Siian onginta

Tässä on onni

Joka kevät ensimmäinen avovesireissu suuntautuu stadin rannoille. Siian onginta on ehkä kaikista testatuista kalastusmuodoista rakkain. Ei mielenkiintoisuudestaan tai haastavuudestaan johtuen vaan yksinkertaisesti siksi, että on kevät. Voiko olla parempaa tapaa viettää päivää. Vuoden ensimmäiset lämmittävät auringon säteet, kevyessä tuulessa kesää karkuun pakeneva jäänlaita ja rauhallinen rupattelu jonka lomassa saa jännittää koska oma vapaa niiaa syvään kun kotikylän hopeakylki kuljettaa syöttiä syvyyksiin.

Kausi alkaa heti kun ensimmäiset salmet sulavat ja näitä salmia (sillan alusia) stadista löytyy. Lehtisaari, Kaskisaari, Koivusaari, Karhusalmi puhumattakaan idän paikoista. Kauden alku ajoittuu useimmiten maaliskuun loppupuolelle, mutta niinä talvina kun jäätä ei juurikaan ole ollut on ensimmäiset avovesikalat nousseet jo helmikuun puolella. Ja kuten siian "pilkintä" osiossa jo mainittiin on siikoja saatu kevät paikoilta myös jään päältä. Jälkeenpäin ekat maalis-huhtikuun taitteen reissut tuntuvat usein hiukan turhilta, kaloja tulee useimmiten 0-2 ja siiat ovat vielä ennen sukamatojen kuoritumista laihahkoja. Toisaalta avovesi vetää ja kevään edetessä sen myös huomaa kanssakalastajien määrästä.

Alkukauden perusreissu:
http://siloneula.blogspot.com/2011/04/avovesikauden-avaushetket-ei.html

 Parin kalan paikka

Huhtikuun puoleen väliin mennessä meri on usein lopullisesti auki. Silloin stadi on kalastajan paratiisi. Vuosi vuoden perään yhä useampi kalastaja löytää rannoille ja kauden ensimmäisinä aurinkoisina viikonloppuin jokaisessa niemessä ja kallion kolossa on pari pohjaonkea pyytämässä. Orastava terassirusketus kihoaa kalastajien kasvoille ja suosituimmilla paikoilla on suuren markkinajuhlan tuntua. Kalan saannin takia kiirettä rannalle ei kuitenkaan kannata pitää, sillä kausi jatkuu hyvänä aina äitienpäivälle asti.

Siianonginta on myös siitä mukavaa puuhaa, että kalaa saa oikeastaan suurimmasta osasta rannoista kunhan pohja on edes vähän sinnepäin ja ehkä tärkeintä vapaana pohjapaskasta. Näinpä olemme oppineet pysymään poissa ruuhkista ja pysymään silti kalassa. Toinen kikka välttää ruuhkat on kalastaa illalla. Oikeastaan mitään eroa kalantulolle ei ole huomattu ja syöntipurskeet (parven paikalle osuminen) ovat kalakirjanpidon mukaan osuneet melko tasaisesti kalassaolotuntien mukaan. Suurin osa kalastajista kuitenkin on rannassa klo 8-10 ja poistuvat paikalta klo 14-16 - aamussa ja illassa on siis paljon tilaa.

Toinen jatkuvasti toistuva keskustelu on siianongintavälineet. Hurjimmat toimittajat ovat puhuneet kumiveneistä ja kahluusaappaista joiden avulla levittää kalastusaluetta muiden pääsemättömiin. Omaan korvaani tämä kuulostaa aivan käsittämättömältä ylisuorittamiselta. Karusellin kohdalta jos ottaa säteeksi vaikka 15km ja piirtää ympyrän jää kehän sisään lukemattomia hyviä paikkoja. Kartta käteen ja kokeilemaan mistään ydinfysiikasta ei todellakaan ole kysymys. Samoissa kirjoituksissa (ja kaikissa nettikeskusteluissa) puidaan tapsin pituuksia ja paksuuksia, vapojen ja jopa kelojen ominaisuuksia ja jopa joidenkin tuotemerkkien ylivoimaisuutta.

Meidän kokemus on osoittanut, että merkitystä on lähinnä sillä kuinka pitkälle puolentoista unssin puntin saa lentämään ja suurimmassa osassa paikoista edes tämä ei määrää saaliin määrä. Kaloja on tullut kuitusiimalla, kymppijalkaisilla taipuisilla vavoilla, katkenneilla ul-tikuilla ja ties miellä. Tapsin paksuudella, pituudella ja koukkukoolla uskon olevan jotain merkitystä kalan tuloon muuten spekulaatiot ovat kutakuinkin tarpeettomia.

Loppukautta

Loppukaudesta suurinosa kalastajista on jo jossain muualla - haukikausi alkaa olla parhaimmillaan ja kaikilla on veneet vesillä. Oma vahva mutu tuntuma on, että eniten siikoja tulee kuitenkin silloin kun osalla kaloista on jo hivenen burgundin punaa silmissä. Kautta pystyy myös pidentää siirtämällä kellon soimaan on jo aamuyön tunteina. Särjet aloittavat peijaiset pari tuntia siikojen jälkeen, joskin koko särkimassan rantauduttua ei populaatiota voi väistää enää mitenkään.

Yhtenä viisasten kivenä hyviin siikasaalisin voisi olla pilkkikauden pidentäminen ja siikakauden jatkaminen aktiivisena äitienpäivälle asti. Jonkunlaisia vuosittaisia eroja siikasaalissa on myös ollut. Kauden 2007 ja 2008 olivat ilmiömäisiä siikavuosia. Kalaa tuli läpi kauden paljon jokapaikasta. Yhdistävänä tekijänä näinä vuosina on ollut lämpimät talvet. Toisaalta parina kylmänä ja lumisina viimevuonna alkukausi on ollut todella hiljaista ja on tuntunut, että kausi alkaa ja loppuu parin viikon sisään. Kalastushistoriamme on kuitenkin niin ohut, että mitään mutua suurempaa tilastoista ei voi päätellä ja kun vielä muistaa siian olevan istutuskantaa voi "vaihtelut" jo jättää täysin omaan arvoonsa.

Jos norssipilkki on vanhaa stadilaisuutta on siianonginta sitä nyt - stadilaisista stadilaisinta. Kannattaa kokeilla, vaikkei kalaa saisikaan voi duunissa leveillä sillä, että on ensimmäinen jonka naama on palanut. Samoin graavisiikaleipä rannassa on ehkä kalareissujen parasta apetta.

siikakauden huippuhetkiä:
http://siloneula.blogspot.com/2007/04/pietarin-kalasaalis-sikana-siikaa.html

Syöntihetki kaudelta 2007