Avovesikauden avaushetket - ei siikapiinaa tänä vuonna 13.4.2011
Kalastuksen hyvistä puolista on varmaan tullut jo joristua kyllästymiseen asti ja loputon ylistys alkaa pian olla yhtä uskottavaa kuin Mari Kiviniemi. Siltikin, vaikka muut toimet ovat varmasti yhtä antavia ja mielekkäitä tunsin suurta riemua yskiessäni tiepölyä ulos keuhkoistani sulan stadilaisen salmen rannalla. Vuoden ajat tulevat ja menevät, mutta yhtä innokkaasti sitä ottaa aina vastaan "ekan" pilkkireissun tai kuten nyt, "ekan" avovesikeikan.
Jukka ja Mitri olivat jo kautensa korkanneet viime vuosina pelottavan tutuksi muuttuneella alkukauden nollareissulla ja molemmat olivat jossain kotisohvilla nuolemassa auenneita haavoja. Suunnittelut alkuvuoden paikat olivat keskiviikko iltanakin odotetusti miehitetyt, mutta onneksi se "oma" reuna oli vielä avoinna.
Näennäisen seesteinen kaupunkikuva - valitettavasti joutsenet eivät ole seesteisiä.
Kolmisen tuntia vierähti ajatellen ja ihmetellen sitä, kuinka vähän juttuseuraa vieressä pomppineesta variksesta lopulta irtosi ja miten herkästi ajatus on taas alkanut karkailla kohti kalamaratonia. Taisin siinä aikani kuluksi soitella yhden jos toisenkin puhelun ympäri Uuttamaata ja jossain siinä Järvenpään ja Konalan välissä toinen vavoista niiasi kerran. Sitten hiljeni ja kun minuutin päästä tempaisin vastaiskun olin aivan saletti, että kalaa ei tulisi. Yllätys olikin aikamoinen, kun rannalle lennähti perus 400 grammainen hopeakylki.
Parin edellisen vuoden toukokuulle venynyt siikapiina ei tänä vuonna toistu ja hyvä niin. Kelit lämpenevät ja kalastajan vuosi etenee. Siianonginta on ehkä yksi niistä noin kymmenestä suosikkikalastusmuodosta ja niistä ehkä se stadilaisin. Rantaviivaa löytyy ja lähes kaikkialta tätä herkkua saa kun jaksaa riittävän kauan kuluttaa housun takamusta. Hyvää siika-aikaa on oletettavasti jäljellä melkein äitienpäivään ja määrällisesti eniten kalaa tulee mututuntuman mukaan silloin kun noin kolmannekselle siioista on jo punaiset silmät. Antaa siis kevään edetä ja jatketaan kalastusta ja päivähaaveita joissa vilistävät taas kaiken maailman vedenelävät
Jukka ja Mitri olivat jo kautensa korkanneet viime vuosina pelottavan tutuksi muuttuneella alkukauden nollareissulla ja molemmat olivat jossain kotisohvilla nuolemassa auenneita haavoja. Suunnittelut alkuvuoden paikat olivat keskiviikko iltanakin odotetusti miehitetyt, mutta onneksi se "oma" reuna oli vielä avoinna.
Näennäisen seesteinen kaupunkikuva - valitettavasti joutsenet eivät ole seesteisiä.Kolmisen tuntia vierähti ajatellen ja ihmetellen sitä, kuinka vähän juttuseuraa vieressä pomppineesta variksesta lopulta irtosi ja miten herkästi ajatus on taas alkanut karkailla kohti kalamaratonia. Taisin siinä aikani kuluksi soitella yhden jos toisenkin puhelun ympäri Uuttamaata ja jossain siinä Järvenpään ja Konalan välissä toinen vavoista niiasi kerran. Sitten hiljeni ja kun minuutin päästä tempaisin vastaiskun olin aivan saletti, että kalaa ei tulisi. Yllätys olikin aikamoinen, kun rannalle lennähti perus 400 grammainen hopeakylki.
Parin edellisen vuoden toukokuulle venynyt siikapiina ei tänä vuonna toistu ja hyvä niin. Kelit lämpenevät ja kalastajan vuosi etenee. Siianonginta on ehkä yksi niistä noin kymmenestä suosikkikalastusmuodosta ja niistä ehkä se stadilaisin. Rantaviivaa löytyy ja lähes kaikkialta tätä herkkua saa kun jaksaa riittävän kauan kuluttaa housun takamusta. Hyvää siika-aikaa on oletettavasti jäljellä melkein äitienpäivään ja määrällisesti eniten kalaa tulee mututuntuman mukaan silloin kun noin kolmannekselle siioista on jo punaiset silmät. Antaa siis kevään edetä ja jatketaan kalastusta ja päivähaaveita joissa vilistävät taas kaiken maailman vedenelävät
Kauden eka - n.400g- kalastusaika 17.45-20.30
- ilma +5, tuuli 2m/s E, pilvisyys 7/10
- saalis 400g siika
Kommentit