Aurinkoa ja tyhjää 10.04.2010

Meren ollessa edelleen jäässä avovettä löytyy ainoastaan harvoista ja kalastajien hyvin tuntemista paikoista, laivaväylien, siltojen alusten ja voimakkaiden virtapaikkojen läheisyydestä. Näille aukkopaikoille on siikaonkijan suunnistettava halutessaan jallittaa alkukauden nirsoa hopeakylkeä.

Sunnuntaina kävimme Mitrin kanssa kiertelemässä Stadin rantoja kauniissa kevätsäässä, tavoitteena nauttia keskipäivän auringosta ja siinä sivussa ehkä napata muutama siika. Aluksi suuntasimme Lauttasaaren tutuille paikoille, jotka ei-niin-yllättäen kuhisivat kaikenkarvaisista ulkoilijoista, jotka olivat kuoriutuneet koloistaan kylmän ja ennätyslumisen talven jälkeen. Merkille pantavaa oli, että moni kantoi mukanaan vapaa tai paria ja rannat olivatkin Hattujen ympäristössä tiiviisti täytetty vaparivistöillä. Tuttu sisä-Hattu oli vielä osittain vapaana, mutta päätimme silti jättää sen houkutukset ja kokeilla parin vuoden tauon jälkeen siikaonneamme Karhusalmesta. Mitri oli tehnyt sinne jo edellispäivänä ulkoiluksi naamioidun täsmäiskun, ja osasi kertoa tuoretta tietoa salmen jäätilanteesta: Valitettavasti salmen paras ranta oli yhä
jäälauttojen alla.


Myös Karhusalmessa oli onkijoita lähes jokaisessa kohdassa, josta vain sai madon heitettyä pyytämään. Löysimme oman paikkamme muiden seasta ja aloitimme kolmetuntisen auringonottomme, siikaa kun ei kuulunut eikä näkynyt koko aikana. Kaikki paikalle vaivautuneet onnenonkijat saivat liottaa matojaan rauhassa, lähes kahvin ruskeassa salmivedessä. Onneksi keli kuitenkin suosi ja joutsenetkin häiritsivät vain ajoittain. Ehkä ensi viikolla jo räjähtää...

Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit