Hyvä ulkoiluhetki 9.4.2007
Pitkän siikaongintaa häirinneen myrskytuulen laimennuttua oli aika tutustuttaa Lauri kalastuksen saloihin. Isi oli onnistunut puhumaan perheretkelle helsinkiläiseen ulkoilusaareen myös pikaisen ongintahetken. Laurin kerättyä uusia kokemuksia lokkien ja sorsien parista saavuimme saaren eteläkärkeen, jossa muutama kallionkärjessä makaava irtokivi ja verijälki kertoi paikan siikapotentiaalista. Kotoa lähtiessä olin jättänyt toisen vavan vaatekaapin perukoille ja tarkoitus oli vain liottaa hiukan matoa ja viihdyttää Latea heitoilla ja kelauksella.
Siiat päättivät kuitenkin häiritä leppoisaa jeesuspäivä kakkosta limaisilla toimillaan. Olin juuri saanut vavan pystyyn ja katselimme innoissamme Laurin kanssa kimmeltävää vedenpintaa kun huomasin vavan kärjen morsettavan voimakkaasti tärpin merkiksi. Vastaiskun jälkeen tunsin voimakkaita potkuja, mutta pettymykseksi tunsin painon katoavan ja mahdollinen enkkakala oli poissa. Pyytö takaisin veteen ja vain pieni hetki ja taas matoa vietiin - tämän tärpin lopputulos oli Laurin ensimmäinen onkisiika - 250g. Tunnelma oli hämmentynyt, kun pikkukalaa peratessa tajusin vavan tempovan voimakkaasti. Välittömästi tuntiessani kalan ensipotkut tajusin siimanpäässä temmenltävän siikaurani enkkakalan. Hetkellinen painon katoaminen siimanpäästä johtui siialle niin tyypillisestä spurtista kohti kalastajaa, mutta rantavedessä tajusin siian vähintään 800 grammaiseksi. Helpotus oli melkoinen kun kalliolla sätki kookas onkisiika koukku vain hiuksenhienosti leukapielessä kiinni.
Tärinä helpotti vasta peratessa - paikalle olisi ollut hauska jäädä kokeilemaan vielä hetkeksi, mutta Laurin holtiton poukkoilu pitkin rantakallioita ja turhautuminen ylettömiin sääntöihin päätti kalareissun nopeasti. Lopputulema oli kuitenkin historiallinen; 20 minuuttia kalastusta - kaksi siika ja mojova tärppi. Voi olla, että Lauri kulkee jatkossakin onnenamulettina kalareissuissa. Loppureittiä kävellessä ja laurin riemukasta kiljumista kuunnellessa oli hauska ottaa puhelin yhteys Jukkaan ja toivottaa onnea tulevalle Hatun valloitukselle. Toivottavasti siika syö sielläkin
Siiat päättivät kuitenkin häiritä leppoisaa jeesuspäivä kakkosta limaisilla toimillaan. Olin juuri saanut vavan pystyyn ja katselimme innoissamme Laurin kanssa kimmeltävää vedenpintaa kun huomasin vavan kärjen morsettavan voimakkaasti tärpin merkiksi. Vastaiskun jälkeen tunsin voimakkaita potkuja, mutta pettymykseksi tunsin painon katoavan ja mahdollinen enkkakala oli poissa. Pyytö takaisin veteen ja vain pieni hetki ja taas matoa vietiin - tämän tärpin lopputulos oli Laurin ensimmäinen onkisiika - 250g. Tunnelma oli hämmentynyt, kun pikkukalaa peratessa tajusin vavan tempovan voimakkaasti. Välittömästi tuntiessani kalan ensipotkut tajusin siimanpäässä temmenltävän siikaurani enkkakalan. Hetkellinen painon katoaminen siimanpäästä johtui siialle niin tyypillisestä spurtista kohti kalastajaa, mutta rantavedessä tajusin siian vähintään 800 grammaiseksi. Helpotus oli melkoinen kun kalliolla sätki kookas onkisiika koukku vain hiuksenhienosti leukapielessä kiinni.
Tärinä helpotti vasta peratessa - paikalle olisi ollut hauska jäädä kokeilemaan vielä hetkeksi, mutta Laurin holtiton poukkoilu pitkin rantakallioita ja turhautuminen ylettömiin sääntöihin päätti kalareissun nopeasti. Lopputulema oli kuitenkin historiallinen; 20 minuuttia kalastusta - kaksi siika ja mojova tärppi. Voi olla, että Lauri kulkee jatkossakin onnenamulettina kalareissuissa. Loppureittiä kävellessä ja laurin riemukasta kiljumista kuunnellessa oli hauska ottaa puhelin yhteys Jukkaan ja toivottaa onnea tulevalle Hatun valloitukselle. Toivottavasti siika syö sielläkin
- sää: +5, aurinkoista, 4m/s lounaistuulta
- saalis: 2 siikaa (isompi perattuna 690g)
Kommentit