Pietarin kalasaalis - Sikana siikaa 12.4.2007
3 tuntia siikaongella pääkaupunkiseudulla kahden vavan voimin, saaliksi 11 siikaa, joiden joukossa uusi enkkakala, 1,1 kg:n hopeakylki; Totta vai tarua?
Tovin pällisteltyäni rantaa, löysin kohdan kallioisen niemen kärjestä, jota Teemu tarkoitti. Merkkinä siitä kohosi pieni kivikasa, joka ulkopuolisen silmissä ei herättäisi huomiota, mutta joka onkijalle oli kuin mustaa valkoisella: kalapaikka. Viritin nopeasti kaksi vapaa kivien väliin, halkomaan suoraan takaapäin puhaltavaa navakkaa tuulta. Olin vielä pystyttämässä "leiriä" tuulensuojaan, kun toinen vavoista alkoi heilua raivokkaasti ylös ja alas. Vavan päässä tuntui painoa enemmän kuin koskaan aiemmin siikaongella ja 15 metrin päässä edessäni nousi suuri siian hahmo pintaan pärskimään. Pari sivulle vientiä ja lahnamainen kyttyräselkäsiika potkikin jo rannan puolella. Puntari todisti ilosanomaa, 720 grammaa, uusi ennätys! Mutta se oli vasta alkua...
14.30 - 16.00 välisenä aikana syönti oli käsittämätön. Duracell pupukin olisi ollut kateellinen siitä sykkeestä, jolla sain juosta perkuupaikan ja vapojen väliä, nykiessäni yhä uusia siikoja ylös. Rutiini oli seuraavanlainen: Kala ylös, perkaus ja suomustus, kala säkkiin, uusi mato koukkuun ja vapa takaisin veteen ja koko rumba uudestaan toiselle vavalle. Touhu meni niin suorittamiseksi, että puolitoistatuntinen vierähti hetkessä. Kun syönti vihdoin hieman hellitti, oli ylhäälle noussut jo 9 siikaa, ja vanha vaatimaton ennätykseni 0,56 kg oli murskattu palasiksi kahteen otteeseen, sillä jossain kuudennen ja seitsemmännen siian välillä räjähti pankki uudemman kerran.
Olin juuri heittämässä toista vapaa takaisin veteen edellisen kalan jäljiltä, kun herkempi vapani heräsi eloon ja alkoi nyökkäilemään painokkaasti. Ensimmäinen heitto epäonnistui ja aika tuntui piinaavan pitkältä virittää toinen vapa valmiusasentoon, kun viereinen vapa poukkoili ja jarru sylki siimaa pieninä pyrähdyksinä. Painoa tuntui rutkasti siiman päässä, mutta tais
teluparini passivisuus (verrattuna 720g), sai minut aliarvioimaan sen reilusti alakanttiin. Se pysytteli syvällä kuin sukellusvene ja hilautui hitaasti kohti rantaa. Se vapautti sisällään vellovat energiat vasta rannan tuntumassa, eikä suostunut tulemaan ylös kallion kohdasta, josta muut kalat olin nostanut ylös, vaan käänsi itsensä väkisin takaisin kohti merta ja syöksähti toisen vapani alitse kohti vapautta. Enkkakala, ei mitään epäselvyyttä, sillä ei minua ennen oltu näin höynäytetty. Terästäydyin ja pujotin vavan kylmän viileästi toisen, kivien välissä seisovan, alta, vaikka se tarkoittikin hetkellistä, mutta hermojaraastavaa, siiman löystymistä. Siika alkoi kuitenkin jo hyytyä ja hetkeä myöhemmin näin sen vaikuttavan hahmon veden läpi ensi kertaa. Sain liutettua sen kuivalle maalle, jossa se esitti komean hyppysarjan sotkien siimani katkaisukuntoon. Kilon kuparinen meni rikki, kun puntari osoitti jätin painoksi 1,1 kg.
Neljän ja viiden välissä syönti taukosi 45 minuutin ajaksi. Sain ensi kertaa vedettyä hiukan henkeä. Söin eväit
ä ja syötin seuraa pitäneelle varikselle, joka onnistui aina ilmestymään paikalle ennen lokkeja peratessani, viimeiset kalan perkeet. Vähän viiden jälkeen alkoi toinen vavoista jälleen heilua ja ylös nousi nelisatanen perussiika. Perkasin sen ja kokosin vavan lähdön merkiksi, sillä kymppi oli tullut täyteen; Jäisi vielä tavoiteltavaa tulevillekin retkille. Kun viimeisestä vavastakin nousi vielä päivän pienin 200 grammanen heti perään, oli syönti selvästi taas elpynyt, mutta minun oli aika lähteä. Mikä olisikaan ollut 
kyseisellä paikalla koko päivän saldo, jos kalastajia olisi ollut kaksi tai kolme?
SAMAAN AIKAAN TOISAALLA
Mikolle synttärilahjaksi luvattu kalareissu ei yllättävän nopean kevään tulon johdosta suuntautunutkaan kuhan perässä pilkkijäille vaan varasuunnitelmana päätin tutustuttaan miehen siianonginnan saloihin. Itäisen lähtöpaikan vuoksi valittiin kalaopasreissun kohteeksi Laajasalon rannat. Kertaalleen kokeiltu ja potentiaaliseksi todettu laituri aukesi kauniina vasten saaristomaisemaa ja oli aika aloittaa rähinä.
Opastettuani Mikolle ensimmäisen vavan pyytämään ja viritellessäni toista valmiusasemiin ensimmäinen siika oli jo löytänyt naposteltavaa. Mikko sai siis räjähtävän alun siianongintaansa ja alta viiden minuutin laiturilla säksätti nätti n.400 grammainen perussiika. Tämä oli kuitenkin vasta alkua. Kun kaikki neljä vapaa olivat vedessä alkoi sellainen rumba, että harvoin näkee. Vapa toisensa perään nyökkäsi ja siikoja nousi vedestä kuin rakkolevää 1800-luvulla, mutta valitettavaa kyllä kalojen koko ei päätä huimannut. Suurin osa kaloista olivat pieniä alle 300 grammaisia siikavauvoja. Saantitahti oli kuitenkin niin tuima, että parhaimmillaan vapa säksätti yhtä aikaa kaikissa neljässä vavassa. Lopulta kesken kiivaimman syönnin pidimme safkataoun jonka aikana vavat oli pakko nostaa vedestä, jotta pystyi paremmin keskittymänn kuvun täyttämiseen
Puoli seitsemältä syönti loppui kuin veitsellä leikaten, mutta tässä vaiheessa lihalaatikon pohjalla makasi jo mukavat 16 siika, määrässä olin hiukan parempi, mutta Mikko keskittyi kokoon ja nappasi kaksi reissun suurinta (n.400g) kalaa. Paikka osoitti antavansa ainakin pikkusiikaa, mutta saa nähdä josko loppukaudesta isompikin kala uisi salmen kupeeseen ruokailemaan...
Tovin pällisteltyäni rantaa, löysin kohdan kallioisen niemen kärjestä, jota Teemu tarkoitti. Merkkinä siitä kohosi pieni kivikasa, joka ulkopuolisen silmissä ei herättäisi huomiota, mutta joka onkijalle oli kuin mustaa valkoisella: kalapaikka. Viritin nopeasti kaksi vapaa kivien väliin, halkomaan suoraan takaapäin puhaltavaa navakkaa tuulta. Olin vielä pystyttämässä "leiriä" tuulensuojaan, kun toinen vavoista alkoi heilua raivokkaasti ylös ja alas. Vavan päässä tuntui painoa enemmän kuin koskaan aiemmin siikaongella ja 15 metrin päässä edessäni nousi suuri siian hahmo pintaan pärskimään. Pari sivulle vientiä ja lahnamainen kyttyräselkäsiika potkikin jo rannan puolella. Puntari todisti ilosanomaa, 720 grammaa, uusi ennätys! Mutta se oli vasta alkua...14.30 - 16.00 välisenä aikana syönti oli käsittämätön. Duracell pupukin olisi ollut kateellinen siitä sykkeestä, jolla sain juosta perkuupaikan ja vapojen väliä, nykiessäni yhä uusia siikoja ylös. Rutiini oli seuraavanlainen: Kala ylös, perkaus ja suomustus, kala säkkiin, uusi mato koukkuun ja vapa takaisin veteen ja koko rumba uudestaan toiselle vavalle. Touhu meni niin suorittamiseksi, että puolitoistatuntinen vierähti hetkessä. Kun syönti vihdoin hieman hellitti, oli ylhäälle noussut jo 9 siikaa, ja vanha vaatimaton ennätykseni 0,56 kg oli murskattu palasiksi kahteen otteeseen, sillä jossain kuudennen ja seitsemmännen siian välillä räjähti pankki uudemman kerran.
Olin juuri heittämässä toista vapaa takaisin veteen edellisen kalan jäljiltä, kun herkempi vapani heräsi eloon ja alkoi nyökkäilemään painokkaasti. Ensimmäinen heitto epäonnistui ja aika tuntui piinaavan pitkältä virittää toinen vapa valmiusasentoon, kun viereinen vapa poukkoili ja jarru sylki siimaa pieninä pyrähdyksinä. Painoa tuntui rutkasti siiman päässä, mutta tais
teluparini passivisuus (verrattuna 720g), sai minut aliarvioimaan sen reilusti alakanttiin. Se pysytteli syvällä kuin sukellusvene ja hilautui hitaasti kohti rantaa. Se vapautti sisällään vellovat energiat vasta rannan tuntumassa, eikä suostunut tulemaan ylös kallion kohdasta, josta muut kalat olin nostanut ylös, vaan käänsi itsensä väkisin takaisin kohti merta ja syöksähti toisen vapani alitse kohti vapautta. Enkkakala, ei mitään epäselvyyttä, sillä ei minua ennen oltu näin höynäytetty. Terästäydyin ja pujotin vavan kylmän viileästi toisen, kivien välissä seisovan, alta, vaikka se tarkoittikin hetkellistä, mutta hermojaraastavaa, siiman löystymistä. Siika alkoi kuitenkin jo hyytyä ja hetkeä myöhemmin näin sen vaikuttavan hahmon veden läpi ensi kertaa. Sain liutettua sen kuivalle maalle, jossa se esitti komean hyppysarjan sotkien siimani katkaisukuntoon. Kilon kuparinen meni rikki, kun puntari osoitti jätin painoksi 1,1 kg.Neljän ja viiden välissä syönti taukosi 45 minuutin ajaksi. Sain ensi kertaa vedettyä hiukan henkeä. Söin eväit
ä ja syötin seuraa pitäneelle varikselle, joka onnistui aina ilmestymään paikalle ennen lokkeja peratessani, viimeiset kalan perkeet. Vähän viiden jälkeen alkoi toinen vavoista jälleen heilua ja ylös nousi nelisatanen perussiika. Perkasin sen ja kokosin vavan lähdön merkiksi, sillä kymppi oli tullut täyteen; Jäisi vielä tavoiteltavaa tulevillekin retkille. Kun viimeisestä vavastakin nousi vielä päivän pienin 200 grammanen heti perään, oli syönti selvästi taas elpynyt, mutta minun oli aika lähteä. Mikä olisikaan ollut kyseisellä paikalla koko päivän saldo, jos kalastajia olisi ollut kaksi tai kolme?- sää: +10 astetta, tuuli 6-11 m/s luoteesta
- saalis : 11 siikaa, isoimmat 1,08 kg 51 cm ja 0,72kg, perattuna yhteispaino 3,7 kg
SAMAAN AIKAAN TOISAALLA
Mikolle synttärilahjaksi luvattu kalareissu ei yllättävän nopean kevään tulon johdosta suuntautunutkaan kuhan perässä pilkkijäille vaan varasuunnitelmana päätin tutustuttaan miehen siianonginnan saloihin. Itäisen lähtöpaikan vuoksi valittiin kalaopasreissun kohteeksi Laajasalon rannat. Kertaalleen kokeiltu ja potentiaaliseksi todettu laituri aukesi kauniina vasten saaristomaisemaa ja oli aika aloittaa rähinä.
Opastettuani Mikolle ensimmäisen vavan pyytämään ja viritellessäni toista valmiusasemiin ensimmäinen siika oli jo löytänyt naposteltavaa. Mikko sai siis räjähtävän alun siianongintaansa ja alta viiden minuutin laiturilla säksätti nätti n.400 grammainen perussiika. Tämä oli kuitenkin vasta alkua. Kun kaikki neljä vapaa olivat vedessä alkoi sellainen rumba, että harvoin näkee. Vapa toisensa perään nyökkäsi ja siikoja nousi vedestä kuin rakkolevää 1800-luvulla, mutta valitettavaa kyllä kalojen koko ei päätä huimannut. Suurin osa kaloista olivat pieniä alle 300 grammaisia siikavauvoja. Saantitahti oli kuitenkin niin tuima, että parhaimmillaan vapa säksätti yhtä aikaa kaikissa neljässä vavassa. Lopulta kesken kiivaimman syönnin pidimme safkataoun jonka aikana vavat oli pakko nostaa vedestä, jotta pystyi paremmin keskittymänn kuvun täyttämiseen
Puoli seitsemältä syönti loppui kuin veitsellä leikaten, mutta tässä vaiheessa lihalaatikon pohjalla makasi jo mukavat 16 siika, määrässä olin hiukan parempi, mutta Mikko keskittyi kokoon ja nappasi kaksi reissun suurinta (n.400g) kalaa. Paikka osoitti antavansa ainakin pikkusiikaa, mutta saa nähdä josko loppukaudesta isompikin kala uisi salmen kupeeseen ruokailemaan...
- sää: +10 astetta, aurinkoista, 9m/s luoteistuulta
- saalis: 16 siikaa (teemu: 10, mikko: 6)
Kommentit