Neljä tapaa kalastaa ja vanhaa turvallista rakkautta 29.3.2014

Kalenteri ei kerro kevättä vaan avovesikauden alku, siinä on siianongintaa, kimmeltävää merta ja lokkien naurua, ihmistenkin. Ensi rakkaus on ikuista ja tämä tapa tervehtiä kevään tuloa nostaa hymyn. Rakastan kevätstadia ja sen rantoja. Meri on jäätävä, kirkas ja levätön. Rantaan painavat aallot tuovat mukanaan tervehdyksen kesältä ja muuttolintujen lailla ajatuksiin liitävät muistot eletyistä keväistä ja istutuista kalareissuista. Kauden alkaessa jokainen haluaa olla paikalla ja koko ranta hyrisee iloa ja odotusta. Välillä joku myös ärisee, harvapa on yhtä taitava ja osaava kuin Minä Itse. Pahimmillaan heittolinjojen ahtaus on ajatuksen kireyttä ja ilkeitä sanoja tuntemattomille, parhaimmillaan tasa-arvoa ja sukupolvien välisen sillanrakentamista yhteisen asian voimin.

Kauden avaus heitto

Tämä kausi alkoi aikaisin. Kello tikitti aamu kuutta ja kalenteri osoitti maaliskuun loppuun. Olemattoman talven ote ei ehtinyt puristaa vaan suuret kulutuksella, humaltumisella ja lihallisen rakkauden kaipuulla lastatut laivat pitivät huolen että Helsinginniemen edusta oli jo hyvissä ajoin onkikunnossa. Katulamppujen tuolla puolen Espoossa ja Sipoossa kevät alkaa aina myöhemmin, siinäpä taasi yksi syy rakastaa Stadia. Siikoja saa liki kaikilta rannoilta, mutta jokainen ranta jättää myös kalatta. Tämä paikka valikoitui potentiaalisen tyhjyyden takia ja vapaata rantaa riitti - olimme ainoat kalastajat aivan Helsingin keskustassa, avomeren äärellä.

Matkalla aamuinen kaupunki heräsi viikonloppuun. Lakaisinautot pesivät ja putsasivat taakse jäänee yön humun ja viimeiset väsyneet juhlijat taivalsivat kohti kutsuvaa sänkyä. Yksi sankari ylitti Etelä-Espan mäyräkoira kädessä ja sixpack päässänsä vain muutamia metrejä innokkaiden kalamiesten auton keulan edestä. Toivottavasti myös hänelle koitti pian kohtaamisen jälkeen rauha ja onni. Rannassa kaikki oli kohdallaan. Älä aliarvioi kevätyön kirpeyttä, yö oli ollut tyyni ja kylmä. Meri makasi tasaisen riitteen alla Pihlajasaaren eteläkärkeen asti. Nopeasti noussut tuuli avasi kuitenkin onkipaikat ja kausi oli auki.

Mies ja harrastus - podikuvauksen uranuurtaja työssä

Kauden ekan keikan voi hoitaa monin eri tavoin. Yksi saapuu rantaan arvaillen ja huomaa kelalla olevan siimaa sen 15 metriä. Ylivuotinen tapsi napsahtaa poikki ekasta pohjatärpistä ja aalto kastelee kengät.Tästä ei kuitenkaan ahdistuta, sillä kalalla oikeasti ole nyt niin väliksi. Toisella on kauniit kolme settiä viimeisen päälle viritettynä ja brittiläisen pohjaonkiperinteen mukaiset vavat odottavat avausheittoa. Lyhyt luento vapojen oikeaoppisesta käytöstä ja herkkyyskärkien sielunelämästä avartavat kuulijoiden kalastuskokemusta. Ei sitä kalat nyt kuitenkaan kuumota, kunhan saa kauden auki. Kolmas on ikirauhallinen ja hörppii kahvia ja mutustelee nisua. Se höpisee paljon kesästä ja nauttii ajan lentämisestä ja auringosta Voisi sen kalankin ottaa, mutta ei se siitä kyllä yhtään jaksa pingottaa. Neljäs tempaisee ainoan syöttinsä veteen ja aloittaa harrastamisen. Se kyllä toivoisi edes yhtä kala, jollekin muulle kuin itselleen. Saisi filmiin vähän juonenkaarta.

Vanha rakkaus on nähnyt paljon ja siksi sitä kannattaa vaalia

Vanhassa vara parempi, uudessa unelmat. Jo koetut hyvät jutut muuttuvat perinteiksi ja alkavat elää omaa elämäänsä. Ei niistä haluaisi luopua. Kevään tulo on viimeiset kymmenen vuotta ollut kalamaratonin odotusta. Ei siitä tänäkään vuonna päässyt eroon vaikka päätös kisan väliinjättämisestä on tehty. Sileiden renkaiden myötä vauhtii kiihtyy ja katupölyä yskiessä ilmoille pärskähti maaliskuun puolessavälissä  maratonajatuksia. Onneksi tässä ei olla huippu-urheilijoita tai uranvaihtajia. Nyt keväällä se kolisi vahvasti, mikää ajanjakso ei pääty. On vain pakko selvittää muutama juttu ja siihen ei valitettavasti mahdu kalamaraton. Perinteisesti siikarannalla siitä kuitenkin puhuttiin, jopa yllättävän paljon. Mitri sen  sanoi ääneen - harjoittelematta ja yö nukkuenkin saataisiin se 25 lajia. Ehkäpä, mutta ei tänä vuonna vaikka toinen jalka siihen suuntaan pyrkiikin - uusia unelmia kohti, haasteiden takia.

Ei ollut ensimmäinen kerta kun kauden avaava siikareissu oli kalaton. Oma uskoni on, että kalan saanti paranee pikkuhiljaa ja vuodesta riippuen optimiaika osuu huhti-toukokuun taitteen jommalle kummalle puolelle. Tiedä sitten missä itse ongimme tuolloin. On tämä hienoa aikaa kaikille kalastajille. Joku kaivaa Hopeisen Haukkansa varastosta ja kumoaa jerkkiarsenaalinsa lattialle. Siinä ne ovat, tärkeitä asioita siksi, että jokaisella uistimella on muisti ja jokainen hetki on muisto. Toisaalla maratonin taktiikkavihkojen sivut täyttyvät kiivaasta optimismista kun merkityksettömän asia merkittäväksi tekijät suuntavaan ajatuksensa vetten alle. Sosiaalinen verkko kiristyy ja haave täydellisestä 24 tuntisesta alkaa tuntua yhä vaikeammalta.

Yhdellä ajatus on kesäisessä yössä kotijoella, ajatus jo seuraavassa airon vedossa. Vesi virtaa suloisesti veneen laitojen sivuitse ja ihminen on onnellisesti yksin elämänsä keskellä. Meille se on nyt unelmien onkikesä. Tiedolla, taidolla ja tuurilla kohti hienoja hetkiä ja uusia kokemuksia. En vaihtaisi tätä hetkeä mihinkään. Odotuksen kääntyessä viimeisten suuntaviivojen suoristamiseksi kaikki on jo niin kovin lähellä. Ei malttaisi millään odottaa, mutta kääntää katseensa vielä hetkeksi toissaalle - kohti seuravaa siikareissua. Siellä tutulla rannalla Ensimmäisen kamat ovat tikissä, Toinen on kamahifistelynsä esitelly, Kolmas puhuu yhä vaan enemmän kesäöistä ja Neljännen filmeihin tarttuu pitkästä aikaa kauniita ja kauan kaivattuja kaloja.

Kesää kohti...

Street Fishing - Helsinki - Spring from Mitri Häkkinen on Vimeo.

Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit