Reissukuulumisia Jääkaudelta 2018-2019

Karppikauden jäädessä marraskuun puolivälissä taakse oli katse jo kaukana kiinteän veden päällä. Viimeisten avoveden liplatusten unohtuessa puheenparsi risteili petokaloiss ja ensijäissä. Eka kertaa luulimme tajuavamme ismetestä jotain ja usko enkkakaloihin oli kova. Paljon se ei vaatisi. Jääenkkamme ennen kautta kirjattiin näin: Mitri 1,3kg, Jukka 3,1kg ja Teemu 4,1kg. 

Kauden avaus 6.12. - Metri puhki

Jäät saapuivat aikaisin ja ensimmäiset hurjat kairasivat etelässä onkiluukkuuja jo ennen joulukalenterin aukeamista. Meille jääkausi aukesi tuttuna ja turvallisena päivänä. Kun muut laittavat kuohuvia pakkaseen ja kaivavat iltapuvut ja frakit kaapista juhliakseen Suomea me kurvaamme usein kauden avaavalle kalareissulle. Pilkkihaalari on meidän tapamme kunnioitta rakasta Suomea.

Viikolla ennen reissua satoi vettä ja jossainpäin jo kyseltiin voiko kalaan lainkaan lähteä. Sen verran on tullut noita pikkujärviä ja lampia ensijäiltä ongittua, että jonkunlainen hiljainen tieto piti varmana sitä, että jäät kyllä kantavat. Lopullista onkikohdetta pohdittiin isolla porukalla. Ekan reissun ohessa käytiin ismeteskaba Urpoerämiesten ja Siloneulan välillä. Kilpailu jota oltiin juonittu jo aikaisin syksyllä.

Lopulta päädyttiin meidän ehdottamallemme mestalle, koska epäilimme siellä olevan alueen tukevimmat jäät. Urpot suhtautuivat paikkaan kohtuu nuivasti - kaloja olisi kuulemma paljon, mutta kokoon ja potentiaalisin jättikaloihin ei niissä piireissä uskottu.

Kausi avattu

Reissusta tuli kaikin puolin erinomainen. Kaikki (paitsi minä ja Mitri) saivat kaloja ja meidän jääenkka paukautettiin Jukan toimesta komeast metrin paremmalle puolelle. Saimme myös seurata vierestä, miten lajille vihkiytyneet hommaa tekevät. Vaikka lopulta tulos oli meidän kannalta jopa nöyryttävä emme jaksaneet paljoa murjotella. Totuus käsikirjoituksen takaa nimittäin on, että ilman meidän hinkua onkia auringon laskuun asti Urpot olisivat poistuneet paikalta jo reilusti ennen omaa kolmen yli 110cm:sen hauen puolituntistaan. Niin se vaan  Varsilakin ilman meitä yhä jahtaisi sitä puuttuvaa jääkymppiään ;)

OPPI 1:
Kalojen tartutus on ollut meille aina täydellistä salatiedettä. Kiitos vihollisjoukkueen tajusimme mitä olimme tehneet väärin. Karpinonkijat ovat unohtaneen vastaiskun merkityksen.

OPPI 2:
Myös pienellä tasamatalalla järvellä paikanvalintaan kannattaa käyttää aikaa ;)

Siloneulan uusi jääenkka - 101cm / 6,3kg

Saatiin oppitunti hauen onginnasta - Pauli ja 10,1kg

Revanssi joulupyhinä 27.12.2018

Ekalta reissulta jäi jäätävä polte. Tiesimme nyt yhden paikan josta enkkakalojen saanti hyvänä päivänä ei pitäisi olla mahdotonta. Pakkanen ja suoja vaihtelivat ja jäät pysyivät pitkään mallikkaina. Valitettavasti kaiken maailman kissanristiäiset ja joulukiireet kiilasivat kalenteriin ja jouduimme odottamaan yli pyhien kunnes taas marssimme hymyssä suin kohteeseen. Jostain syystä kulkumme johti hiukan eri paikkaan kun ennen - aikalailla tasantarkkaan siihen, missä toiset pitivät viimeksi peijaisiaan.

Emme oikein tienneet mitä odottaa. Keli oli täysin päinvastainen kuin viimeksia. Koko järvi oli sumun verhoama ja jäälle satanut lumi ja sohjokerros epäilyttivät kaikkia. Ennakkopelot osoittautuivat ainakin osittain turhiksi. Kuten edellisellä kerralla tapahtumia tuli paljon ja tartutus murheet jatkuivat. Iltapäivää kohti prosentti parani , mutta kalojen keskikoko oli valitettavan pieni. Liekö koukutuksen vaikeus ainakin osittain mennyt tämän piikki.

Yksi kala pelastaa paljon. Ehkä kymmenes vipan nousu päättyi monivaiheisen sähläilyn jälkeen ylivoimaisesti suurimman SiloHauen punnitukseen. 114cm olisi monessa paikassa ilmeisesti reilusti kymppi, mutta näilläkin kiloilla Jukan hymystä löytyi tuttu suurkalatärpin aikaansaama häpeilemätön maireus ja mielihyvä. On helppo todeta, että kuvat vääristävät. Tuon kokoinen hauki on yksinkertaisen pelottava otus. Ei sovi ihmetellä miksi kovat tosiäijät kiroilevat kovaa, juovat karhua, paskantavat rautalankaa ja heittokalastavat haukea. Hauki on yläasteen urheileva ja juopotteleva mukakingi ja karppi hiukan ylipainoinen hiljainen lukutoukka.

OPPI 3: Kukin tyylillä, mutta kauden aikana meidän rigien koukkukoko on kasvanut.

OPPI 4: Lumi ja sohjo ei tapa syöntiä ainakaan täysin

Uusille luvuille 114cm / 9,1kg

Kevään tuntua 16.2.2019

Vuosi vaihtui ja pakkanen kiristyi. Olemme joskus onkineet haukia hirmupakkasissa, mutta se ei ollut todellakaan kivaa. Lisäksi ero entiseen on se, että nyt aikomuksemme on saaada isoja kaloja ja vapauttaa nämä. Niinpä reissu toisensa jälkeen peruuntui ja lopulta koko Etelä-Suomi makasi niin tukevan lumiepeitteen alla, että päätimme siirtää seuraavan reissun kevääseen.

No se kevät ilmeisyi koputtelemaan ovelle täysin yllättäen keskellä helmikuuta. Vettä satoi kun syksyllä ja välillä lämpötila kohosi liki kymmeneen plus asteeseen. Kun viikonlopuksi luvattiin silkkaa aurinkoa ja selkeästi plussalle nousevaa lämpöä löysimme itsemme jäältä odotettua aiemmin. Mukana kulkivat myös Mitrin tyttö Iida ja Urpojen Pauli, joka joutui tyytymään seuraamme kun muut seuratoverit jättivät ilmeisesti vkl:n kalastamatta.

Yksi Paulin neljästä kalasta 

Olimme odottaneet törmäävämme jäällä paksuun sohjokerrokseen, mutta yllätys oli melkoinen löysimme onkipaikalta asfaltin kovan kuoren. Ensimmäiset kalat pamahtivat paulille ja karvan vajaata vitosta seurasi Mitrin ilon hetki. 

- On tää varmaa mun enkka, edellinen on 1,3kg joten...

Kun kala makasi matolla ja Mitri tökki sitä sormella hakien otetta jolla kalan kanssa voisi pönöttää satuttamatta sormiaan oli enkka selviö. 96 senttiä ja 6,1kg on sellainen kala joka kauden alussa asetettiin jokaisen tavoitelistalle. Yli vitonen - sitä me lähdettiin hakemaan ja nyt 2/3 oli tavoitteessa onnistunut.

OPPI 5: Eikö perhana yksi kerta riittänyt. Pitääkö noita urpoja roikottaa mukana joka toisella reissulla. Vievät hyvät hauet meidän edestä. Tällä kertaa Pauli vs. Siloneula meni härskisti yksinäiselle urpole lukemin 4-1

Mitri jäärekordi 96cm / 6,1kg

Hilman kanssa kalassa 23.2.2019

Omalta osaltani haukikuume vain kasvoi epäonnistumisten ja muiden isojen kalojen myötä. Perhana kun sitä voisi ottaa vaikka viikon onkiloman kaikista velvollisuuksista. Vaikka en minä niitä velvollisuuksia mihinkään vaihtaisi. Tällä kertaa raahasin yhden tärkeimmistä mukaan jäälle. Kaksi isoveljeä kieltäytyivät kauniisti reissu kutsusta. Ilmeisesti ikä tekee tehtävänsä tai sitten nille on pakkosyötetty liikaa videoitua onkihuttua. Onneksi Hilma innostuu joikänsä puolesta kaikesta. Viikonlopun kiireissä tämä oli oivallinen tekosyy paeta hetkeksi jäälle.

Ja tottakai väsyttelin edellisenä iltana valtavia mörköjä jääkuoren kuivemmalle puolelle. Kohde vain oli sellainen, että se suurin positiivari sai vääntää mielikuvitusta tiukalle spiraalille löytääkseen haaveille edes himpun realismia. Onneksi parin tunnin pikavisiitti todisti, että missä tahansa hauki voi kasvaa ainakin kohtuullisen isoksi. Yksi vipan nousu ja 4,6kg haukea jäällä - vasta vapautettuamme kalan tajusin se olleen suurin koskaan jäälle kelaamani. Ehkä muiden suursaaliit vääristävät ja pudottavat pois todellisuudentajun kelkasta

Vaikka toisaalta. Kun kauan sitten kalastelimme haukea liikuimme rannoilla ilman venettä, heittelimme pieniä uistimia ja saimme järjestäen vain pieniä puikkareita. Ehkä tämä talvinen tapa kalastaa vaan altistaa  suuremmille yksilöille. Hauki on karpinonkijan silmin siitä hauska laji, että niitä on joka hiivatin lutakossa. Menet sitten Tuupovaaraan tai Ylistaroon voit aina kalastaa haukea. Ja ainakn tämän talven näytöt väittävät: jokaisessa järvessä elää myös suurempia yksilöitä. Tämä motivoi kummasti. 

Toivotaan, että ehdimme edes kerran yhdessä jäälle sillä kausi jatkuu vielä. Kuulen sen tänne asti: Kulkunen kilisee.. Tuolla heiluu vippa. Juoksuaskeleiden mukana pulssi nousee ja jännitys tiivistyy. Tarkistus, siima on kireällä - hauki on yhä kiinni. Vastaisku, tämä voi olla elämäni kala. Jokainen tsänssi on mahdollisuus.

OPPI 6: Kalassa voi olla vaan kaksi tuntia ja se on silti ihan kivaa

Uutta, joskin pienintä jääenkkaa myös Teemulle - 4,6kg