Itsenäisyyspäivä pilkillä - ja valkeus tuli 6.12.2010

Jukan ja Mitrin edellisviikonloppuisen katastrofireissun tunnelmien kuuntelu ja jatkuva lattialaminaatin paikalleen napsuttelu oli aikaansaanut koko viikon piinanneen polttavan pilkkikuumeen. Pakkasen paukkuessa ja jäiden vahvistuessa itkin hiljaa menetettyjä kirkkaita ensijäitä. Musta alle 10 senttinen teräsjää on ennen lumen tuloa kalan saannin kannalta antoisinta aikaa, ehdottomasti keveintä kairata ja taivaallista kulkea. Unohtaa ei myöskään sovi sitä ihanaa Jeesusmaisesta tunnetta jonka kokee kun kirkkailla vesillä pystyy näkemään monta metriä jalkojen alla lepäävän järven pohjan.

Sunnuntaina kaikki olisi vielä ollut kauden avausreissulle jotakuinkin kohdallaan, mutta kun hyvin nukutun yön jälkeen könysin ikkunalle ihailemaan 93-vuotiasta kotimaata oli tulevasta reissusta jopa hitusen vaikea olla innoissaan. Taivas oli aamuyön aikana tuupannut maahan lähes 20 senttiä uutta valkoista ja kokemuksesta tällainen radikaali muutos jään alaisen maailman valotilanteessa lyö kalojen suut pariksi päiväksi totaalisesti kiinni. Pilkkipäivä on kuitenkin aina pilkkipäivä, joten puoli yhdeksän maissa puskin parisataa metriä läpi lumivallien kehän varteen odottamaan kyytiä kohti Klaukkalaa.

Aina lähestyessäni Klaukkalaa ja Nurmijärveä verkkokalvoille läsähtää yks kaks yllättäen Matti Vanhasen naamavärkki ja jostain alitajunnasta alkaa kaikua kauhistuttava jorina puistokaupungeista ja niiden autuaaksi tekevästä onnen tunteesta. Klaukkalan kunnan markkinointi vastaavat voisivat lisätä jargonin jatkeeksi maininnan Etelä-Suomen lumisimmasta kunnasta. Olemme tehneet paikalliselle Valkjärvelle viitisen reissua ja joka ainoalla kerralla jään päältä on löytynyt liian paljon lunta ja lähes aina taivas on tarjonnut lisää valkoista varjostamaan kalojen eloa.

Tyhjää nyhjäämistä...

Jos olisimme olleet paikalla 24 tuntia aikaisemmin olisi lumitilanne jäällä ollut liki täydellinen, mutta nyt liki 20 senttinen uuden lumen kerros jäädytti värikoukkuahven haaveet absoluuttiseen nollapisteeseen. Lumen alle jäätä oli kertynyt liikaakin ja Moraa joutui pyörittää jo reippaasti, että n. 20 senttinen jää antautui.

Jukan ensimmäinen reikä antoi heti kalan, mutta orastava innostus tutuista Valkpienokaisista hyytyi nopeasti kun tutut kukkorannat paljastuivat tyhjiksi. Näiltä koordinaateilta oli aina noussut useamman kukon tykötarpeet, emmekä muilta syvyyskäyriltä kalaa olleet edes ikinä kokeilleet. Parin tunnin ja yhteensä alle kymmenen pikkuahvenen jälkeen usko ja toivo alkoivat rakoilla ja etusormi oli jo syvällä suussa. Seurasimme sen yhden ainoan kanssahullumme pilkkitoimia ja huomasimme tuulimyllyn pyörivän vinhasti keskellä selkää.

Valkjärven pohjanmuodot muistuttavat isoa uima-allasta, joten kalan hakeminen selältä on aina tuntunut aikalailla hakuammunnalta ja kun tavoitekala on aina ollut kukkokokoinen ei järven kouluaminen ole ollut edes tarpeellista. Nyt kuitenkin löysimme itsemme istumassa 6 metrin käyrältä keskellä ei mitään ja niin vain 10 minuutin istumisen jälkeen Mitri nykäisi jäälle liki 300 grammaisen malliahvenen. Mieleen liukui välittömästi harhakuva paikalle osunnesta parvesta ja parinsadan metrin päässä pilkkivän äijän suurahven talkoista.

Pian viimeinenkin urhollinen meitä lukuunottamatta poistui ja jättijälkeensä kymmenisen reikää ja kymmenkunta jäätynyttä pikkukalaa. Suurahven karnevaalia ei siis oltu ilmeisesti nähty ja viimeinenkin uskoripe alkoi laskeutua alas tilanteeseen alistuvilta hartioilta. Jäältä löytämämme kalat mukaanlaskettuna kasassa oli juuri hikisesti yksi kukollinen kalaa ja kun kausi oli nyt kaikkien osalta polkaistu myös kalojen osalta liikkeelle oli aika kääntää katse kohti uusia seikkailuja. Pilkkiminen on hieno harrastus, mutta nyt näyttää pahasti siltä, että tämä kausi saattaa mennä aika pitkälti rämpiessä ja katseet kannattanee ehkä kääntää ainakin hetkeksi aavalle merelle.

Sisko ja sen veli!
  • kalastusaika 9.30-15.00
  • sää -4astetta, pilvisyys 10/10 (lumisadetta), jäätä 20cm, lunta jäällä 25cm
  • saalis: yhteensä alle 20 kukkokalaa

Kommentit