Kellokoski - Kaukas 12.9.2009

Tuli heitettyä reissu Jukan ja Mitrin testaamille Keravajoen yläosan koskille. Perinteinen kolmen hengen iskuryhmä kasvoi yhdellä kun Maaretin serkun mies Ati vahvisti perhokamoinensa siloneula trioa. Autossa odotus oli ainakin omalta osalta katossa. Huhut hienosta koskipaikasta olivat herättäneet itsessäni piilevän koskikalastajan. Väkäset oltiin suoristettu, yksihaarat vaihdettu jausko kalansaantiin kova.

Ati asialla

Perillä vähäinen vedenmäärä kuitenkin hiukan latisti innostusta, mutta tästäkin huolimatta laskeuduin hymyssäsuin puropahaseksi muuttuneen keravalaisen rantaan. Pienet taimenet livahtelivat kivikossa jaloista karkuun ja potentiaaliset kalapaikat olivat todella vähissä. Jukka ja Mitri puhuivat jopa metriä matalammasta vedestä ja jokainen voi helposti päätellä mitä se tämän kokoluokan rännissä tarkoittaa.

Vähän ehkä hymyilytti piiskatessani jigiäni sisälle siltaputkeen. Näitä sillanpieliä on piiskattu elämän aikana sen verran reippasti, että luulisi sitä osaavansa pysyä niistä tarvittaessa myös erossa. Laskin kuitenkin asiat yhteen ja totesin sillan alusen syvimmäksi paikaksi koko koskessa. Tällä kertaa arvaus osui ja upposi ja pian jigiin haksahtanut kirre hyppi siltarummun seiniä ja kattoa vasten. Rantautin noin 800grammaisen perusistukkaan tyytyväisenä ja huusin toisetkin paikalle.

Jigin pettämää

Kirjolohi - tuo villi ja vapaa saalistaja, jonka tarmo ja isku herättävät aina yhtä suurta kunnioitusta. Peratessa suuri erämetsien kettu tutkii kalan syönnöksen ja tekee tulevat viehevalinnat tämän mukaan. Tässä tapauksessa tämä olisi tarkoittanut koukun kiinnittämistä pikkukiveen, sillä kirren vatsalaukku pullisteli sormen pään kokoista Kaukaslaista jokipohjaa. Kala oli kuitenkin ylhäällä ja hyvä niin.

Peratessani fisua turisimme samalla joen tulevaisuudesta ja nykyisyydestä paikalle osuneen lupatarkastajan kanssa. Hyvällä asialla herrat ovat ja veden määrään heillä tuskin on sanaansa sanottavana. Ilmeinen syy hämmentävään tilanteeseenkin selvisi, kun lupatarkastaja totesi tilanteen johtuvan päijännetunnelin juoksutuksista.

Mitri ja ottispotti

Ensimmäisen kosken (siltakoski?) jälkeen vaihtelimme paikkaa toinen toistaan vähävetisempien koskien välillä. Osa paikoista oli lähes mahdottomassa kalastuskunnossa, mutta tästäkin huolimatta saimme näköhavaintoja kirjoista (ja pikkutaimenista) jokaisessa paikassa. Oma siimani tärisi pariin kertaan voimakkaammin jonkun isomman iskiessä ohi jigini väkäsettömästä koukusta. Muut rantauttivat useamman ahvenen ja hauen, mutta päälimmäinen tunne oli kuitenkin lievä pettymys. Isommalla vesimäärällä kalastus olisi ollut todella paljon hauskempaa ja heittopaikat olisivat helposti viisinkertaistuneet.

Tilanne kuitenkin oli mikä oli ja nautimme täysin siemauksin päivittelimme tuon tuosta paikkojen profiilin muutosta. Kalapäivä on kuitenkin aina kalapäivä ja taatusti palaamme näille spoteille uudestaankin. Toivottavasti silloin kalastettavaa vettä löytyy kuutiotolkulla enemmän. Atille spesiaalikiitos reissuseurasta ja syvimmät tervetulotoivotukset tuleville pilkkireissuille.

Ainiin ja vielä maininta gourmee-kirrestä. Kala maistui ehkä odotetustikin keravanjoen pohjoisosilta, ei ehkä mudalta mutta vähäiseltä seisovalta vedeltä. Kaikki muut ruokailija hiukan nieleskelivät, mutta Ahto tykitti alta viiden minuutin suuhunsa yli puolikkaan fileen. Hyvä meininki!


Saunakosken yläosan herkkupaikkoja

Vähän on kalalle tilaa

Vikan mutkan vika epäusko
  • kalastusaika 12.30-20
  • saalis 800g kirreä
  • ilma + 17, pilvisyys 5/10, yltyvä lounaistuuli

Kommentit

Vuoden suosituimmat tekstit