Norssin kunnianpalautus - uusi kalastusmuoto kokeilussa 26.3.
Kevät sää lämmittää, luonnon kaiken herättää lauletaan tutussa lasten laulussa, mutta Siloneulalaiset pilkkireissut eivät meinaa millään osua samoihin hetkiin näiden päivien kanssa. Pian kellot kääntyvät ja katseet suunnataan kesään, mutta yhä vain tänään kairasohjo jäätyi reikien äärelle ja yli Seurasaarenselän puhaltanut pureva luoteistuuli jäädytti pikkukalojen jäljiltä kostea näpit alta ajan.
Tarkoituksena oli siis etsiä jään alta siikaa, mutta avovesikauden ajan ottipaikoissa pohjalla luikertelevia matoja viihdyttivät ainoastaan kiisket. Joskus muinoin olemme onnistuneet koukuttamaan siikoja jään päältä samaan tapaan kuin keväisessä pohjaonginnassa, mutta tänään parin tunnin kokeilun päätteeksi usko ja into viuhuivat tuulen mukana vinhasti kohti kaakkoa. Onneksi stadilaisissa vesissä uiskentelee tähän vuoden aikaan muitakin lohikaloja ja hiukan jo pilkkimiseen kypsyneinä löntystelimme eteenpäin kohti toivomiamme norssiapajia.
Meille norssia on noussut sivuosumina silloin tällöin, mutta viimeisen viiden vuoden aikana kalastustavat ja paikat ovat estäneet reittiemme risteämisen. Aikanaan norssi eli kuore on kuitenkin ollut herrojen herkku ja villien tarinoiden mukaan jopa osa Suomen sotakorvauksista on maksettu rahtaamalla junalasteittain norssia yli itärajan. Stadinkin vesiltä kalaa on pilkitty paljon kotitarvekäyttöön joten norssi kiinnosti ainakin itseäni muutenkin kuin vain lajipinna mielessä.
Tarkoituksena oli siis etsiä jään alta siikaa, mutta avovesikauden ajan ottipaikoissa pohjalla luikertelevia matoja viihdyttivät ainoastaan kiisket. Joskus muinoin olemme onnistuneet koukuttamaan siikoja jään päältä samaan tapaan kuin keväisessä pohjaonginnassa, mutta tänään parin tunnin kokeilun päätteeksi usko ja into viuhuivat tuulen mukana vinhasti kohti kaakkoa. Onneksi stadilaisissa vesissä uiskentelee tähän vuoden aikaan muitakin lohikaloja ja hiukan jo pilkkimiseen kypsyneinä löntystelimme eteenpäin kohti toivomiamme norssiapajia.
Meille norssia on noussut sivuosumina silloin tällöin, mutta viimeisen viiden vuoden aikana kalastustavat ja paikat ovat estäneet reittiemme risteämisen. Aikanaan norssi eli kuore on kuitenkin ollut herrojen herkku ja villien tarinoiden mukaan jopa osa Suomen sotakorvauksista on maksettu rahtaamalla junalasteittain norssia yli itärajan. Stadinkin vesiltä kalaa on pilkitty paljon kotitarvekäyttöön joten norssi kiinnosti ainakin itseäni muutenkin kuin vain lajipinna mielessä.
Norssin pilkintää Luoteis-Helsinkiläisittäin
Löysimme paikalle jossa kaksi pilkkijää juoksenteli tiheästi jäällä makaavien vapojensa välissä. Homma vaikutti sen verran hämärältä, että parkkeerasimme itsemme kohtuu etäisyyden päähän ihmettelemään puuha ja imemään oppia hommasta joka selvästikin oli historian jo trendistä poispyyhkimää norssipilkkiä. Kalaa tuntui olevan herrojen alla aika tavalla, mutta meille kaloja ei alkuun noussut ainuttakaan. Lopulta etsivä kuitenkin löysi konstit ja pussin pohjalle päätyi norsseja kotiin vietäväksi asti.
Tässä norssipilkin (erittäin)lyhyt oppimäärä yhden kokeilukerran vahvistamalla jykevällä uskolla omaan osaamiseen:
- Etsi oikea syvyys, tänään vettä alla n.10m ja kalat löytyivät n. 7 metristä
- älä pidä vapaa kädessä vaan törkkää se sohjoon - tärpit näet paremmin näin
- kuore tartuttaa itse itsensä -> raivokas vastapommi ja kala voimalla ylös
- norssin vatsanahka on kestävä syötti ja kelpaa lajitoverille loistavasti
- oletettavasti tapsimäärän ja koukkujen lisäys näkyy nopeasti myös saalispussin koossa
- näin myös vapamäärä lisää oletettavasti kalojen kappalemäärää
- tänään parvi luultavasti liikkui pienellä alueella - välillä kalaa tuli, välillä oli taukoja
- älä usko mitään edellämainittua - kaikki on vain vahvaa mutua
Enää puuttuu ruisjauho, voi ja suola - odottavan aika on pitkä
Lopulta kalapäivä päättyi siis hyviin fiiliksiin. Uusien juttujen kokeileminen piristää ja toivottavasti huomenna uusien makujen maistaminen mielyttää samalla tavoin. Auringon pikkuhiljaa laskiessa pohdimme pitkään kalaruoka- ja kalastuskulttuuria ja niiden muuttumista. Haluaisin oppia venäläisiltä kalaveljiltäni heidän ruokakulttuuristaan joka ei aliarvioi särkikaloja ja jalostaa ravinnoksi veden viljaa paljon laajemmin kuin täkäläinen. Kalan ei tarvitse kai aina olla filettä? Ja omassakin kalaruokapöydässäni voisi olla huomattavasti laajempi diversiteetti tuttujen ahvenen, kuhan, hauen ja siian lisäksi. Ehkä me olemme vaan laiskempia näkemään vaivaa - puoli- ja täysvalmisteetko ovat tehneet tehtävänsä? Tuskinpa kyse on ainakaan siitä, että itärajan takana ihmisille kelpaisi laadultaan huonompi ruoka.
Ruokakeskustelu tyrehtyi kutakuinkin siinä vaiheessa kun vaihdoimme metrosta stogeen ja suuntasimme takaisin himaan. Maratoniin on enää vajaa 2 kuukautta ja ensimmäiset linjaukset on jo tehty. Avovesikausikin kuumottaa mielessä, mutta niin vain tulevan viikon sääennuste ja vallitseva jäätilanne taitavat pitää huolen siitä, että kairan roudaamista vintille on aivan turha edes harkita. Ehkä pilkkivuosi tuo mukanaan vielä jotain uutta.
Ruokakeskustelu tyrehtyi kutakuinkin siinä vaiheessa kun vaihdoimme metrosta stogeen ja suuntasimme takaisin himaan. Maratoniin on enää vajaa 2 kuukautta ja ensimmäiset linjaukset on jo tehty. Avovesikausikin kuumottaa mielessä, mutta niin vain tulevan viikon sääennuste ja vallitseva jäätilanne taitavat pitää huolen siitä, että kairan roudaamista vintille on aivan turha edes harkita. Ehkä pilkkivuosi tuo mukanaan vielä jotain uutta.
- kalastusaika 13.00-18.00
- ilma -2 astetta, tuuli 10 m/s NW, pilvisyys 5/10, jäätä 50-75cm
- saalis norsseja, kiiskiä + pari ahventa
Kommentit