Katsaus menneeseen 24.9.2016

Kirjoitukset ovat jääneet kirjoittamatta, mutta ongittu on. Joskin harvemmin. Etenkin kesä-heinäkuu elettiin kalastuksellista lamaa. Pallo pyöri Ranskassa ja telkkari syötti futisviihdettä orjuutetuille karulla tahdilla. Nopeita epätoivoisia lähikalakeikkoja lukuunottamatta homma oli jäissä.  Heinäkuun kääntyessä lopuilleen ja EM-kisojen päätyttyä myös Hyvinvointiseura Siloneula ryhdistäytyi.

21.-22.7. Suutariongella

Mitä lähempää sen parempaa. Kun kuluttaja vaatii tuottaja tuottaa vai kun tuottaja tuottaa alkaa kuluttaja myös vaatimaan. Nykyään kahden "rakkaan" vähittäiskaupan hyllyiltä löytyy jo lähellä tuotettuja pientuottajin tuotteita ja se saksalainenkin myy alkoholisoituneelle kansalle ylihintaisia pienpanimo-oluita. Homma on saanut myös huvittavia piirteitä kun HK:n ja Atrian kaltaiset jätit ovat aloittaneet kilpailun pientuottajia vastaan kirjaamalla, että helvetin isossa tuotantoketjussa megalomaaniselle markinointikoneistolla ja valtavien tukkurien kautta kauppaan tuotu Broilerin paistisuikaleen pikkukananen on lusinut elämänsä Kylliäisen tilalla. Tavallaanhan tämä on totta, sillä kylliäisten tilat ovat usein kohtuu lähellä. Naurattaa se silti - Markku Kylliäisen sinun ruokapöytääsi tarjoamaa. Ei saatana.

Mikä sitten on lähellä. Määrääkö tämän kilometrimäärä vai esimerkiksi liikkumistapa. Tästä otettiin kesällä selvää. Tsygäilimme Jukan kanssa niskat limassa Suutaripaikalle kaikkine yöpymiskamoinemme. Hommassa oli kovasti lähikalastuksen makua vaikka kilometrit kertoivat muuta. Aikaisempina vuosina olemme jääneet liian usein ilman toivottuja koho-onkisuutareita. Nyt vihdoin onnisti vaikka keli ei suosinutkaan ja ekan liki tyhjän illan jälkeen olimme valmiita heittämään waggler-kohot lähimpään roskikseen. Viime vuonna ruutanaongella keksitty viisasten kivi ja usko palkitsivat ja aamuhämärän hetken muistot lämmittävät yhä. Reissu oli pyöräilyineen siisti-Kotona parin tunnin seitin ohuilla yöunilla ja liki 150km polkemisella uni maistui melko maireasti.

Lapsireissut 27.-28.7. ja 10.-11.9.

Laurin ja Ahton kanssa reissuja tehtiin tänä vuonna pari. Heinäkuun hurjastelu sujui helteessä hikoillen eikä hälyttimet laulaneet kertaakaan. Homma tarjosi uuden mestan ja paljon paremmat mahdollisuudet uimiseen ja olemiseen. Ja kyllä sitä uitiinkin. Hyvin todennäköisesti tuolla retkeillään uudestaan. Joko vapojen kanssa tai ilman.

Ahtolle paikan vaihto oli tiukka paikka ja lupaa siirtää leiri toisaalle lypsettiin pari päivää. Kuningasideana oli luvata toinen reissu vanhaan paikkan. Näinpä "jouduimme" vielä kertaalleen karppirantaan. Nyt syyskuussa. Olen aina inhonnut kalastuksessa kaikkea askarteluun ja tusaamiseen liittyvää. Rigini ovat aina lopussa ja ledcoret lainassa joltain toiselta. Ennen syyskuun reissua otin itseäni niskasta kiinni ja sidoin nipun kauniita combirigejä. Hyvin pitivät - kaksi lähtöä ja kaksi rigiä poikki siitä Albright-solmun kohdalta. Senkin voin siis tehdä huonosti. Yllättäen reissutoverit eivät hirveänä aiheesta välittäneet. Toki ikää on tullut sen verran, että ironiset ja lakoniset kommentit meikäläisen rigikykyjä kohtaan jatkuvat yhä. Huomattavaa kasvamista on havaittavissa myös siitä, että lapsireissut eivät ole enää yhtä hektisiä kuin ennen. Pitänee siis ottaa Hilma ensikesänä messiin.

Loppukesän iso projekti Isojärvelle 19.-21.8.

Kun sitä ensin tutkii. Puntaroi pari vuotta. Käy rannoilla etsimässä ja mäskää pari viikkoa on pettymys ilmeinen kun kahden yön aikana yhdeksän vavan hälyttimistä ei kuulu yhden ainokaista piippausta. Tämän vuoden valtavimmin odotuksin ja suurimmin ensivalmisteluin toteutettu projekti oli kaikin puolin pannukakku. Rannalla pyöri kuolevia kiiskiä ja ilmeisesti pohjaan vajonneen ja siellä hajoavan sinilevän aiheuttama happikato piti kaiken maailman kalat poissa syöteiltä. Kun vielä jälkeenpäin kuulimme hämmentäviä uutisia sikäläisistä kalastustottumuksista on helppo todeta, että tämä paikka katsottiin kerralla loppuun. Paluumatkalla autossa Jukka sanoitti kaikkien ajatukset - Ei tämä oikeastaan silti harmita, enemmän ottaisi päähän jos olisi jättänyt reissun tekemättä. Eipä tarvitse enää arpoa ja ihmetellä.

Sitä paitsi tyhjästä reissustakin saa tehtyä ihan hemmetin kauniin videon.

Overnight fishing from Mitri Häkkinen on Vimeo.

Syystankkauksen aika 16.-18.9.

Jo Isojärven rannassa lyötiin lukkoon seuraava reissu ja kohteeksi valittiin viime vuonna hyviä kokemuksia tarjonnut tontti syvältä Etelä-Suomesta. Reissusta on jo kirjoiteltu, mutta ne ajatukset tullevat julki videon muodossa jossain vaiheessa syksyä. 

Tämä kaltaisille päivämäärille on kirjattu liki joka vuosi meidän karppireissujemme helmet. Itsekin tankkasimme talvea varten sen verran nitriitti- ja rasvapitoista sapuskaa, että tulevilla reissuilla syödään saletisti salaattia. Kalat olivat mukavasti paikalla ja oma ja Jarin kauden eka kala tuli jo ensimmäisen 12 tunnin aikana. Mitri sen sijaan jatkaa matkaansa metsäkauris olalla kun kohta täydet kaksi vuotta on sujunut ilman onnistumisia. Toki onnistumiset korreloivat reissumääriin, mutta ihmeelliseltä tuo silti tuntuu. Reissuja on jäljellä myös tälle vuodelle joten eiköhän Mitrikin saa pidellä vielä jotain muuta kuin kamerakamoja...