitä.

Tästä reissusta puhuttiin ensimmäisen kerran yli vuosi sitten. Edellinen kausi päättyi hurmahenkiseen uhoamiseen kun kylmän veden vuodenaika tarjosi yrittäjille hämmentävän kokemuksen. Kala söi hurjana. Paikalliset karpit olivat jättäneet kokonaan lukematta kala-atlakset ja muut sukuunsa liittyvät teokset. Hommaan tuli selkeä toiston tarve. Toinen kerta on jo perinne, Pikkujoulut ja karppikauden päätös samassa paketissa. 

Viime vuonna oltiin Meksikossa nyt Ugandassa. Ensimmäisenä rannassa oli selkäkipujen vaivaama Jari. Riivattua vääryttä on kiduttaa miestä kroonistuvalla kivulla ja vielä huutavammaksi epäreiluus käy kun kalakausi on päällä. Vaatii suunnatonta sitoutumista ja intohimoa hipsiä rantaan siinä kuosissa missä herra Käpylä paikalle tuli. Omaan tapaansa jo ennen aurinkoa. Toisena kallion yli kapusi lohihommissa itseään koko vuoden marinoinut Jerry. On siinä oltava mieletön ero - karpinonginnassa ja lohen perhokalastuksessa. Toisessa kahlaat munia myöten eturauhastulehdusta uhmaten virtaavassa vedessä piiskaten yli kolmetoista jalkaisella kahden käden  vavalla kevyttä perhoa läpi vastaan piiskaavan räntäsateen. Toisessa istut kivellä syöt suklaata ja odotat koska ruoka on valmista. Lohenkalastuksen tärppiväli on pikashakkia karppihommiin verrattuna.


Haaste

Ennen puoltapäivää koko jengi oli jo pikkujoulutunnelmissa. Ilman lämpö pyöri nollan tuntumassa ja vedessäkään elohopea ei noussut 2,5:ttä astetta korkeammalle. Osa porukasta valmistautui jo popsimaan koko illan rauhassa vihreitä kuulia ja konvehteja. Vaikka viime vuonna osui isosti ei näillä tiedoilla voi vielä dumata kirjoitettua tietoa. On päivän selvää, että veden lämpötilan laskiessa karpin ravinon tarve vähenee. Itse pidän silti enemmän omista teorioistani. Ne ovat vapauttavia, koska niissä ei ole tutkimuksen raskasta painolastia päällä. Niitä pohtiessa voi helposti siivuttaa faktoja ja jättää lukematta lähdeviitteitä. Mennään fiilispohjalta kohti sitä päätelmää, jonka itse haluaa olevan totta.

Kun vedet viilenevät riittävästi vähenee myös ravinto veden alla, tämä on fakta. Kalat, kuten kai kaikki eläimet ovat luonnostaan oppineet panos-tuotossuhteen maksimoinnin. Kuinka paljon kannattaa kuluttaa energiaa saadakseen tietyn määrän energiaa. Itsekään en jaksa aina nousta sohvalta jääkaapille, mutta jos eteen tuodaan sinappileipiä syön ne hyvällä ruokahalulla erittäin tyytyväisenä palvelun ensiluokkaisuuteen. Uskoisin, että  tämä yhdistää minua ja karppia. Boilareiden ja spodimixin leijuessa karpin nenän eteen karppi syö varmasti. Miksei söisi?  Paljon energiaa vähäisellä energian kulutuksella. Toki kalojen ruoansulatus  hidastuu veden viilentyessä ja vaihtolämpöisyys vaikuttaa takuulla moneen muuhunkin seikkaan. Haluan silti uskoa olevani oikeilla jäljillä eikä mikään toistaiseksi ole nostanut epäilyksen pilviä aatoksien ylle. Tämän kertainen vedenlämpö pani teoriat taas uuteen testiin.

Jaria kävi sääliksi. Kellon käydessä eteenpäin ilme kasvoilla kävi kireämmäksi ja liikkuminen muuttui työlääksi. Safkan jälkeen kipu teki tehtävänsä ja Jari joutui tunnustamaan tosiasiat. Oli kerättävä kamat ja suunnattava kotiin. Yhden joulukalenterin luukun Jari ehti aukaista ennen lähtöä.  Sovimme, että jokaisesta lähdöstä tai selvästä kalakontaktissa saisi herkutella Jerryn mukana raahaaman klassikon, suklaakalenterin herkuilla. Jarin kalakontakti oli hidas ja lyhyt, muttei jättänyt mitään epäselväksi. Ainakin joku elollinen oli kiinnostunut syöteistämme.


Korkkaamaton kalenteri

Marraskuu on musta. Pimeän tuloa ei huomaa ja aamulla  ensivalo sekoittuu kovin usein päälle laskeutuneeseen tumman harmaaseen vesisumuun. Onkijan marraskuun on lempeällä liekillä valaisevia ulkotulia, otsalampun kalseita valokeiloja ja hiipuvan hobotulen savun väistelyä. Aika ajoin Mitri sohottaa ylikirkkaalla kuvausvalolla suoraan silmiin, tulee hetkeksi pikimustaa. Pimeää kestää melkein viisitoista tuntia. Paikka on sama kuin keskikesällä, mutta tapahtuman luonne kovin erilainen. Mistä alkaa ilta ja mihin päättyy päivä. Kalastajan sisäinen kello sekoaa helposti ja yö vain jatkuu.

Vaikka säätäminen ja sähläys ovat vahvasti läsnä reissuilla voi seuraavaa olla vaikea lyödä . Parinkymmenen metrin päässä Mitrin hälytin heräsi hitaaseen lähtöön. Katsellimme hölmistyneinä toisiamme emmekä pitäneet suurta kiirettä. Puolessa välissä matkaa kala otti pultit ja syöksyi raivokkaasti eteenpäin, enää päkiät koskettivat kangasmetsän pintaa. Heiluvien otsavalojen loisteessa näimme ja kuulimme miten infrenaalinen ulina päättyi giljotiinin katkaisemana ja vapa sinkoutui kärki edellä veteen kuin Johnny Weismuller ikään. Epäuskoisina katselimme pimeälle järvellä. Syystä tai toisesta siima oli hirttänyt kiinni tai baitrunner oli jämähtänyt kesken karpin kiihkeimmän vedon. Hetken Mitri ihan vakavissaan mietti kastautumista. Sääli ettei tämä toteutunut. Audiovisuaalinen matriaali olisi ollut lyömätöntä. Pimeä marraskuinen ilta, 2,5 asteinen vesi ja märät kalsarit.

Samaan aikaan verkostoitujien kuningas ja sosiaalisen kanssakäymisen ylimaisteri J.Tapio oli luomassa suhteita naapurustoon. Käsittämätön on Jerryn kyky löytää uusia tuttavia joka ainoan kulman ja kallion takaa. Otimme pikaisen puhelun ja utelimme mahdollisuutta kahluuhousulainaan. Puhelun aikana oma hälärini heräsi epämääräiseen eloon. Swingeri nousi ja laski tasaisen rauhallisesti, en malttanut odottaa vaan tempaisi vavan pystyy. Pari epämääräistä potkua ja siima oli jossain jumissa ja kala irti. Hetki ja Jukalla ulisi samalla tavalla, swingeri hitaasti ylös alas - broidi malttoi ja hälytin hiljeni. Päivittelimme tapahtumia ja ihmettelimme sattumuksia Jerryn kävelessä kahluuhousut kainalossa rantaan.

Samalla rannassa käynnistyi pikkujouludisko. Valot vilkkuivat ja pillit ulisivat. Ensin omani, sitten Jukan ensimmäinen vapa, ja toinen, ja kolmas. Swingerit nousivat ja laskivat kuin urkupillit. Ikipositiivisesti Jukka epäili ohikiitävän hetken triplatärppiä. Turhaan. siimat olivat kauniisti yhdessä nipussa ja onkitontin molemmista päistä huudeltiin ohjeita toiselle. Mitrin kiskoessa kahluuhousuja teltassa jalkaan etsimme sotkulle syyllistä. Se joka heittää viimeisen setin on aina ykkösepäilty. 

Lopulta härdelli selvisi ja vajaa tunti ensilähdön jälkeen Mitri poimi puolittain mutaan hautautuneen vapansa metrisestä vedestä. Kokemus on osoittanut, että lentelevien kamojen perään kannattaa lähteä. Ylössaantiprosentti on tähän asti sata. Vaikka lähtö on raju ja kamat kiitävät ekat metrit plaanissa ne jämähtävät melko nopeasti pohjarojuihin. Empiirisesti on osoitettu myös kalojen pysyvät hyvin matkassa mukana. Mitrin nostaessa vavan pystyyn kala oli kiinni. Karppi oli uinut tontin oikeasta laidasta poikkikentän yli vasemman puolen ja samalla kuljetellut muiden siimoja mukanansa. En siis päässyt syyttämään siimahelvetistä Jukkaa.

Tonttu nro 1

2,5 astetta ei ole liian vähän eikä marraskuu liian myöhään. Salamavalojen välkkeessä kirkastui lopullisesti  ajatus karppikauden kestosta. Se alkaa jäiden lähtiessä ja päättyy kiinteän kannen peittäessä lopullisesti onkialueet alleen. Ellei sitten halua pilkkiä. Riemu oli rajaton ja yli tunnin kestänyt härdelli rauhoittui riemukkaan limaisiin ylävitosiin. Vanhan tuntun rannan kala tuntui melkein yhtä hyvältä kuin se ensimmäinen. Viime pikkujouluista huolimatta tässä kalassa oli paljon spesiaalia mukana.

Toinen lähtö tuli melkein heti perään ja keskeytti mukavasti alkaneen glögihetken. Mitriä vietiin taas ja vaikka päivänselvä karppi irtosi kaislikon keskellä alleviivasi tapahtuma edellisen. Kaksi vuotta peräkkäin, kyseessä ei voi olla sattuman oikku. Kevyttä hilpeyttä aiheutti leiripaikan ja vapojen väliin tipahtaneet joulueväät. Kiire on kova eikä kalastajan mielen mahdu lähdön aikana kuin yksi ajatus - vavoille ja pian.

Kala keskeytti glögihetken

Elettiin alkuiltaa. Kello oli menettänyt pimeässä merkityksensä. Jossain kuuden ja seitsemän välissä mentiin. Konvehdit ja vihreät kuulat aikaansaivat kelmeän kalvon hampaisiin, makkara maistui ja keskustelu polveili ympäri elämän kirjon. Pari tuntia tästä eteenpäin ja kaloja oltiin saatu kaksi lisää. Molemmat osuivat Jukalle joka oli aikaisemmin illasta siirtänyt vapansa Jarilta vapaaksi jääneelle paikalle. Jos vain ei se hiivatin selkäkipu olisi ajanut miestä rannasta. Tuolta alueelta on paikan kaloista saatu varmaan 70%:ia, vaikka päällisin puolin koko alue näyttää aivan samalta. Ihme juttu. 


Tonttu nro 2

Tonttu nro 3

Siinä sitä riitti tontuilla ihmettelemistä. Taivas oli kirkastunut ja kalat lopettaneet syömingit. Kolmisen tuntia jatkunut kiivas tapahtumasarja oli tasoittunut lempeäksi istuskeluksi. Puhuttiin paljon karpin käyttäytymisestä. Pieni syötti ja kylmä vesi, näinhän sen pitäisi mennä. Silti me ongimme jälleen ihan normiboilieilla. Yksi kaloista tuli 18millisellä lumimiehellä. Onko tämä sitten karpin näkökulmasta suuri vai pieni syötti ja onko koolla kuitenkaan niin ratkaisevaa merkitystä? Paha on väittää tutkimustiedolle liikoja vastaan, mutta pieni kriittisyys kirjoitettuun on mukava säilyttää. Omia teorioita voi rukata aina fiilispohjalta. Juoniessa on aina täysin varma asiastaan ja kun seuraava reissu repii tutkimussuunnitelman tuhansiksi pirstaileiksi on jo oikeastaan unohtanut mitä lopulta ajatteli.

Yö nukuttiin rauhassa. Ilma saattoi käväisä pakkasella, mutta edellisreissun kaltaista pakastinarkkua ei laavusta tullut. Pimeässä ja viileässä on hyvä levätä. En muista koskaan nukkuneeni ongella seitsemää tuntia heräämättä. Aamulla olo oli raukea ja samalla hiukan yllättynyt. Alkuillan jälkeen olin jo henkisesti varautunut rauhattomaan yöhön. Pidin lähes varmana vähintään paria lähtöä, joten täydellinen laatu-unen mahdollistanut radiohiljaisuus oli lievä pettymys. 

Kausi paketissa

Kotiin päästyäni  kävelin suoraan isänpäivä "aamiaiselle". Olin hyvin tyytyväinen nukuttuun yöhön. Pekonia pistellessä ja perhettä katsellessa juolahti mieleen muutamakin ajatus. Tässä elämässä on tiettyjä asioita jotka eivät ole pysyviä. Lapset kasvavat nopeasti. Tiedän jo nyt kaipaavani joskus tätä elämän vaihetta, kiirettäkin. Karpit kasvavat eikä yksi käymätön reissu tekisi kokonaisuudelle yhtään mitään. Silti arvaan jo nyt valitsevani ensikaudella samoin. Valitsen kalareissun, vaikka tiedän muiden haluavan jotain muuta. Jokaisen pitää olla välillä itsekäs. Se missä on raja ja kaatuuko itsekkyys lopulta omaksi hyväksi on toinen juttu. Toivon pysyväni viivan oikealla puolella. Talvi tulee hyvään saumaan. Ne muutamat pilkkireissut joita talvella tehdään ovat lyhyitä pintaraapaisuja. Kalastuksen ulkopuoliselle elämällä jää enemmän aikaa eikä seuraavan reissun mietintä ja valmistelu ole jatkuvasti menossa. Karppikausi oli tässä. Annetaan kamojen levätä ja varustaudutaan ensi kevääseen. Nyt on aika keskittyä olennaiseen. Home Sweet Home.

Lopuksi vielä audiovisuaalinen elämys samasta reissusta - Mitris Magic


Carp Fishing Christmas from Mitri Häkkinen on Vimeo.

Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit