Perheongella 17.-18.7.2013

Pitkään karppireissuun pystyy yhdistämään tiesvaikka mitä - ruoanlaittoa, lettujen paistoa, uimista, mustikankeräystä, majan rakennusta, iltasatuja, yleistä innostusta ja ihmettelyä. Ainakin jos reissussa on mukana kaksi alle kouluikäistä poikaa. Laurille reissu oli elämän toinen, mutta Ahtolle joka on puhunut Talppi-keikasta pian vuoden reissu oli ensimmäinen, samoin kun yö teltassa.

Kohti onkipaikkaa
Ennakko-odotukset kalan saantiin olivat alhaalla - ennakkosyöttö oli laiskaa ja keskikesän huonot kokemukset mielessä raahasin telttaa, kolmea makuualustaa, kolmea makuupussia, safkaa, vaihtovaatteita ja karppikamoja ylös jyrkkää rinnettä. Meinasi tulla limitti vastaan, mutta perille päästiin. Siitä alkoi hiukan poikkea onkivuorokausi. Poikkeavaa se oli muun toiminnan ohessa myös se, että ensimmäinen vienti osui ekan vartin sisään - kevyt pettymys, mutta lahnarekordiuusiksi. Kolmekiloinen late ei paljoa etupainoa kummemmalta siiman päässä tuntunut, mutta yhtäkaikki saatu kala sai kevyttä hymyä aikaan rannassa. Laurin onnistui yllättävän hyvin haavita kala 42 tuumaisen pohjalle. Ja siinä vaiheessa kun irrottelimme kalaa koukusta marssi Jukkakin rantaan.

3,0kg 
,
Koko reissu oli hyvinkin hämmentävä - yleensä paikalla näkyy paljon kalaa, mutta nyt karpit pysyivät jossain näkymättömissä koko illan. Menoa se ei toki haitannut ja kun karkki-iltapalan ja iltasadun jälkeen istahdin Jukan kanssa rantaan oli vuorokausi jo melkein vaihtunut - väsytti. Ehkä tunnin jaksoimme istua pohtimassa karpin mieltä ja ajatusta, podauksen hyödyllisyyttä ja sitä kuin tärkeää on, että onkiessa itse koukkusyötin saa mahdollisimman hyvin näkösälle, mäskin päälle. Uskonpa jopa, että kalan saisi vaikka tikun palalla jos koukun onnistuu sijoittamaan täsmälleen oikeaan paikkaan. Näitä samoja teemoja kelataan edestakaisin liki jokaisella onkireissulla ja omakin mielipide vaihtuu taajaan. Ainoa fakta on se ettei yhtä ainoaa totuutta ole olemassa.

PVA-uskovainen olen

Itselleni eräs totuus liittyy kalojen käsittelyyn ja vapauttamiseen. Yksi ohje pojille metsässä on, että muurahaispesiä ei kannata sorkkia, siitä ei tule kuin paha mieli - itselle ja muurahaisille. Maaampiaispesän päältä juoksemista on paha välttää, se on useimmitten vahinko. Edelliseen postaukseen tuli kommentti Merenkurkun helmestä Vaasasta. Muurahaispesiä ei kannata sorkkia, se on eläinrääkkäystä, mutta ehkä Markun maininta hienoista kuvista ja hyvästä tekstistä meni ihon alle, hyväili itsetuntoa ja pakotti kommentoimaan, joten nyt mennään...

Voin heti sanoa, etten kalastaisi jos kalat esimerkiksi kirkuisivat väsytyksen aikana - en huvitellakseni, enkä syödäkseni. Sellainen kai on kaupunkilainen, luonnosta vieraantunut asfalttisolien kasvatti. Varhaisina kalamuistoina voin mainita korisevat hauet niitä tapettaessa, teki pahaa. En myöskään luultavasti suhtautuisi ongelmattomasti Pyydä ja Päästä metsästykseen, jossa hirveä ammuttaisiin tainnutusnuolella, kuvattaisiin sarvipäätä, jotta voidaan postata kuvat kavereille ja lopulta vapautettaisiin eläin. kun samaan aikaan  vieressä kaveri videoi suuren saamamiehen moraalisesti ylivertaista suoritusta. Kuitenkin olen valmis tekemään tämän saman kaloille - miksi ihmeessä? Myönnän heti, että ajatusketju ontuu ja ymmärrän että ulkopuolisesta hommassa on kyse eläinrääkkäyksestä kun täällä sisälläkin ajatus on käynyt joskus mielessä.

Mitä kalojen muistijälkeen tai kiputuntemukseen tulee, voin mutuna todeta samoin kuin Markku Vaasasta, asiasta on olemassa aika paljon tutkimuksia ja nämä todella antavat tuloksia siitä, ettei vapautetut kalat juurikaan kärsi jos vapautus hoidetaan tyylikkäästi. Tähän tyylikkyytten ja kalan hyvinvointiin tulee kyllä kiinnitettyä nykyään huomiota todella paljon. Jos kiinnostaa miten esim. karppiongella kalat vapautetaan kannattaa vierailla jonkun keskieurooppalaisen/brittiläisen lafkan saitilla ja tarkastaa kuinka paljon kamaa tätä varten on myynnissä. Toki tutkimukset voidaan myös unohtaa ja ajautua ajatukseen (joka on toki varmasti osittain oikea) jossa tutkimukstulokset nollataan toteamalla, että mistä ihminen lopulta voi tietää miltä kaloista tuntuu. Silloin nämä kalan hyvinvointia edesauttavat vempaimet kiillottavat vain kalastajan törkystä omaatuntoa.

Yksi henkilökohtainen kokemus puoltaa kyllä kalan, tässä tapauksessa karpin, selviytymistä ja lyhyehköä muistijälkeä. Kerran saimme karpin jonka käsittely meni niinsanotusti täysin reisilleen. Kala tipahti kalliolle ja pyöri tästä veteen. Eettisesti valveutuneet onkijat olivat huolissaan kalan hyvinvoinnista ja pääsipä rannassa varmaan pari voihkaisua kun karppi jäi 45 asteen kulmassa makaaman rantaveteen. Kun vetistävät silmät avattiin yllättys oli melkoinen. Siinä se oli safkalla, samoja syöttejä mutusteli kuin johon oli juuri narahtanut. Pohjan tyhjennetyä kala kääntyi "terveeseen" asentoon ja ui majesteetillisesti pois. Hämmennys rannassa oli melkoinen, toki putoamisen aiheuttamat mahdolliset vammat ilmaantuvat ehkä myöhemmin, mutta se että kala söi välittömästi jätti itselleni kuvan siitä, ettei mitään suurta kipu/stressiseurasta väsytyksestä ollut.

Moni esivanhemmistamme pyörisi varmasti tämän kalastustavan takia haudassaan. Miesten pitkät hiukset, liian mausteinen ruoka, samaa sukupuolta olevien ihmisten rakkaussuhteet, ateismi, naisten oikeus maanpuolustukseen ja moni muu asia aikaansaisi samaan tapaan kuhinaa hautakammioissa. Maailma jossa nyt elämme on monin tavoin parempi paikka - myös moraalisesti, kuin vanhoina hyvinä aikoina. Samoin täältä Suomesta käsin on vaikea löytää harrastusta joka on ei ole "rikkaiden" hupia. Kansakunnan elintaso korreloi aika suoraan siihen aikaan joka käytetään muihin kun perustarpeiden tyydyttämiseen. 

Ihmisyys ja inhimmillisyys ovat voimakkaista sanoja. Saako esimerkiksi eläintä käsitellä huonosti silloin kun se päätyy lautaselle? Nykyisessä tehotuotannossa paljastuu jatkuvasti karkeita epäkohtia - jäävuoren huippuja ehkä. Liikkuuko nykyihminen, kaunis grillattu broilerifilee italiassa tuotetun rucolasalaatin päällä, koskaan ihan puhtailla vesillä? Omavaraistalouksia tässä massa on kovin vähän. Ja kuinka monen kalastajan harrastus loppuisi siihen kun euroopankommission eettinen tarkastusryhmä asettuisi uistelijan, verkonnostajan, mökkiheittelijän tai karpinonkijan juttusille. Uskon, että jokaisella kalastajalla on kokemus siitä, että joku saatu kala on kärsinyt tarpeettomasti.

Pahinta tässä kiistelyssä on vahva vastakkainasettelu ja helvetin syvät poterot jotka estävät keskustelun. Sieltä pohjalta ei kuulla toisten perusteluja kun omassa kuopassa kaikuvat, puolin ja toisin, vielä omien vahvojen mielipiteiden voimakkaat takapotkut. Omassa päässäni olen pystynyt käsittelemmään asiat  niin, että kalastus jatkuu ilman pienintäkään Jaakobin painia. Tämä on minun tapani.  En rääkkää kaloja tarpettomasti, kunnioitan niitä ja luulisin tietäväni niiden elintapojen kautta paljon muutakin vesistöistämme. Ehkäpä siksi olen kiinnostunut myös vesistöjen suojelusta ja nyt tapetilla olevista uhanalaisista kalakannoista. Ihan heppoisin perustein en myöskään lähtisi kyseenalaistamaan muiden tapaa harrastaa. Ehkäpä siksi, että tiedän liikkuvani ominekin perusteluineni kevätjäillä - jostain ne ehkä sittenkin pettävät vaikka rannassa kaiken piti olla ihan varmaa.

Ja jottei otsikko unohtuisi. Aamuyöstä tuli reissun toinen lähtö. Pojat saivat siis elämänsä ekan häläriherätyksen. Lauri ryntäsi ulos ammattitaidolla. Kengät jäi ohjeiden mukaan telttaan ja makuupussi löytyi puolivälistä telttaa ja vapoja. Jukan lahnarekordi jäi 100gramman päähän. Kalaa vapauttaessa kuuntelin huvittuneena teltan suulla käytyä dialogia. Ahto oli yhtä pihalla kun Mitri yöllä ja Lauri meinasi polttaa päreensä kun selitteli Ahtolle mitä juuri oli tapahtunut. Aamu-uinnilla ajatus oli kuitenkin  kirkas. Trangiapuuro mustikoilla maistui, viileä aamuuinti piristi ja leirin purku sujui leppoisasti. Reissu päättyi kotimatkalla Ahton kysymykseen: "Lähdetäänkö huomenna mäskäämään?"  Ei kai vain olisi tätäkin ressukkaa johdettu kohti moraalin rappiota. Vielä viime vuonna Ahto uhosi tappavansa Karpin ja grillaavansa siitä herkullista sisäfilettä, mutta nyt se jo huolehtii mäskeistä ja on oletusarvona vapauttamassa saadut karpit.

Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit