Hetki ennen katastrofia - Royta siialla leukaperiin 28.3
Pikainen päätös on usein se paras päätös, silloin ei odota mitään ja pienikin onnistuminen piristää mieltä. Koko päivän oli jännitys kutissut vatsanpohjassa sillä illalla Suomi kyykyttäisi Azerbaizania futiksen EM-karsinnoissa. Kalastus ei kuulunut ennakoituihin suunnitelmiin, mutta niin vain komea keli ja ulkoilman kaipuu saivat polkimet pyörimään ja fillarit kiisivät keväässä kohti uusia siikamestoja. Kuusisaari, Lehtisaari, Kaskisaari ja Otaniemi - komeita paikkoja pyöräillä ja siltarikkaita mahdollisuuksia alkukevään avoveden etsijälle. Kiireestä johtuen pysäytimme pyörityksen heti enimmäiselle eteen aukeavalle avoveden pläntille - uusi paikka meille muttei muille saisi toimia näyttämönä puolentoistatunnin pika-aktille.
Viime reissulla bussiin jäänet vavat viettivät yhä eloaan jossain kaukana isännästään, mutta Jukan ystävällisellä avustuksella ja Kalamarathonin "siltavavalla" vahvistettuna onnistuin saamaan kaksi matoa pyyntiin. Usein siian-onginta on pitkää pinnaa ja varsinkin Mitriltä aurinkorasvaa vaativaa homma, mutta nyt koin yllätyksen. Sain juuri toisenkin vavan viritettyä kivenkoloon ja aloin etsi ahterille sopivaa paikkaa auringon ottoon, kun jo vavan kärki viestitti madon tehneen kauppansa. Historian nopeinta hopeakylkeä kelaillessa mietin jo olimmeko osuneet keskelle huippusyöntiä, mutta 350 grammaista seurasaarenselän siikaa perkaillessa päädyimme nopeasti siihen tulokseen, että tuurista tässä oli kyse.
Mitään muuta ei kalarintamalla lopulta tapahtunutkaan vaan pyörien rullatessa taas liikkeelle sain todeta kerrankin olleeni Jukka "taitavampi". Ilta tulisi olemaan siis minulle mieluisa - pari komeaa maalia "Kuninkaalta" ja voisin mennä rauhassa kotiin nukkumaan. Kalamiehen iloinen mieli katkesi kuitenkin pelin kuluessa nopeasti ja Azereiden iskiessä 1-0 voittomaalin olisin mieluusti syötänyt siikani mr. Hodgsonille raakana ilman graavausta. Kala tuli, mutta niin koitti myös katastrofi.
Viime reissulla bussiin jäänet vavat viettivät yhä eloaan jossain kaukana isännästään, mutta Jukan ystävällisellä avustuksella ja Kalamarathonin "siltavavalla" vahvistettuna onnistuin saamaan kaksi matoa pyyntiin. Usein siian-onginta on pitkää pinnaa ja varsinkin Mitriltä aurinkorasvaa vaativaa homma, mutta nyt koin yllätyksen. Sain juuri toisenkin vavan viritettyä kivenkoloon ja aloin etsi ahterille sopivaa paikkaa auringon ottoon, kun jo vavan kärki viestitti madon tehneen kauppansa. Historian nopeinta hopeakylkeä kelaillessa mietin jo olimmeko osuneet keskelle huippusyöntiä, mutta 350 grammaista seurasaarenselän siikaa perkaillessa päädyimme nopeasti siihen tulokseen, että tuurista tässä oli kyse.
Mitään muuta ei kalarintamalla lopulta tapahtunutkaan vaan pyörien rullatessa taas liikkeelle sain todeta kerrankin olleeni Jukka "taitavampi". Ilta tulisi olemaan siis minulle mieluisa - pari komeaa maalia "Kuninkaalta" ja voisin mennä rauhassa kotiin nukkumaan. Kalamiehen iloinen mieli katkesi kuitenkin pelin kuluessa nopeasti ja Azereiden iskiessä 1-0 voittomaalin olisin mieluusti syötänyt siikani mr. Hodgsonille raakana ilman graavausta. Kala tuli, mutta niin koitti myös katastrofi.
- sää: +12 astetta, kevyt etelätuuli, aurinkoista
- saalis: teemu 1 siika (350g), jukka -
Kommentit