Kuhakauden korkkaus - useampia ennen ukkosta 27.5.2007

Viikon maratonrasituksista toivuttaan äkkikuhasta innostunut Siloneulatrio otti suunnan stadin kuhavesille. Totuttuun tapaan kohde valittiin huolella ja tutut ja turvalliset sillanpielet saattelivat ensimmäiset kumilötköt vetten valtakuntaan. Vieressämme nousevan auringon kansalaiset liottivat rauhassa pyytöjään ja sillan toistalaitaa miehittivät itänaapurimme kunniakkaat vapakalastajat.

Tuttuakin tutumpaa oli myös pohjatärppien lukematon määrä ja ylitsemme lenkeilevät kanssaeläjämme joiden katseet saivat pitkään seurataalla tapahtuvaa tyhjän piiskausta. Jossain kivikontaktien keskellä myös ensimmäinen messinkikylki nousi rannalle Jukan käskemän jigin perässä, mutta mittanauha oli armoton ja alamittakolli kiitti vapauttajiaan ja sukelsi takaisin lahtiveden viileyteen. Kalan koko herätti kuitenkin orastavan innostuksen - karvas kalkki 30-35 senttisten pikkuisten kanssa muistutti siitä, että viimevuotisten kalojen joukossa tämä pariasenttiä vajaa mittakala olisi ollut valtava.

Yllättäen kuha jäi ainoaksi - joskin tukevat maapallokontaktit ja sukeltajien iloksi kivienväleihin lopullisesti kiilautuneet jigimme pitivät kokoajan aktiviteetin päällä. Kaiken kruunuksi sillanpäällä yhtä pohjakontaktia irtikiskoessani kelan jarru sanoi RÄKS ja ystävyytemme, yhteistyömme ja avunantomme sai karvaan päätöksen. Oli paikan vaihdon aika!


Punto suristeli uusille ottimestoille ja pian tallustelimme meille uutta paikka kohti. Katse veteen kertoi sessioista tulevan vaikeat. Jo edellisessä paikassamme havaitsemamme virtaus oli muuttanut meren salmen Korkeakoskiseksi virraksi. Pohjan tavoittaminen mukana olevillamme pääpainoilla oli jokseenkin mahdotonta joten kalastus muuttui pomputuksesta liutukseen. Samalla kun ensimmäiset epätoivonsanat lausuttiin kuulevaksi muuttui virrassa liukuvan jigini paino raskaammaksi ja muutama kevyt potku kertoi iloista kieltänsä tärpistä. Kuiville nostettu kala osoittautui n. 37 senttiseksi ja sai oikeutetun vapautensa.


Samalla virta salmessa alkoi pikkuhiljaa heiketä ja kalastusnautinto kasvoi huomattavasti - eikä aikaakaan kun Jukka jo nosti kuiville edellisen kaltaisen kuhilaan. Tästä alkoi tasaisena jatkunut syönti, jonka aikana vajaassa tunnissa rannalla kävi näyttäytymässä 8 kalaa. Suurin osa kuhista oli 35-38 senttisiä eli noin 5 senttiä viimevuotisiamme isompia, eikä pienempiä näkynyt yhtään - toivottavasti verkkojen silmäkoon ja alamitan nosto alkaa pikkuhiljaa tehota. Aivan loppuhetkillä onnistuin lopulta löytämään myös mittakalat - jarrutomman kelan avulla rannalle nousi nopeaan tahtiin kaksi juuri mitan täyttävää kalaa (41 ja 40cm)jotka peratessa osoittautuivat mätilastisiksi. Päivä oli siis paketissa ja ensimmäisten salamoiden halkoessa taivasta ja esterin revetessä hillittömäksi vesisateeksi Puntossa mieli oli iloinen. Ainoastaan Mitrin ajatus oli kysymysmerkkinen - kalaton mieli repi kuitenkin maratonkalasta vieläkin riemua ja uudet reissusuunnitelmat laitettiin aluilleen.

  • sää: 22 astetta, iltaa kohti synkkenevä taivas, joka löi jo kotimatkalla tulta yläpuolellamme
  • saalis: Jukka 5 alamittaa, Teemu 2 mittaa, 2 alamittaa, Mitri -

Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit