Nollat haukiongella vol.2 3.3.2014

Jääraporttien mukaan jäät kantavat Suomessa keskimäärin helmikuun, muuten jäille ei ole mitään asiaa. Uhkakuvia ja vaaraa maalataan kansallisten lehtien sisäsivuilla paripalstaisilla viranomaistiedotuksille. Näin säästetään varmaan ihmishenkiä, mutta kyllähän se hiukan hymyä kaartaa suupieliin kun varoituksen ollessa päällä oman pilkkireiän vierestä ajellaan sisäsaariston saariin huippukuntoisia jääteitä pakettiautoilla. Tämä kyseinen sattumus ei ole tältä vuodelta, mutta peilaa ehkä syytä siihen miksen nykyään juuri korvaani lotkauta kyseisille ulostuloille. Ongelmia ne aiheuttavat lähinnä sukulaiskontaktien täysin tarpeettomana huolestuttajana.

Oman mutuni mukaan jäihin pudotaan melkein järjestäen paikoissa joita itse välttäisin viimeiseen asti. Hölmö saa olla muttei niin tyhmä, että kävelee tämän talvisilla virtaavien salmien tai sillan alusten kupeesta. Vain täysi dorka lähtee ylittämään selvästi päällepäin näkyvää parimetristä railoa tai pelaa uhkapeliä omalla epävarmuudella vieraan joen suistoalueella. Järki ja harkinta on hyvä pitää mukana - syksyllä nelisenttinen on useimmiten turvallista, mutta keväällä on ajateltava missä kävelee.


Tämän avauksen jälkeen pistäisin pitkävedon siitä, että jäidenherra Heikkilä ui hyvinkin nopeasti hyisessä jääpalajacuzzissa, mutta onneksi tärkein turvaväline on aina mukana muutaman kaverin muodossa. Tämä keikka suuntautui varmasti turvallisille jäoööe, mutta eniten tavoiteltavan saaliskalan mukaan. Emme unohtaneet haukea viimeisimmän epäonnisen piston jälkeen vaan kaarsimme lähestymiskulmaa vain hiukan. Ja jäätähän riitti - ihanteelliset 25cm täysin tasalaatuista terästä. Tuolla tontilla pilkkii varmasti vielä pariviikkoa vaikka ennustettu lämpöjakso hyökkäisikin päälle. Hyvän jäätilanteen lisäksi talvitunnelmaa lisäsi taivalta satava lumi. On se hiivatin epäreilua, että sinä odotettuna pilkkipäivänä pilviverho laskee ja taivaalta tuuppaa valkoista - ekaa kertaa ehkä kuukauteen. Vaikka ehkä valitsen mieluummin kosteat jalkarätit kuin puhtaan pariasteisen vesikuuron.

Kalakontaktikin saatiin, kun heti alkuun mitrin pohjalla maannutta syöttisilakkaa vietiin. Kala, hyvinkin todennäköinen hauki kuitenkin katosi jättäen jälkeensä pulppuilevan optimismin. Optimismin, joka päivän edetessä muuntui realismin kautta kaiken alleen peittäväksi epäuskoksi. Jotain konkreettista reissusta kuitenkin jäi käteen, kun lopulta löysimme syöttisärjet. Ensimmäisinä neljänä tuntina emme toivottuja pikkukaloja löytäneet ja täkykalojen saaminen tuntui täysin epätoivoiselta. Lopulta yksi mäskätty reikä ilmeisesti houkutteli paikalla mässäilevän särkiparven ja tuoretta kotimaista laatusyöttiä olisi saanut nostettua niin paljon kuin taidot antaisivat periksi. Jos jostain kumman syystä pilkille vielä irtoaa niin ensisyötit ovat nyt pakkasessa. Kuumottaa hiukan vaan tuo avovesikausi, tälle vuodelle voisi kehitellä vähän reippaampia siikareissuja kun parina viime vuotena. Kausi alkaa varmasti tänä vuonna salmipaikkojen lisäksi muuallakin melko ripeään, joten on syytä olla hereillä. Silmät lautasina, valmiina aukaisemaan puola ensimmäisen kerran.



Ice Fishing - see under the ice from Mitri Häkkinen on Vimeo.

Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit