Arvostelu 2: Miia Collanus - Yliopisto-opettaja, tutkija, käsityötiede, Tampereen yliopisto

Arvostelu 2: Onkijan Helsinki – Kalamaraton

Kokonaisuutena upea elokuva. Tekninen toteutus näyttää tosi ammattimaiselta. Kuvakulmat, kuvakerronta ja etenkin rytmitys on sellaista, jota ei näe usein missään. Äänimaisemat ja äänen laatu on tosi hyvää. Kuvat on kauniita ja sillä materiaalilla jota teillä on ollut, olisi varmaan iso riski tehdä kliseistä tai siirappisen makeaa jälkeä, mutta sitä ei ole tässä leffassa missään kohden. Synopsis on magee. Tykkäsin ihan hirveästi siitä, että kyseessä oli samaan aikaan luontodokkari ja draama, jossa seurataan päähenkilöiden edesottamuksia kisassa. Siinä suhteessa aika erilainen leffa. Kaikki eri näkökulmat on hyvässä balanssissa ja kisasta oli rakennettu sopivasti jännä eikä yhtään kliseinen.

 Luontodokkarina tosi mielenkiintoisesti tehty, koska katsoja oppii paljon uutta kaloista, kalastuksesta, Helsingistä ja kaloista kiinnostuneista. Mielenkiintoista oli myös asiantuntijuuden rakentuminen: harrastajat, joista tulee pro-amatöörejä ja koulutetut asiantuntijat vähän samalla viivalla, erilaisina ääninä ja näkökulmina toinen toisiaan arvostaen. Draamana jännittävä, koukuttava, mutta ei taaskaan alleviivaava kasvutarina vaan iloista ja rentoa meininkiä.

Myös stereotyyppinen maskuliinisuus (äijäily) loisti poissaolollaan. Tämä on kertomus ihmisistä, yhteisöllisyydestä, toveruudesta. Hieno ja erilainen kuvaus myös miehistä, jotka usein kuvataan jotenkin ongelmaisina tapauksina olkoon sitten suhteessa naisiin tai muuten vaan maailmaan. Tässä leffassa mies puhuu tunteistaan, mutta ei mitään saunanlaudemeininkiä. Minusta valinta, että ei rakenneta henkilöhahmoja tai oteta vaikka perhettä tms. mukaan toimii ja tuo leffan koko pointin paremmin esille.

En edes muista leffan pituutta, mutta yhtään kyllästyttävää hetkeä ei tullut vaan rytmitys ja monipuoliset näkökulmat ja tiivistyvä kisatunnelma imivät kyllä täysin mukaansa. Leffassa oli myös tosi hauskoja pikkujuttuja, kuten ne kalakyltit lajeista siinä välissä. Olin myös huomaavinani hienoisia humoristisia kuvarinnastuksia tms. joita Mitri on ehkä ujuttanut mukaan.

Leffa toimii myös oivallisena matkailumainoksena ja saisi myös olla jokaisen Helsinkiin maalta muuttavan tai jo Kallioon/Punavuoreen pesiytyneen NYT-liitepöllön pakollinen katsottava mistä Helsingistä on kyse. Luontodokkarien joukossa erinomaisen laadukas ja uudenlainen tuotos. Aihe on jossain määrin marginaali, mutta kuitenkin riittävän yleinen ja toteutus tekee siitä kenelle tahansa mielenkiintoisen.

MIIA COLLANUS

Yliopisto-opettaja, tutkija, käsityötiede, Tampereen yliopisto