Uusi kohde ja uudet kalat 20.-21.9.2018

syyskuuta 22, 2018

Uusi kohde ja uudet kalat 20.-21.9.2018

Viimeiset vuodet Siloneulalaisessa karpinonginnassa ovat kuluneet pitkälti samoja järven rantoja tuijotellen ja kooltaan ja käytöstavoiltaan tuttuja kaloja onkien. Uusia järviä on mietitty, rantoja tampattu ja välillä jopa alkusyöttöä aloitettu. Silti edellinen kala uudesta paikasta on noussut meille vuonna 2015. Pönöttämien ja egon kiillotus on helppoa kun onkii vaan vanhoja rantoja, mutta ehdottomasti isoimmat fiilikset on aina saatu uusien mestojen ekoilla kaloilla.

Kohdejärveksemme valikoitunut paikka oli yhä onkikelvoton, joten jouduimme hakemaan onnistumisia muualta. Voi olla, että haaveemme kalastaa tätä mielessäni unelmien onkikohteeksi muovatunutta pumpulipilveä kariutuu tänäkin vuonna. Ehkä hyvä niin, sillä pitkän fiilistelyn ja silmät kiinni väsyteltyjen suurkarppien illuusio vain särkyisi. Onnistuminen sieltä lienee epätodennäköistä. Lopulta päädyimme meille täysin uuteen rantaan, johon saimme ehdotuksen toisaalta. Vinkin antajalle valtavan kokoinen kiitos siitä, että varmisti epäilymme. Tuskin olisimme ikinä päätyneet testaamaan hajatelmaamme ilman tätä puhelua.

Eka
Saaja: Jukka
Syötti: IVP

Syyskuun puolivälin kalamuistot on kudottu kauneimmilla ristipistoilla. Nyt eletään onkimisen ehdotonta huippuaikaa. Keli on päivällä kohtuu lämmin, yöt ovat pimeitä nukkua ja luonto on kauneimmillaan. Ehdottomasi parasta on silti karppien jatkuva nälän tunne. Paksuselkäiset ystävämme lipuvat majesteettisina ympäri järveä hakien aktiivisesti sapuskaa pitkää talvea ennakoiden. Usein maistuu IVP™. Ennakkosyötimme viikon ja onkipäivän saapuessa fiilis oli kohtuu luottavainen. Viikon edetessä sääennuste tarkentui ja pe-la väliseksi yöksi ennustettu syysmyrsky lisäsi intoamme ennestään.

Kelin piikkiin pystyy pistämään paljon. Usein tuulee väärästä suunnasta, aurinko lämmittää liikaa, on ahdistavan kuuma tai jäätävän kylmä. Välillä edes haavan lehti ei heilahda, järven pinta on ärsyttävä peili ja joskus naapurin maanviljelijän pelto haisee vaan niin pahasti kananpaskalta, että karpit ovat siirtyneet toisaalle. Kun kala ei syö on syy aina säässä, mutta jos onkirantaan osuu juuri ennen syysmyrskyä tai heti tämän jälkeen ymmärrämme kaikki valtavan suollon johtuvan aivan helvetin taidokkaasti sidotuista rigeistä.

Jukka odotteli jo rannassa kun itse saavuin paikalle. Aina kaikki ei mene askelmerkkien mukaan, mutta onneksi valoa riitti vielä kevyesti pariksi tunniksi. Paljon toistetun totuuden mukaan karppireissussa parasta on se hetki kun vavat on vedessä, leiri pystyssä ja kahvi kiehuu. Ehkä näin, mutta makealta maistui myös ensimmäinen kirkuva lähtö ennen kaikkien vapojen veteen saamista. IVP:tä vietiin ja katselimme Jukan kanssa pari sekuntia hämmentyneinä toisiamme. Kalan laji oli selvää heti kun Jukka nosti vavan pystyyn. Sukellusvene Vesikko painoa vauhdilla läheiseen tiiviiseen lumpeikkoon ja ongelmat alkoivat. Kun kala on jumissa vesikasveissa kysytään pinnaa ja toivotaan tuuria. Usein kun paineen vaan pitää tasaisena kala itse tekee tarvittavan työn. Niitettyään tarvittavan määrän ulpukkaa se lopulta vapauttaa itsensä jumista - niin nytkin ja pian matolla makoille erittäin nätti pitkäprofiilinen suomukarppi. Eka uuden kalan mesta kolmeen vuoteen, joskin toisen käden tieto poisti uudenlöytämisestä sen kaikkein makeimman terän.

Vajaan tunnin päästä toista kalaa väsytellessä hämmenys oli vaihtunut epäuskoon. Esisyöttö ja olosuhde - kultainen kaksikko, josta on onnistuneet reissut tehty. Kalat olivat viikon aikana löytäneet uuden pikaruokapaikan ja ruoka maistui niin hyvin, että reissulle varattu syöttöboilari meinasi loppua ennen pimeän tuloa. Viime vuoden jälkeen päätimme panostaa enemmän reissun aikaiseen syöttöön ja tänä vuonna saadun kalan jälkeen tontille on aina syydetty heti reilusti lisää syötävää. Tulokset näyttävät lupaavilta, vaikka ihan samoin kun Jukan vuosittain dominointi Karppitilaston kärjessä voidaan tämäkin sattumus lyödä halutessaan pelkän tsägän piikkiin.

Kala haaviin, koukku pois alahuulesta, haavi rauhallisesti pois matolta, pönö, punnituspussi valmiiksi, punnitus, vapautus, pitkä viipyvä katse katoavan harmaan hahmon perään, pieni naurahdus, onki takaisin pyyntiin ja paluu istumaan ja rupattelemaan. Kädet väpäjävät - yksi tärkeä syy viihtyä rannassa. Saama kaava ja samat askelmerkit.

Toka
Saaja: Jukka
Syötti. IVP

Emme ikinä uskoneet, että kaksi kalaa olisi ylhäällä parin ekan onkitunnin aikana. Olimme suunnitelleet koho-onkivamme ruutanoita, mutta karpit terrorisoivat suunnitelman. Pimeys tuli ja koho-onkihalut meni. Syysreissuilla parasta on myös pimeys, kaiken alleen imevä musta nielu. Silloin teltassa tulee uni parhaiten ja herääminen on vielä normaalia sekavampaa. Ennustettu myrsky painui ohi ja naureskelimme nukkumaan mennessä Iltasanomien klikkiuutisille jotka lupailivat kaatuvia puita ja nelimetrisiä aaltoja. Säästä on tullut uutinen ja nykyään uutisissä liioitellaan ja maalaillaan - pelotellaan ja herätetään mielenkiinto.

Sukeltaessani teltaan hihittelin järveltä nouseville nelimetrisille ja odotin ikikuusien kaatuvan millä hetkellä hyvänsä romahtaen päälleni. Peloista tai pelottelusta huolimatta uni vei nopeasti. Turvallinen tuttu telttauni katkesi hälyttimeen. Piippaus, pari nopeaa ja lopulta jatkuva huuto - jälleen Jukan vavassa ja IVP:ssä. Pimeässä sähellyksen todennäköisyys on suuri. Sitä on kompasteltu telttanaruihin, nostettu vahingossa ylös väärä vapa, hyökätty kaverin vavalle ja jopa rynnätty tyrät ryskyen läpi ghettotulen. Nyt kaikki sujui seesteisesti Martti-myrskyn humistessa rauhallisesti taustalla. Kun reissun vika ja isoin ui jo vedessä makasimme Jukan kanssa teltoissamme silmät auki.

Parhaat onkimuistot ovat nykyisten vanhojen rakkaiden rantojen ensimmäisiltä reissuilta. Niiltä joihin on usein panostettu eniten. Välillä suunnitellun ja juonimisen tuloksena on ollut silkkaa sekundaa, mutta joskus onnistuu. Näillä rannoilla ongitaan yhä ja nautitaan siitä tiedosta, että järvessä on karppeja. Jokaisen uuden paikan ensimmäisen kalan muistaa hyvin:

(1) Se ihan ensimmäinen jonka ylössaantiin ei kukaan uskonut. (2) Se yksi joka kertautui samalla reissulla kerran elämässä kokemukseksi. (3) pitkän väsytyksen katkera karkuutus jota seurasi pimeässä kuvan kaunis pieni nahkakarppi (4) valtavan paksu selkä ja jättimäinen kala - niin suuri, että sen luuli jäävän elämän kalaksi (5) ja ehkä kirkkaimpana muistona satojen tuntien työn ja seitsemännen reissun onnistuminen - valtava helpotuksen tunne ja hämmentävän ärsyyntynyt epäusko siitä, että puntari oli himassa. Tämä reissu ja Jukan ensimmäinen suomu päätyy tälle samalle listalle numeroksi 6. Kala joka otti pultit alle minuutin päästä syötin veteen heittämisestä. Karppi joka painui pitkälle lumpeikkoon ja josta ison kiitoksen ansaitsee herra Siloneulan ulkopuolella.

Kolmas:
Saaja: Jukka
Syötti: IVP

EGOLISTAUS

No voi sun seitsemän. Jukka terrorisoi muita listan kärjessä. Todellisuudessa herran viimeinen ylössaatu kala ennen tätä reissua oli toukokuulta. Onnistumiset kannattaa selkeästi ajoittaa vuoden parhaille reissulle.

Onkija	Karppi	Suutari	Ruutana	Turpa
Jari	1	0	0	0
Jukka	10	4	2	1
Mitri	3	0	1	0
Teemu	3	3	2	1

SYÖTTITILASTO

Tietyn tyyppisissä paikossa, tiettyyn aikaan vuodesta legedaarin IVP on ollut vuodesta toiseen ylivertainan syötti. Tämän kertaisella reissulla kaikki speksit olivat jo etukäteen IVP:n puolella ja aavistus realisoitui oikeaksi. Syystä syötin omintakeinen paskan ja mädäntyneen kalan sekalainen tuoksu on saanut kaikkien onkijoiden sieraimissa ruusuisen sivuaromin.