Suunnitelmia vuodelle 2014

Ei sanaakaan kelistä, pukeutumis- ja asennekysymys - vaatii kyllä varsin rankasti tuota asennepuolta. Vuosi 2014 rullaa ja blogi on elänyt  hiljaiseloa jo kuukausia. Suurimmalta osin se kertoo reissujen puutteesta. Joku kopaisu tuolla on takana, mutta kalastusrintamalla on ollut kovin hiljaista. Kerran kartoitettiin uusia karppipaikkoja - sinä ainoa viikonloppuna kun olisi uskaltanut pilkille. Jäällä käveltiin, ilman kairaa. Yksi potentiaalinen mesta löytyi, helppo oli hakea onkipaikkoja kun pystyi lampsimaan ohutta liukasta jäätä pitkin etsien aukkoa pusikoituneista rannosta ja väliä Jyllenbergien rantatonteista. Ehkäpä kesällä palataan sinne.

Pilkille kyllä tekisi jo mieli, mutta tämän ollessa mahdotonta ja muun kalastusinnon laahatessa pohjalla päädyimme kaikki kolme yleishyödyllisiksi apupojiksi Järvenpäähän. Tähän aikaan vuodesta noita pakkasia pitäisi täyttää, kesällä priorisoidaan helpommin itse ongintaan ja joskus syöttipuoli raahaa perässä. Boilievastuu ja meidän painostavat katseet ja ylettömät vaatimukset ovat kesäisin painaneet tiukasti Jarin harteilla joten olimme jo aiemmin puhuneet parista talkoopäivästä joina kesälle pyöriteltäisiin reilut varastot laatusyöttejä. Vaikka voisihan noita kaupallisiakin käyttää. Todistetusti ne toimivat hiivatin hyvin esimerkiksi ylihintaisena esisyöttömateriaalina.

Aikaisempina vuosina tällaisen talven osuessa eteen olemme löytäneet itsemme Heinolan pohjoispuolelta ja Lopen järviylängöltä jäiden perästä. Nyt  polte ei ehkä ole ihan entisenkaltainen. Toivotaan, että vallitseva tuulen suunta seuraavien kuukausien aikana kertaalleen kääntyy idän puolelle ja etelän pikkulammet saavat pilkkimiehen kantavat pinnan. Muitakin suunnitelmia on.

12kg

Kalakalenteri on armoton, melkein jatkuvasti päällä on joku kausi, useimmiten useampia. Tällä hetkellä ei tunnit ja viikonloput riitä kaikkeen joten on pakko tehdä valintoja. Lampien ensijäät, varsinkin kirkkaat pitäisi korkata. Kerran niillä jo käveltiin ja valehtelisin jos väittäisin ettei mielessä läikähtänyt. Lampipilkintä on silkkaa terapiaa. Tämä on ehdoton must myös kaudelle 2014. Matikat alkavat nousta tammikuussa syvemmistä vesistä kutupaikoille ja taitava onkija saa saalista syöttiongella sekä avovedestä, että jään päältä. Tämä viehättäisi vähintäänkin hitusen - varsinkin stadilainen. 

Jo syksyllä oli puhetta, että tälle pilkkikaudelle kokeiluun otetaan täkypilkintä. Lähinnä ajatuksissa siinsi hauki ja ehkä paikoin myös krouvimpi ahven. Maaliskuun lopun pitenevät auringontäyteiset iltapäivät haukilahdella rupatellen ja nautiskellen elosta kuulostaa suunnitelmalta. Jäiden lähtö merkkaa vääjämättä siikakautta, ihan saletisti pyritään yhyttämään sitä herkullisinta ruokakalaa ainakin parin keikan verran. Siikaonkiessa avovesikausi aukeaa kuin itsestään eikä tästä ole kuin hujaus lämpimiin ja arvaamattomiin onkiöihin.

Matkalla Järvenpäähän hommalle lyötiin sinetti. On sitä pyöritelty koko kesä, makusteltu ja mutusteltu niin, että pikkuhiljaa ratkaisu on alkanut tuntumaan hyvältä. Lapsen murha, sitä se on - Kalamaraton 2014 jää meidän osaltamme väliin. Vaikea kuvitella osallistuvansa skabaan puolivaloilla, vähintään sen 3 viikonloppua se ottaisi. Viikko valmistautumista, skaba ja toipuminen. Kaikki tämä samaan aikaan kun uusrakas onkikausi, alkaa ehkä kovimmalla - kevätsesongilla. Tai mistä sen kovuudesta tietää kun ei ole ennen kokeillut.

Ehkä tässä on myös hiukan kyse turtumisesta, jopa lajimäärän kasvun aiheuttamasta ähkystä. Viime vuonna myös pysähdyin treeneissä pariin otteeseen miettimään omaa suhdettani kilpailuun, nimenomaan Kilpailuun! Ehkä mielessäni kisa oli kasvanut liian suureksi, en tiedä. Syyllistyvät tähän kai muutkin. Saa nähdä mitä sitä tänä vuonna tuomariston eteen tuodaan, alkaakohan luonnostaan pikkulammikoissa menestyvät kalat olla jo saatuna - suutarit, ruutanat, piikkimonnit - vai vieläkö niitä löydetään lisää? Eikä tuota maratonia meidän tuntuman mukaan ihan heti olla lopettamassa, joten kyllä meidät vielä joskus Honkaluodon lähtömarkkinoilla nähdään.

Kevätsesongista se siis lähtee ja syksyn viimeisinä hetkinä päättyy. Luulen onkivani avovesikauden hyvin pitkälti karppia. Varmaan sinne joku suutari- ja ruutanakeikka osuu väleihin ja luultavasti jotain uuttakin kokeillaan. Mitä - sen aika näyttää.  Lisää mestoja, pidempiä reissua ja hienoja hetkiä. Vuonna 2014 letkeys löytyy valloittavan rauhallisesta tyhjästä hetkestä, tarinoista vailla loppua, muurikkaherkuista, valoisista öistä ja odottavasta katseesta teltan katossa. Kyllä sitä jo kaipaa, retkeä omaan aikaan kavereiden keskelle. Syöttien puolesta homma voitaisiin polkaista käyntiin vaikka huomenna. Kevään tuoksut ja tuulahduksen mielessä annetaan ajan kulua, mataa. 

Tätä rapoa rustatessa ennusteet ovat kääntyneet siihen, että lampipilkintä korkataan luultavasti parin viikon sisällä ja hyvä niin. Odottavan aika lyhenee tekemällä - kalastamalla.

Kevään makuja



Kommentit