Siikavelkoja lunastamassa 2.5.2010
Teemu ja Jukka olivat jo urhoollisesti lähdössä polkupyörillä aamuyönkalaan 04:15, mutta valitettavasti rankka kaatosade kaatoi heidät takaisin petiin. Itse olin taas iltapäiväksi suunnitellut Maaretin kanssa ulkoiluksi naamioitua siikareissua vapun jäljiltä oleville Helsingin rannoille. Aamuyön reissun peruunnuttua myös Jukka hyppäsi meidän seuraksi mukaan. Tänä keväänä olemme ehtineet katsella tyhjiä siikavapoja jo useamman tuulisen tunnin ajan. Emme ole kuitenkaan malttaneet pysyä poissa rannoiltakaan. Tänään ei tarvinnut odotella. Ensimmäinen vapa ehti pyytää muutaman minuutin kun se jo tärisytteli ilosanomaa. Kelasin reissun ensimmäisen hopeasuomuisen ylös. Peruskokoa peruspaikalta. Kausi on siis vihdoin kunnolla alkanut!
Nopea perkaus, ja vapa takaisin pyytämään. Hetken päästä toinen vapa heiluu iloisesti. Kalastuksessa tärpin näkeminen tuntuu aina mahanpohjassa asti. Oli kyse sitten pilkkiahvenesta, onkisiiasta, maratonsärjestä tai täkyhauesta. Peratessani toista kalaa, Jukka näytti kelaavan omaa vappusiikaansa ylös. Seuraavan parin tunnin aikana nostelimmekin Jukan kanssa siikoja vuorotellen ylös. Kaikki olivat turvallista peruskokoa 300-500g. Pientä haastetta ongintaan toi kova puuskainen sivutuuli joka haittasi heittämistä ja tärppien huomaamista. Siikaparvien välillä myös muutamat särjet ja ahvenet muistuttelivat kevään tulosta yhtä paljon kuin viimeiset sulavat lumikasat. Siiat veivät vielä tänään kuitenkin voiton. Yhteensä saimme 13 siikaa noin neljän kilon verran.
Maaretkin sai hyvin tapettua aikaa kirjan, eväiden, auringon ja meri-ilman avulla. Lopulta kelasimme koukut ylös ja suuntasimme kohti autoa. Tuulilasissa odotti kuitenkin iloinen yllätys - 40 Eur parkkisakko. Omille kaloilleni tuli siis hintaa vähän alta 20 Eur / kilo jolla myös viereinen supermarket myy samaa verkolla pyydettyä lajia. Tein kai sitten oman osuuteni Kreikan talouslaman pelastamiseksi. Kalapaikkojen lähellä olevat parkkisakot pitäisi kyllä olla korvamerkittyinä stadin kalavesien hoitoon. Loppujen lopuksi reissusta jäi silti hyvä maku. Vielä ehtii tehdä ehkä yhden siikareissun ennen särkiarmejan saapumista. Sen jälkeen ajatus suunnataankin täysin maratonia kohti.
Nopea perkaus, ja vapa takaisin pyytämään. Hetken päästä toinen vapa heiluu iloisesti. Kalastuksessa tärpin näkeminen tuntuu aina mahanpohjassa asti. Oli kyse sitten pilkkiahvenesta, onkisiiasta, maratonsärjestä tai täkyhauesta. Peratessani toista kalaa, Jukka näytti kelaavan omaa vappusiikaansa ylös. Seuraavan parin tunnin aikana nostelimmekin Jukan kanssa siikoja vuorotellen ylös. Kaikki olivat turvallista peruskokoa 300-500g. Pientä haastetta ongintaan toi kova puuskainen sivutuuli joka haittasi heittämistä ja tärppien huomaamista. Siikaparvien välillä myös muutamat särjet ja ahvenet muistuttelivat kevään tulosta yhtä paljon kuin viimeiset sulavat lumikasat. Siiat veivät vielä tänään kuitenkin voiton. Yhteensä saimme 13 siikaa noin neljän kilon verran.
Maaretkin sai hyvin tapettua aikaa kirjan, eväiden, auringon ja meri-ilman avulla. Lopulta kelasimme koukut ylös ja suuntasimme kohti autoa. Tuulilasissa odotti kuitenkin iloinen yllätys - 40 Eur parkkisakko. Omille kaloilleni tuli siis hintaa vähän alta 20 Eur / kilo jolla myös viereinen supermarket myy samaa verkolla pyydettyä lajia. Tein kai sitten oman osuuteni Kreikan talouslaman pelastamiseksi. Kalapaikkojen lähellä olevat parkkisakot pitäisi kyllä olla korvamerkittyinä stadin kalavesien hoitoon. Loppujen lopuksi reissusta jäi silti hyvä maku. Vielä ehtii tehdä ehkä yhden siikareissun ennen särkiarmejan saapumista. Sen jälkeen ajatus suunnataankin täysin maratonia kohti.
- kalastusaika: 15.30 - 19.30
- sää: +9, puolipilvistä, lännestä 8ms, puuskissa enemmän
- saalis: Mitri 7 siikaa, Jukka 6 siikaa (yhteensä n. 4 kg)
Kommentit