Tuulta ja tuiverrusta 4.12.2011

Nuha, yskä, pikkuisen lämpöä, kuumetta, korvatulehdus, enterovirus, keuhkokuume, mykoplasma, puhjennut korva ja lämmintä mehua, pamol-f, nenäsumute, burana, zithromax, antibiootteja, korvatippoja - kuusi viikkoa putkeen niin, että kotona joku oli kokoajan kipeänä. Syö intoa kaikkeen, rajoittaa, säälittää ja ennenkaikkea ärsyttää, mutta kuten lasten sairastelut aina päättyy lopulta yllättäen, alkaakseen ehkä taas pian uudelleen.

Eli loppusyksystä ei siis paljoa ole kalasteltu vaikkei niitä kalasteluja ajatuksen tasolla kovin kauas piiloon näytä pääsevänkään. Kuinka sairasta se sitten on jos toisen potiessa keuhkokuumetta sylissä voi ajatus harhautua veden alle, taimenrannoille, jokivarteen - terapiaan. Yksi reissu kuitenkin tehtiin sateessa ja myrskyssä.


Meri on mahtava, vaikka kova tuuli ja komeat mainingit vaikeuttivat kalastusta ja veden pinta oli niin korkealla, että kalastus piti aloittaa rantapuiden alta. Ei tullut kalaa - taimenta. Oliko yllätys? Silti reissu oli taas muistutus siitä, kuinka paljon kalareissuja rakastaa ja miksi keli ei koskaan voi tehdä reissua mahdottomaksi. Seuraakaan ei sovi väheksyä. Oikeastaan siinä on se juju. Vaakasuora vesisadekin on helvetin kivaa, mutta piristäähän sekin kun kuulostelee tulevan isän fiiliksiä.

Viikko reissun jälkeen Mitristä tuli uuden pienen tyttövauvan isä. En pidä saalis vertauksista. Lapsen syntymä on jotain niin spesiaalia, että kirjoittamalla ja kuvailemalla sen saa helposti kuulostamaan joko lattealta tai kornilta. Muuttuuko arvot ja ajatusmaailma lapsen synnyttyä? Ainakin se tuo eloon lisää syvyyttä ja laajentaa tunteiden kirjoa. Ikävää siinä on kai jonkunlainen jatkuva huoli, joka istuu ainakin omalla olkapäällääni halusin tai en. Onkohan tämä kuitenkaan ihan tavallinen korvatulehdus? Miksi en voi auttaa, vaikka toista sattuu?

Huolen ja jonkinlaisen laajennetun vastuun kääntöpuoli heilauttaa mittarin kuitenkin aivan toiselle asteikolle. Kaipuu ja välittäminen, joka ei todellakaan ole yksipuolista. On ihanaa välittää, mutta jokainen on kai sen verran itsekäs, että voi myöntää ettei välitettävänkään olo ei ole hassumpaa. Myös perspektiivi omaan elämään ja siihen tapaan elää lapsuutta joka on itselle tuttu muuttuu. Väistämättä lapsista peilaa myös itseään ja tätä kautta jollain kierolla tavalla alkaa arvostaa omia vanhempiaan vielä entistäkin enemmän. Millä keinoin itsestä on kehittynyt tällä tavoin ajatteleva olento - elämisen malli, ympäristö, kanssa eläjät ja raaka tsägä?

Aliarvioida ei sovi myöskään sitä onnea, kun tajuaa olevansa samanlainen höperö kuin kaikki muutkin vanhemmat. Kun huomaa vilpittömästi riemuitsevansa kun näkee pienen ihmisen hymyilevän tietoisesti ensimmäisen kerran tai kun tajuaa liki itkevänsä kolmevuotiaan laulaessa päiväkodin pikkujouluissa. Kyllähän sitä on aina toisten onnea arvostanut ja osannut siitä iloitakin, mutta kun on itse jatkuvasti niin lähellä ja kiinni - riippuvainenkin puolin ja toisin sen höperöyden ihanuuden vasta tajuaa.

Ja vaikka kuinka kokee jakavansa laadukasta elämän ohjetta ja luotsaavansa omien lastensa polkua eteenpäin on huimaavan riemukasta tajuta se, että jo hyvinkin pieni ihminen poimii näistä ehdottoman tärkeiksi ajatelluista teeseistä ne itselleen sopivimmat ja muovaa niistä muista tempperamenttinsa ja persoonansa raameihin sopivat.

Mitrille ja Maaretille voi sanoa vain isosti onnea! Iloa ei tähän maailmaan mahdu liikaa eikä muuten myöskään asiallisia ja elämään oikealla asenteella suhtautuvia vanhempia. Harhapolku. Kalastus on yksi asia, joka pysyy kaikkien muutosten keskellä. Kelit toki voisivat muuttua vähän nopeammin, sillä nykyiset Atlantilta toinen toisen perään kaatuvat matalapaineet ja myrskyt eivät juuri edistä jäiden tuloa. Vaikka keli on vain tekosyy. Jukka sai pukilta taimenlusikoita ja omassa paketissani oli kiehtova DVD: Four seasons of Carp fishing. Osan kolme nimi oli Winter.

Kommentit

Miia sanoi…
Onnittelut Mitrille ja Maaretille!

Aloitin historiikin lukemisen, mutta pitää palata vielä uudestaan. Tiedän blogi on kehittynyt kyllä entistäkin hienommaksi! Tekstit ja kuvat on ihania ja siloneulalainen asenne näkyy. Teillä on jopa filosofia! Ottakaa nyt hyvät herrat jotakin varmuuskopiota. Ette ehkä ymmärrä ihan täysin, kuinka arvokasta matskua teillä on. Josta tulikin mieleeni että oletteko mahdollisesti harkinneet kirjaa? Kaiken ei tarvitse tietenkään olla painettuna, mutta olisi hienoa, että olisi olemassa "letkeää stadilaista kalastusta" -teos. Miettikää vakavasti. 2013 on tulossa ja teillä on valmista käyttistä vaikka kuinka. Olis musta kulttuurihistoriallinenkin teko, ajankuvaa, amatöörikulttuuria. Tiesittehän, amatööri: the one who loves. En tiedä kuinka paljon teidän alalta on vastaavia teoksia. Onko teille Juha Herkmanin Lohen katse tuttu? http://www.eralehti.fi/erakirjat/kirjat2/juha-herman-lohen.aspx

Kyllä ne jäät tänä vuonnakin jossakin kohden tulevat!

PS. Suosikkini historiikissa: "Vuosi 2010 muutti kalastustottumuksiamme rajulla kädellä"
Mitri sanoi…
Kiitos onnitteluista! Ja kiitos Teemulle liikuttavasta raportista!

Itsekään en pidä saalisvertailuista, mutta kyllä toi pikkuinen kolmikiloinen tuntui ekan kerran sylissä monta kertaa painavammalta kuin kesäinen ysikiloinen karppi!