Mainio madematka matikatta - melkein 4.2.2010

Siloneulan huikea madeosaaminen on huomioitu kaupunginlaajuisesti. Reilun kymmenen kalan ja alle kymmenellä reissulla hankittu kokemus on jalostanut meistä kovaksikeitettyjä madejermuja joiden metkut ja kujeet salaisilla ottipaikoilla saavat kateelliset kyräilemään kulmiensa takana ja vihreät mademiehet katselemaan pelokkaasti alta kulmien jäälle jättämiämme verijälkiä.


Olimme jo pitkään naureskelleet madetietämyksellemme ja sille, että tänä talvena vinkkien kyselijöitä on ollut useampia. Ja koska hyvästä seurasta tulee parempi mieli olimme sopineet illaksi yhteisreissu Salosen Juhan (taimenmies.blogspot.com) kansa huippusalaiselle ottipaikallemme. Kun vielä matkaan lähti maratonista naamatuttu letkeä lajikalastaja Jerry Tapio niin hyvälle reissulle oli tavallista herkullisemmat edellytykset.

Jos Siloneula alkaisi tarjoamaan opaspalveluita pitäisi mainoslehtisiin kirjoittaa isolla asioiden tapahtuvan omalla ajallaan. Manjana-asenteella oleilimme Espoon Honkkarissa kairaostoksilla Jerryn jo istuskellessa yksin erämään katkössä. Aikataulullisesti saavuimme paikalle noin tunnin arvioidun jälkeen ja "huippusalaisen paikan" tunnusmerkkinä pitämämme kilometrinen autoletka täydentyi taas yksillä toiveikkailla. Vedin haalarin päälle kiireellä ja lähdin kömpimään ryteikön läpi kohti rantaa. Muutamien pannujen ja pohjalaisten ärräpäiden jälkeen löysin kolmen miehen ryppään pilkiltä ja jatkoimme hitusen kauemmas aikasempien vuosien ottikohteelle.

Juhalle ja hänen faijalleen reissu oli ensimmäinen, kun taas Jerry oli tahkonnut tärpittä jo kymmeniä tunteja saadaksen fongauslistallensa tämän gourmee-kivinilkan. Pian pilkimme kaikki tiiviissä ryyppäässä ja juttu luisti liukkaasti, vaikkeivät kalat antaneetkaan olemisestaan elonmerkkejä. Reikiä syntyi tasaisesti ja kuusikko eteneni hitaasti reiältä toiselle, kun salama osui ensimmäisen kerran.

Juhan haalaria kahisi äänekkäästi ja kädet pyörivät siksakkia edestakaisin matikkatärpin merkiksi. Jo tottuneena toisten kalojen ylösauttajana pomppasin ylös tarjoamaan valoa ja lisää sählääviä käsiä avuksi suurelle saalistajalle. Lopulta liukas kilolötkö putkahti pimeydestä ihailevien katseiden alle ja Juhan matikkaneitsyys oli iäksi kadonnut.

Johan hymyilyttää - Jerry luimistelee takana tuntia nro 32

Muutama riemunkiljaus ja salamavalot räiskyivät kuin Popin kuningattaren ekalla suomenvierailulla. Uskon, että kipinä roihahti viimeistään tähän ja Juhaa tullaan näkemään madevesillä vastakin. Koko kuusikon usko tekemiseen vahvistui ja pian Jukkakin huusi kalan olevan kiinni - ja irti! Madekeisarinkin onni pettää joskus ja putken suulta kala jatkoi takaisin odottamaan kudun alkua.

Loppuilta sujuikin sitten rauhallisemmissa merkeissä ja joskus kahdeksan pintaan tuore isä ja isoisä lampsivat ainakin puolittain tyytyväisinä kohti autoa. Neljä sinnikästä jaksoivat vielä tunnin pöllytellä pohjaa, mutta yhtä Jerryn kontaktia enempää ei Suomenlahti enää tapahtumia antanut. Joskin hauskat jutut ja meille maratonia silmällä pitäen huippumielenkiintoiset freudilaiset lipsahdukset pitivät mielen kokoajan korkealla. Näillä tipseillä lajeja tulee vuonna 2010 vähintään 15! Kiitokset hyvästä seurasta kaikille mukana olleille ja tervetuloa uudelleen.

Ainiin meinasi unohtua tapaus Mitri; ei kontakteja, ei kaloja - vieläkään. Mitä pidempään se antaa odottaa, sen paremmalta se tuntuu.

Miksi ei hymy irtoa?
  • kalastusaika 18-21.30
  • sää: -4 astetta, pilvisyys 10/10, tuuli 3m/s S
  • jäätä n.25cm, lunta sohjoa ja vettä jäällä n.30cm
  • saalis MP koko siloneulalle, Juha 820g matikka

Kommentit

Taimenmies sanoi…
Ei se saalis vaan mukava seura... Kiitos kuitenkin, "ammattilaisten" luoma usko loi itselleenkin uskoa ja lopputuloshan sen kertoo :D

Vuoden suosituimmat tekstit