Vuoden vika reissu 29.12.2012

Vuosi on taas vaihtumassa, ja sitä on jälleen montaa kalastuskokemusta rikkaampi. Alkuvuoden ison ahvenen merireissut, kevätauringon nauttiminen perinteisillä siikarannoilla, jokakeväinen kalamaraton-huuma uusilla lajeilla, kesän unohtumattomat karppiyöt, syksyinen epätodellinen isojen karppien viikonloppu, palauttava rentoutuminen kemiössä sekä pakollinen mertsariheittely. Paljon kairattuja reikiä, tallottuja polkuja, pujoteltuja matoja, kahlattuja rantoja, ritsattuja boilareita, pyöriteltyjä mäskipalleroita, väsyneitä aamuja, kilometrejä, hienoja hetkiä, sadetta, hyviä ystäviä, uusia tuttavuuksia, epätarkkoja kännykuvia, kiroilua, uuden opettelua ja unohtumattomia elämyksiä.


Ajattelimme Jukan kanssa uhrata vuoden viimeisen reissun kuhan pilkintään. Osittain tähän päädyttiin ihan olosuhteiden pakosta. Neljäs peräkkäinen poikkeuksellisen luminen talvi oli tuonut lampien ja järvien jäälle jo ensimmäinen kuukauden aikana lähes 70cm lunta. Myöskin meren jäätilanne tietämillämme ahvenpaikoilla oli vielä hieman epävarmaa. Astelimmekin kuhapaikoille heti aamutuimaan, ja saimme nauttia auringon erittäin hitaasta noususta erittäin kylmälle lahdelle.


Kauden ensimmäinen merikairaus


Epätoivo alkoi hiipua jo heti ensimmäisen hiljaisen tunnin jälkeen. Värikoukkumme saivat olla täytin rauhassa. Kuhan pilkkiminen on kyllä yksi tylsimmistä lajeista jos tapahtumia ei ala tulla suhkot nopeasti. Kaksi tuntia kairalua ja tyhjän pyytämistä tuntuu jo ihan riittävän pitkältä ajalta. Lopulta paikalle alkoi saapumaan sankoin joukoin myös muita pilkkijöitä. Kuulema kuhakausi ollut aika huono, eikä helikoptereita tosiaan näkynyt missään ilmansuunnassa. Nautiskelimme vielä hetken aurinkoisista D-vitamiineista kunnes paketoimme tämän kalastuslajin taas muutamaksi vuodeksi varastoon. Toki saaliin ja mielenkiinnon kasvattamiseksi voisi kokeilla erilaisia kuhamestoja, pilkkejä ja taktiikoita, mutta mielenkiinto ja motivaatio ei todellakaan riitä. OK laji kokeilla kerran kahteen vuoteen.





Ennen kotiin lähtöä hyppäsimme vielä haalarit päälle autoon, ja ajoimme jonkin matkan päähän katsomaan avomeren jäätilannetta. Tuoreella jäällä ei ollut yhtä rantapilkkijää lukuun ottamatta yhtään ketään. Jää oli kuitenkin jo sen verran paksu ja terästä, että uskaltauduimme lähteä kokeilemaan jos vanhalla läheisellä ahvenpakalla olisi jo elämää. Ahvenet olivat tässä vaiheessa kuitenkin vielä jossain muualla. Näky jäällä oli yksi hienoimmista mitä kalareissuilla kokenut. Mahdollisuus kävellä ensimmäisenä täysin lumetonta hieman epätasaisen aaltomaiseksi jäätynyttä merenpintaa pitkin kohti oranssia auringonlaskun horisonttia. Näihin kuviin ja tunnelmiin kohti uutta vuotta!








 





HYVÄÄ UUTTA VUOTTA JA KIREITÄ KAUDELLE 2013

Kommentit