Kauden ekat siiat 3.4.2014

Ei liene liioittelua sanoa, että kalastajan tekee kalapaikat. Toki tapoja on monia ja karvasta kalkkia on juotu useaan esimerkiksi koho-onki-iltoina ja pilkkireissuilla. Siellä tekijämiehet erottuu. Siianonginnassa paikka on kaikki. Vaikka tuuli puhaltaa 10m/s suoraan sivulta, jäälautat tekevät onkimisen liki mahdottomaksi ja puhurin liikuttama levä-/kaislapaska ajautuu jatkuvasti matojen päälle hyvältä paikalta saa kaloja. Nyt niitä tuli neljä, kohtuu kokoisiakin vielä. Neljästä kahdeksaan siellä istuttiin, mutta onkiminen oli mahdollista ehkä hikisesti 1,5 tuntia. Sinäkin aikana homma oli vähän hoopoa kun tärppien näkeminen oli silkka sattuma ja suurimman osan ajasta madot olivat levän peitossa. Hyvällä kelillä oltaisiin päästy graavaamaan. Ison perheen ongelma on ruokakalojen vaadittu määrä. Ennen riitti yksi siika illalliselle, nykyään Lauri yksistään tuhoaa safkaa niin paljon kun sen eteen uskaltaa laittaa. Ehkäpä juuri siksi reissu-pari on luultavasti vielä tuloillaan