Rantaonkijan helvetti - ajatuksia itsekkyydestä 4.4.2015

Meri on loputon. Jokaisen niemen ja salmen takaa kurvaa uusi mahdollisuus. Pirstaleinen saaristo kääntyy aavaksi aukeaksi ja etäisyydet menettävät mittasuhteensa. Talsiessasi Lauttasaareen etelärantaa mädäntyvän levän tuoksun tunkeutuessa pistävänä nenään näet paljon ja kuvittelet vielä enemmän. Veneettömän rantakalastajan näkövinkkelistä rajaton on kaukana ja rajallinen todellisuutta.

Tähän veneettömän ajatukseen peilattuna tuli äimisteltyä ja puhistua pari viikkoa takaperin oikein urakalla todella hämmentävää tapahtumaa. Istuimme Jukan kanssa tutulla rannalla. Paikassa jossa aiemmin sai olla kohtuu rauhassa, alueella jota kutsuttiin leikkisästi Eldoradoksi. Lämmin auringonpaiste hyväili vaikka elettiin vasta maaliskuuta. Kalaa ei tullut. On selvää ettei paikka ole enää entisensä. Jengiä on paljon ja rantakivien välissä kimmeltelevät hopeiset suomut paljastivat karulla tavalla alkukauden peijaiset. Nopealla silmäyksellä pystyi päättelemään sen, että parvet oltiin jo harvennettu ja nyt ongittiin yksittäisiä siikoja. Eikä siinä mitään, kalastus kuuluu kaikille ja rannat ovat yhteiset.

Silti jos liikkuisin veneellä en onkisi ruuhkaisia rantoja. Kuten alussa todettiin löytyy mereltä paljon rantaa ja lukemattomia veneettä saavuttamattomissa siintäviä saaria. Avaalta lähestyi alumiinivene kyydissä kolme uljasta kalastajaa. Vene  hidasti vauhtiaan onkirantamme edessä. Olimme varmoja, että kaverit tulivat nostamaan vedessä likoavia verkkoja. Ne häiritsevät ongintaa ja blokkaavat osan onkipaikasta. Jollekulle toiselle ne ovat mahdollisuus ulkoilla. Myös niillä on virkistysarvo. 

Vieressämme istui rauhallinen onkija joka oli sijoittanut vapansa siihen verkon läheisyyteen, juuri turvallisen matkan päähän liinoista. Vene lähestyi yhä ja sivuutti verkot. Alumiininen ohjus jatkoi majesteetillista liukua hitaasti verkon ja tämän rauhallisen onkijan väliin. Ankkuri laskettiin veteen ja siikaonget heitettiin veteen. En voi ymmärtää tätä älyn ja jättiläisyyden määrää. Olisin voinut heittää venettä kivellä eikä minulla ole edes mikään mainittava keihäskäsi. Kääntämällä katsetta 180 astetta pystyi näkemään vähintään kilometrin verran vähintään yhtä hyvää rantaa.  En vaan kykene käsittämään. Kanssakalastajamme istui hiljaa ja jatkoi onkimista. Itse en olisi osannut olla niin sofistikoitunut. Ehkä onkijan suu pysyi kiinni, koska palaute veneestä olisi ollut luultavasti välitön - "Saatanan ryssä". Ehkä hiljaa oleminen oli viisautta, 

Tuollakin lahdella on vedenalaisia karikoita hiekkarantaa, saaria, lahtien suita ja vaikka mitä. Tapaus vaikutti lähinnä kiusaamiselta, tarkoitukselliselta vittuilulta.  On vaikea asettua sen kaverin paukkuliiveihin joka nostaa itseään muiden kustannuksella. Omahyväisyys on perseestä, Onko todella niin, että parhaat fiilikset saa siitä kun itsellä on mahdollisimman hyvä? Kuka on viimeksi kuullut edes puhuttavan solidaarisuudesta. Omaneduntavoittelijat ovat moukkia. He eivät kykene ymmärtämään muiden pahaa mieltä. 

Kaljatölkin sihahdus veneestä siivitti kalatonta iltaa eteenpäin kohti loppua. Kotiin lähdettäessä rannalle kiskottiin pari kiiskeä ja pikku siika, joten ihan puhtaalta nollareissulta vältyttiin. Reissun jäkeen kevät kääntyi takatalven kautta huhtikuuhun ja nyt kesä on taas askeleen lähempänä. Parin viikon päästä ongitaan jo karppia ja ensimmäinen setti syöttejäkin on jo väännetty. Tänä keväänä palaamme myös tutuille urille kun suuntaamme 24 tuntisen kalamaratonin kimppuun. Lähestymiskulma kisaan voi hiukan muuttua, mutta yhtä kaikki. On taas tosi kiva osallistua ja onkia koko sydämensä kyllyydestä. 

Rannalta kalastajan helvetti

Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit